Kissin reunion-albumi ”Psycho Circus” ilmestyi 20 vuotta sitten

Kiss palasi yhteen klassisen kokoonpanonsa kanssa esittäen yhden raskaan musiikin historian menestyksekkäimmistä kiertueista vuosina 1996-1997.

Seuraava looginen askel oli uusi studiolevy, jota fanit odottivat pelonsekaisin tuntein. Kyseessä oli rakastetuimman Kiss-miehistön ensimmäinen 19 vuoteen. Paul Stanley ilmoitti jo varhaisessa vaiheessa yhtyeen tähtäävän klassikkolevy ”Destroyerin” 22 vuoden takaisen kaavan toistamiseen ja samalla soundien päivityksen lähemmäksi 2000-lukua. Yhtye myös kaivoi vanhat vuoden 1976 esiintymisasunsa naftaliinista.

Tuottajaksi saapui Bon Jovin ja Aerosmithin kanssa kultaa vuollut kanadalainen Bruce Fairbairn, jolle Kissin ”Psycho Circus” oli uran viimeisimpiä valmistuneita projekteja. Fairbairn menehtyi toukokuussa 1999. Jo sessioiden alkuvaiheessa tuottaja ilmoitti, etteivät kitaristi Ace Frehley ja rumpali Peter Criss olleet soittotaidoiltaan kelvollisia esiintymään levyllä. Samoin Fairbairn hylkäsi lähes kaiken kaksikon sessioihin tuoman materiaalin. Jostain syystä tuottaja liittoutui Gene Simmonsin kanssa ja levytyksissä taltioitiin albumin verran pelkästään Genen kappaleita, joiden tason ei voinut parhaalla tahdollakaan vastanneen odotuksia.

Stanley kertoi yrittäneensä parhaansa tehdä rehellisen ja perinteisiin nojaavan Kiss-levyn. Hänen kappaleensa ovatkin pääasiassa albumin kantavia voimia. Nimikappale on ainoana jäänyt elämään Kiss-settilistoissa vielä 20 vuoden jälkeen. ”I Pledge Allegiance To The State Of Rock’n’Roll” ja ”Raise Your Glasses” olivat fanikuntaa ja rockin voimaa julistavia teoksia, ”Dreamin’” puolestaan ”Animalize”-levyn kaikuja sisältävä Bruce Kulickin kanssa kirjoitettu voimaballadi. Biisin riffi kulki vaarallisen lähellä Alice Cooperin ”I’m Eighteen” –hittiä ja Cooperin taustajoukot noteerasivat myös tämän. Oikeusjuttu sovittiin Cooperin eduksi tiettävästi mittavaa korvaussummaa vastaan.

Stanley:

Bruce was a wonderful guy, but he didn’t have a glue what Kiss was all about. For whatever reason, he had his nose up Gene’s butt too much. It was unfortunate. I think there are elements of that album that went drastically wrong. I fought tooth and nail to keep the integrity of it.

Simmonsin ”Within” oli viimeisen maskittomana tehdyn ”Carnival Of Souls” –levyn ylijäämämateriaalia, joka grungevaikutteineen kuulosti oudolta valinnalta. Silti kyseessä oli selvästi levyn paras demonin veto. Muuten Simmonsin biisit olivat The Beatles –vaikutteista suuntansa imeneitä balladeja, joissa oli kaikuja niin Genen vuoden 1978 soololevyltä kuin ”Music From The Elderiltä”. Kumpaakaan ei voinut pitää Kissin historian kohokohtana.

Simmons kirjoitti Acelle kappaleen ”In Your Face”, joka päätyi ”We Are One” –singlen B-puolelle. Bändi myös levytti uusiksi ”It’s My Life” –biisin joka oli alun perin jo vuoden 1980-luvun alussa demottua materiaalia. Stanleyn ainoa pois jäänyt kappale oli ”Body & Soul”. Biisi on vahvaa tekoa, mutta Fairbairnin suosituksesta yhtye keskittyi levyllä laulamaan ylistyslauluja rockin voimasta, joten perinteiset kauniimmasta sukupuolesta kertovat lyriikat leikattiin ulos.

Crissin omien sävellysten jouduttua hyllytetyiksi, Stanley kirjoitti Bob Ezrinin kanssa balladin ”I Finally Found My Way”, johon Peter kävi ainoastaan taltioimassa vokaalit. Kappale yritti toistaa ”Bethin” suursuosiota, mutta jäi kopiona täysin pimentoon. Lopuksi kaikki jäsenet lauloivat ensimmäistä kertaa yhdessä kappaleessa ”You Wanted The Best”. Simmonsin kirjoittama kappale lainasi nimensä tutusta Kissin lavaintrosta, ja jäsenten toistaessa tabloidilehdissä näkyneitä solvauksia toisilleen, alun perin jo vuonna 1977 kirjoitettu sovitus saa uutta eloa. Frehley soitti biisiin yhden harvoista levylle päätyneistä sooloistaan ja tekee hienoa työtä.

Heti levyn julkaisun jälkeen fanit alkoivat kiivaan spekulaation siitä, kuka oikeasti hoiti Acen ja Peterin osiot levyllä. Kaksikon tunnistettava tyylin puuttuessa kokonaan, asia oli selvä, vaikka yhtye luonnollisesti asian kaikissa haastatteluissa kiisti. Ace myönsi totuuden myöhemmin:

One of the things probably that isn’t cool about the album is the fact that Peter and I didn’t really play on the record. I would have loved to play on the whole thing, but the songs had already been recorded by the time I flew out. It’s one of the things that I think is lacking, that me and Peter weren’t involved on a lot of the tracks.

Tiettävästi rummut soitti arvostettu sessiorumpali Kevin Valentine ja yhtyeessä nykyisin Frehleyn paikan ottanut Tommy Thayer hoitaa suuren osan sooloja. Myös Bruce Kulickia kuullaan kahdessa biisissä. Alkuperäinen Kiss-nelikko esiintyy ainoastaan yhdessä kappaleessa, joka ironista kyllä oli Ace Frehleyn ”Into The Void”. Biisi on Stanleyn materiaalin ohella levyn parasta antia.

”Psycho Circus” ei yltänyt ”Destroyerin” vertaiseen huippumenestykseen, vaikka etukäteiskohu nostikin sen Billboardin listalla peräti kolmanneksi a levy myö kultaa kuukauden aikana. Koti-Suomessa myyjät eivät tuntuneet tietävän levyn julkaisusta mitään, vuonna 1998 Kiss ei ollut enää se maailman kovin juttu. Levyä seuranneella kiertueella Kiss yritti päihittää itsensä esittelemällä konsertteihin 3D-tekniikan, edelliseen rundiin verrattuna yhtye soitti selvästi löysemmin ja Frehleyn turvonnut ulkonäkö antoi viitteitä myös alkuperäisen päihdenollatoleranssin lipsumisesta. Tämä kokoonpano selvisi kasassa vielä parin vuoden ajan ennen väistämätöntä hajoamista.

20 vuotta myöhemmin kuunneltuna ”Psycho Circus” kuulostaa paremmalta kuin välittömästi julkaisunsa jälkeen, jolloin epäsuhtaiset odotukset ja yhtyeen päätös hyödyntää sessiomuusikoita saivat pitkän linjan fanit kääntämään selkänsä levylle. Albumi ei ole tasainen kokonaisuus, mutta sen parhaat hetket erityisesti Kissin myöhempi tuotanto ja käänteet huomioiden ovat edelleen toimivaa ja 1990-luvun pimeydessä loistivat aivan riittävällä valolla niille, joille laadukas raskas musiikki oli edelleen jotain elämää suurempaa.

Teksti: Ville Krannila

Katso alta ”Psycho Circus” –levyn kansitaidetta, videomateriaalia sekä julkaisematta jääneitä demokappaleita: