Kiss käynnisti ”Psycho Circus” –albumia seuranneen Euroopan kiertueen Helsingin Hartwall Arenalta 20 vuotta sitten. Kyseessä oli yhtyeen toinen ja viimeiseksi jäänyt Suomen konsertti alkuperäisellä kokoonpanolla.
Kesäkuussa 1997 Reunion-kiertueella Helsinkiin saapunut spektaakkeli oli ollut valtaisa menestys, ja liput vietiin käsistä. Vajaat kaksi vuotta myöhemmin suurin huuma oli laantunut, mutta tästä huolimatta kysyntä oli edelleen kova. Kiss oli julkaissut syksyllä 1998 ”Psycho Circus” –levyn, joka ei kovista odotuksista huolimatta ollut mikään huippusuoritus, vaikka etukäteiskohu nosti sen Billboardin listalla peräti kolmanneksi ja levy myi kultaa kuukauden aikana. Koti-Suomessa myyjät eivät tuntuneet tietävän albumin julkaisusta mitään, mutta kun loppuvuodesta tieto Kiss-keikasta saatiin julkisuuteen, lippuluukuille muodostui kiitettävän pitkä jono.
Kiertueen teemaksi asetettiin kunnianhimoisesti maailman ensimmäinen 3D-show. Tämä tarkoitti yleisölle jaettavia 3D-laseja, joiden avulla saatiin seurata uusissa ulottuvuuksissa eri efektejä sekä Paul Stanleyn kitaranosoittelua eturiville. Lokakuussa Amerikasta alkaneella rundilla Kiss yritti päihittää itsensä 3D-tekniikalla, edelliseen kiertueeseen verrattuna yhtye soitti selvästi löysemmin ja Ace Frehleyn pöhöttynyt ulkonäkö antoi viitteitä myös alkuperäisen päihdenollatoleranssin lipsumisesta.
Kiss oli päättänyt Amerikan kiertueensa uuden vuoden alussa, ja saapui Eurooppaan usean viikon tauon jälkeen. Lämmittelijänä Helsingissä toimi Buckcherry, alkuperäisen ehkä paremmin pääesiintyjän soundiin sopineen Backyard Babiesin peruunnuttua. Keikalla olivat paikalla mm. Children Of Bodomin keulamies Alexi Laiho sekä HIM-yhtyeen Ville Valo. Yleisöä Hartwall Arenalle saatiin mukavat 10 000 henkilöä.
Stanley oli toipumassa alkuvuodesta tehdystä vasemman jalan polvileikkauksesta, jonka vuoksi hän käytti tukea. Keulamiehen lavaliikkuminen oli tämän vuoksi edelliseen kiertueeseen verrattuna rauhallista. Ace Frehley oli turvonnut pahasti edellisestä kiertueesta ja joidenkin tietojen mukaan palannut entiseen päihdekierteeseen. Tämä valitettavasti heijastui kitaristin soittoon ja erityisesti laulusuoritukseen, joka uudessa kappaleessa ”Into The Void” heitti koko yhtyeen täysin pihalle kertosäkeessä. Uusista kappaleista keikan avannut ”Psycho Circus” täytti Kiss-klassikon kriteerit, mutta muuten settilistassa luotettiin vahvasti 1970-luvun materiaaliin.
Peter Criss näytti tuskin koskevan rumpuihinsa ja kappaleiden tempoja oli entisestään hidastettu, tämä istui hyvin jo alun perin hitaaseen ja uhkaavaan materiaaliin kuten ”God Of Thunder” sekä ”Deuce”, mutta energiset 1970-luvulla kovalla intensiteetillä soitetut ”Love Gun”, ”I Was Made For Lovin’ You” ja ”Detroit Rock City” hyytyivät keskitempoisiksi monoliiteiksi, jossa show varasti päähuomion musiikilta. Kuten monesti aiemmin ja myös tällä vuosituhannella, Gene Simmons tuntui ottaneen parhaiten haltuun paluun vanhaan rooliinsa, ja onnistui vakuuttamaan aina parodian rajalla tasapainoilevalla hahmollaan selvästi onnistuneimmin.
Satunnaiset virheet kertoivat ensimmäisen keikan kankeudesta. Paul sekoili biisi-introssaan ja Gene kävi korjamassa naureskellen tämän korvaan virheen. Paul totesi yleisölle: ”Aivan, soitamme nyt ”Within”-kappaleen” ja jatkoi: ”Onhan se hauskaa, kun show muuttuu näin lennosta”.
Genen verensylkemiskabareen sekä bassosoolon aikana Stanley ja Frehley nojailivat sivussa lavan reunaan näyttäen keskustelevan siitä, mikä olisi keikan jälkeisen illan menu. Näky oli jollain tavalla surrealistinen, vaikka mystiikan vuosikymmeniä aiemmin hälvettyä kaikki tiesivät tarkalleen keitä meikkien ja korkokenkien takana piileksi. Katsojat halusivat uskoa taikaan ja sitä Kiss oli aina osannut tarjota. 3D-show ei tarjonnut mitään maailmaa suurempaa, mutta sopi Kissin konseptiin omana kertaluonteisena kokeilunaan hyvin.
Päätöskappale ”Black Diamondin” alussa kuultu Stanleyn ylipitkäksi venytetty kitaran vingutus särki korvia pahemmin kuin millään muulla kokemallani keikalla kunnes Uli Jon Roth rikkoi ennätyksen Tavastialla pari vuotta sitten. Crissin kattoon nousseet rummut ja loppuun säästetyt edellistä Suomen keikkaa lakirajoitusten vuoksi selvästi vaisummat pyrot tekivät joka tapauksessa hyvän loppusilauksen illalle.
Monen paikalla olleen mielestä esitys muistutti kesäkuussa 1997 Reunion-kiertueen konserttia samassa paikassa, mutta taso oli laskenut lähes kaikilla osa-alueilla. Silti alkuperäinen Kiss merkitsi jonkinlaista nostalgian huipentumaa, ja monien mielestä 50 vuoden rajapyykkiä lähestyneet soittajat kävivät läpi uransa viimeisiä vaiheita. Moni fani kertoi hallin käytävillä näkemyksiään siitä, ettei paluuta mihinkään muuhun kokoonpanoon tai varsinkaan meikittömään aikakauteen enää tämän jälkeen voinut olla. Meikkien osalta tämä piti paikkansa, mutta harva olisi uskonut Kissin 20 vuotta myöhemmin käynnistävän End Of The Road -jäähyväiskiertueen uusien jäsenien kanssa – varsinkin kun heti Psycho Circuksen jälkeen vuonna 2000 ohjelmassa oli ensimmäinen Farewell Tour.
Helsingin keikasta saatiin markkinoille myös bootleg-CD, jota myytiin levymessuilla jo tuoreeltaan keväällä 1999. Kissille historialliset ensimmäiset Venäjän konsertit oli aikataulutettu huhtikuulle, mutta ne jouduttiin perumaan Tsetsenian pommitusten vuoksi. Euroopan kiertueen jälkeen bändi suuntasi Etelä-Amerikkaan, mutta ”Psycho Circus” oli uutuusarvonsa jo tuolloin menettänyt ja kesään mennessä tämä kappale yhtyeen värikkäällä uralla oli takanapäin lopullisesti.
Kiss palasi Suomeen seuraavan kerran vasta toukokuun lopussa 2008 ”Alive Worldwide 35” –juhlakiertueella. Tuolloin meikit olivat edelleen kasvoilla, mutta kitarassa ja rumpujen takana nähtiin Tommy Thayer sekä Eric Singer. Teknisesti Kiss vuonna 2008 oli selvästi yhdeksän vuotta aiemmin nähtyä ja kuultua parempi, mutta alkuperäiskokoonpanon jonkinlaiseen laiskuudessaankin ainutlaatuiseen arvaamattomuuteen ei enää ylletty. Vuosi vuodelta Kiss-show on kasvanut yhä suurempiin ja eeppisempiin mittoihin, mutta musiikillisesti bändin taika ei ole ollut entisensä enää Frehleyn ja Crissin poistuttua riveistä. Toivottavasti Stanley ja Simmons ymmärtävät tämän mahdollisuuden kun legendan viimeinen konsertti väjäämättä lähestyy.
Teksti: Ville Krannila
Kuvat ja memorabilia: Saku Ovaska & Ville Krannila
Videot: Saku Ovaska & Hellstorm79
Alta katsottavissa kuvia ja lehtiartikkeleita helmikuulta 1999, Jyrki-ohjelman Hartwall Arenalta, keikka kokonaisuudessaan audiotallenteena sekä settilista Helsingistä 26.2.1999:
