Sonata Arctica & Thunderstone @ Club Teatrian avajaiset, Tornio 21.1.2017

Kyllä se vain on uskottava. Torniossa voi taas mennä metallikeikoille kaupungin keskustassa.

Illan esiintyjät, Thunderstone ja Sonata Arctica ovat pyörineet allekirjoittaneen levysoittimessa jo niistä ajoista lähtien kun yläasteella Stratovarius avasi portit metallimusiikin maailmaan. Viimeisestä Sonatan keikasta on jostain syystä tainnut kulua jo kahden käden sormilla laskettava määrä vuosia. Thunderstonea taasen en ole vielä kertaakaan aiemmin onnistunut näkemään livenä. Ilmassa oli siis erityistä makua. Erityisen siitä teki kuitenkin sen, että keikkapaikkana toimi Club Teatria, uusissa, juuri avatuissa tiloissa Torniossa.

Ennen konsertin alkamista oli ohjelmassa pienet alkuseremoniat, jonka aikana mm. Janne Niinimaa toivotti kaikki tervetulleiksi. Yleisöä oli jo tässä vaiheessa saapunut hyvin paikalle, vaikkakin narikkajonosta päätellen iso osa tuntui tähtäävän tulonsa melko täsmällisesti ensimmäisen artistin aloitushetkelle. Puheiden jälkeen oli jo Thunderstonen aika astua lavalle, eikä aikataulua juuri venytetty. Uutta nousua tekevä yhtye korkkasi uuden keikkatilan räväkästi viimeisimmän levynsä ”Apocalypse Again” aloituskipaleella ”Veterans Of The Apocalypsella”. Setissä oli hyvin sekä uutta, että vanhaa materiaalia tarjolla, kuten ”Break The Emotion”, ”10 000 Ways” ja älypuhelinten valossa soitettu ”Weak”. Vaikka Thunderstone olikin viettänyt ennen viime vuoden levyjulkaisua hiljaiseloa, ei yleisön puolesta tuntunut että bändiä olisi missään vaiheessa unohdettu. Varsinkin hittikappaleiden kuten ”Tool Of The Devilin” aikana sai kuulla yhteislaulua monelta suunnalta. Thunderstone sen sijaan unohti ”Dirt Metalin” biisit kokonaan setistä, mikä taisi olla hyvä ratkaisu. Bändin setti kuulostikin ennen kaikkea rehdiltä power metallilta ja Thunderstone osoitti tiukalla yhteen soitolla sekä vapautuneen oloisella esiintymisellään kuuluvansa livenäkin kotimaisen raskaamman musiikin A-luokkaan. Encoreksi säästelty ”Until We Touch The Burning Sun” räjäytti niin sanotusti pankin ja sai yleisöltä myös suurimmat suosionosoitukset. Outrokin sai hymyn huulille eräänkin kotimaisen klovnin tunnusmusiikin epämääräisissä tahdeissa, tuoden varmasti monelle vanhat lapsuudenmuistot (tai traumat) mieleen.

Illan pääesiintyjä sai myös lavalle saapuessaan lämpimän vastaanoton yleisöltä. Sonata Arctica aloitti niin ikään settinsä uusimman levynsä ”The Ninth Hour” avauksella ”Closer To An Animalilla”. Toimiva valinta, vaikka ei nostattanutkaan välitöntä hurmiota. Itse missasin alkusetistä palan haastatteluteknisistä syistä, mutta kuuleman mukaan uuden levyn kappaleet suoritettiin enimmältä osin kerralla alta pois. Tämän jälkeen hittikimara (mm. ”Tallulah”, ”Full Moon”) vähitellen käynnistettiin. Voin sanoa, ettei Sonatan ”Unian” jälkeinen tuotanto ole iskenyt enää itselleni läheskään samalla tavalla kuin yhtyeen vanhemmat levyt, joten ne tuppasivat huojumaan hieman ohi. Mutta jännästi esimerkiksi ”I Have A Right” toi tunteen: ”hei, minähän tiedän tämän biisin”. Ja saattoihan sitä tulla laulettuakin mukana, asioita mitä ei enää hirveän usein kehtaa tehdä. Setin loppuosa oli muutenkin melkoista tykitystä, ”Abandoned”,”Pleased”, ”Brainwashed”, ”Exploitedin”, ”The Power Of Onen” sekä ”Don’t Say A Word”– päätöksen muodoissa. Lopuksi hassuteltiin lyhyesti ”We Want Some Vodkan” muodossa. Voin myöntää ettei Sonatan keikkaa kohtaan odotukset olleet kovin korkealla, mutta nähtävästi olisi kannattanut olla. Bändi tuntui huokuvan itseluottamusta eikä teknisesti löytynyt moitittavaa. Uusimman levyn ja vanhemman materiaalin välillä tuntuu olevan selvä kontrasti, mutta jos ei uusin tuotanto iskisikään, tarjosi keikan jälkimmäinen osa vanhemmille faneille tasokasta hemmottelua. Lisää olisi vielä yleisön puolesta vaadittu, mutta jäipähän ainakin nälkä kuulla enemmän joskus myöhemmin. Vakuuttavaa jälkeä.

Thunderstonelle ja Sonata Arcticalle luodut livesoundit yllättivät myös toden teolla. Balanssit olivat kummallakin yhtyeellä kohdillaan, eikä missään vaiheessa ollut vaikeuksia saada selvää instrumenteista. Korvatulppiakaan ei tarvinnut. Suurinta kiitosta tästä voinee antaa miksauspöydän suuntaan, mutta ulkopuolisen korviin tilakaan ei peltikatostaan huolimatta tuntunut antavan vastusta laadukkaiden soundien luomiseksi. Lopullinen totuushan varmaan selviää ajan kanssa, kun myös matalampia ja aggressiivisempia taajuuksia harrastavia bändejä on saatu rymyämään lavalle, mutta nämä tilat vaikuttavat kuitenkin jo näillä havainnoilla livekäyttöön todella hyviltä.

Uusi Teatria sai näin tulikasteensa. Niin illan bändien kuin puitteidenkin puolesta jäi lähinnä positiivista sanottavaa. Ja kyllähän Tornion Club Teatria on vaikuttava. Sijaintipaikkana toimii pitkään tyhjänä ollut Lapin Kullan tehdasrakennus, jota viime vuonna alettiin tosissaan herätellä eloon. Lyhyen ajan sisällä tilalle löysivät käyttöä uusi panimo, Duudsonit Activity Park, kuin myös ravintola ja kuntosalikin. Vaikka kyseessä onkin teollisuushalli, on yleisilme todella siisti ja ammattimainen. Sali ja ennen kaikkea lava tuntuvat myös todella avarilta. Olutta on tarjolla kahdella tiskillä, ja samassa rakennuksessa toimivan paikallisen uudelleenherätetyn panimotuotannon tuotteita oli myös reilusti tarjolla. Teatrialta pääsee myös suoraan viereiseen ravintolaan, jossa taisi illan teeman mukaisesti olla pientä hevikaraokeakin pystyssä. Ainoa pientä kyräilyä aiheuttava asia on paria kerrosta ylemmäs sijoitetut wc-tilat, jonne on muutaman mutkan kautta selviydyttävä paikalle. Ovilla pitää myös tietää pultin ja mutterin ero. Onneksi ihmiskunta on kuitenkin historiansa alusta lähtien pyrkinyt keksimään mahdollisimman monia erilaisia vertauskuvia ovissa kuvatuille asioille, joten pienen päänsisäisen raksuttelun jälkeen mysteerin luulisi olevan vielä ratkaistavissa suuremmassakin humalatilassa.

Haastetta paikan tulevaisuudelle tuovat varmasti välimatkat, etenkin isompiin kaupunkeihin. Vaikka pohjoisen asukkaan näkökulmasta Rovaniemi ja Oulu ovatkin vielä ajomatkan päässä, julkisilla kulkuneuvoilla keikkamatkan tekeminen voi venyä jo seuraavalle päivälle. Hotellit kuitenkin ovat käytännössä naapurissa ja Ruotsin puolelle pääsee kävelemällä, mikä saattaa pidempää reissua suunnittelevia kiinnostaa. Naapurikunnista Haaparanta mukaan laskettuna löytyy jo päälle 60 000 ihmistä, joten Tornio on sinänsä hyvin taktisella paikalla. Ja eipä illalla mistään yleisökadosta todella kärsittykään. Aivan täyteen paikkaa ei taidettu saada, mutta illan edetessä tunnelma alkoi olla mukavan tiivis. Avajaisiin oli myös järjestetty tapahtuman puolesta erillinen bussikyyti Kemistä Tornioon ja takaisin, mitä toivottavasti nähdään useamminkin. Ensiluokkaisia ja isomman luokan artisteja tarjoavia keikkapaikkoja ei varsinkaan raskaamman musiikin ystäville ole näillä seuduilla tarpeeksi, joten toivotaan että Teatria onnistuu vakiinnuttamaan paikkansa Torniossa. Tulevat artistikattaukset, kuten Stratovarius, Stam1na ja The Duskfall antavat kuitenkin jo odottaa hyvää. Toivottavasti soittotilaisuuksia järjestyy myös paikallisillekin bändeille. Mutta kuten Tony Kakon avalta sanomisista voi päätellä, suurin vastuu livemusiikkikulttuurin säilymisestä on meillä tavallisilla kuuntelijoilla, jotka ostavat lippuja ja käyttävät tiloja. Viikonlopun aikana muistikin taas miten hyvän mielen keikalla käymisestä voi saada. Korvamadotkin soivat yhä päässä. Tästä on hyvä jatkaa vuotta eteenpäin.

Ihan sama mitä bändejä tänne tulee, mutta kunhan te ostatte liput oikeille keikoille. Sellaisille missä oikeat ihmiset soittaa oikeita instrumentteja. Oikeille ihmisille, kuten te! You are keeping live music alive! Kiitos. -Tony Kakko-


Raportti: Jari Ala-Kahrakuusi
Kuvat ©Juhani Hiltunen/Rokkineuvos

Kommentit

kommentit