20 vuotta sitten helmikuussa 2005 maailma sai kuultavaksi albumin, jota suuri osa metallifaneista oli lähes 15 vuotta odottanut. Tämän verran oli ehtinyt kulua aikaa siitä, kun legendaarinen Judas Priest oli viimeksi julkaissut levyn vokalisti Rob Halfordin kanssa. Tämä oli tietenkin klassikko ”Painkiller” vuonna 1990.
Näiden kahden albumin välissä oli ehtinyt tapahtua paljon (mm. Fight, Halfordin sooloura, Priestin aikakausi Ripper Owensin kanssa), mutta mikään näistä ei kyennyt täydellisesti täyttämään sitä metallin himoa, mitä vain ja ainoastaan Judas Priest Rob Halfordin kipparoimana pystyy tarjoamaan.
Mutta kykeneekö mikään levy vastaamaan tällaisiin odotuksiin? Roy Z:n (Halford, Bruce Dickinson) tuottama ”Angel Of Retribution” otti haasteen vastaan, joten palautetaan juhlan kunniaksi mieliin millainen kokonaisuus oli kyseessä.
”The Priest is back!”
Levy käynnistyy loistavasti ”Judas Risingilla”, joka lyö heti pesäpallomailalla kuulijaa tauluun ilmoittaen sen minkä kaikki jo tiesivät: Priest on palannut! Koko yhtye on liekeissä, lähtien Glenn Tipton–K.K. Downing –kaksikon kitarariffeistä aina rumpali Scott Travisin tuplabassaritykitykseen. Tähti on siitä huolimatta The Metal God – Rob Halford, joka varastaa shown huimalla vokalisoinnillaan. Tästä jatketaan varmasti ja ”Deal With The Devil” on taattua Priest-runttausta, joka olisi ollut kotonaan vaikka ”Screaming For Vengeance” -klassikolla.
”If you think it’s over, better think again”.
Albumin ainoa single-julkaisu ”Revolution” on hittipotentiaalia tihkuva iskulause, josta ei toiveista huolimatta tullut hittiä.
”Worth Fighting For” ottaa kierroksia testosteronia tihkuvasta runttauksesta alas, paljastaen kuulijalleen taas kerran sen, kuinka hyviä melodioita Priest halutessaan osaa tarjota.
Melodisen välipalan jälkeen bändi palaa takaisin raskaaseen runttaukseen ”Demonizerin” myötä. Kappale jyrää eteenpäin Travisin tuplabasarien sekä murhaavien kitarariffien voimalla vastustamattomasti.
Lisää taattua Priestiä on luvassa ”Wheels Of Firella”, josta löytyy jälleen tarttuva kertosäe ja huikea tapporiffi. Tiukan turpaanvedon jälkeen luvassa on yllätys ”Angel”, joka on kaunis akustinen rakkauslaulu. Halford on kuin kotonaan herkemmän tulkinnan parissa, mikä itseni yllätti.
Loppusuoran alkuun Priest säästi yhden huiman vedon ”Hellriderin”, joka olisi enemmän kuin kotonaan ”Painkillerilla”. Sen verran tuimasta meiningistä on kyse. ”Angel Of Retribution” on tähän saakka ollut huikea kokonaisuus, mutta LP ei kanna aivan loppuun saakka.
”Eulogy” on kiva välisoitto, jonka merkityksestä kokonaisuudelle voi olla montaa mieltä. Varsinainen hutilyönti on levyn päättävä 13,5 minuuttinen ”Lochness”-järkäle, joka lipsahtaa harmillisen lähelle Spinal Tap –henkistä huumorivetoa.
Priestin comeback Halfordin kanssa osoittautui menestykseksi, sillä levy on yhä neljänneksi korkeimman listasijoituksen (13.) USA:ssa saanut Priest-pitkäsoitto. Täällä koti-Suomessa albumi jyräsi aina sijalle kuusi ja levy menestyi hyvin myös muualla maailmassa.
Musiikillisesti albumi on kahdeksan ensimmäisen kappaleen osalta huikea, mutta valitettavasti paukut eivät kantaneet loppuun saakka. Moni tuttavani pitää ”Angel Of Retributionia” Priestin Top-5, tai jopa Top-3 levynä. Itse en niin korkealle tätä arvosta, vaikka kyseessä on mainio suoritus ja varmasti Priestin pitkän uran paremmalla puoliskolla levyjä parhausjärjestykseen rankatessa.
9-/10
Ilkka Järvenpää
1. Judas Rising
2. Deal With The Devil
3. Revolution
4. Worth Fighting For
5. Demonizer
6. Wheels Of Fire
7. Angel
8. Hellrider
9. Eulogy
10. Lochness
