”You’ve released the Fucking Fury”
Tämä legendaarinen lause karkasi Yngwie Johan Malmsteenin suusta vuoden 1988 lennolla Tokioon, herran saatua niskaansa kannun kylmää vettä. Tarinan mukaan Malmsteenin alkoholinkäytöllä oli osansa asiaan ja itse lause kääntyi pian ”unleashed the fucking furyksi”. Tämä samainen lause sai kunnian kantaa Malmsteenin 15:ta studiolevyn nimeä ja kun “Unleash The Fury” täyttää 20 vuotta, on aika ottaa kyseinen teos arvioitavaksi.
Albumi käynnistyy “Locked & Loadedilla”, joka on kuin tutun Malmsteen-neoklassismin ja Judas Priestin yhdistelmä. Soolot tietysti pärähtävät tuttuun Ynkkä-tyyliin komeasti. “Revolution” jatkaa samalla meiningillä ja biisistä löytyy hienoja riffejä ja vaikuttavaa vokalisointia Doogie Whitelta (mm. Rainbow, Alcatrazz & Michael Schenker).
“Cracking The Whip” luottaa yllättävän jyräävään riffiin, mutta Yngwie ei olisi Yngwie, jos tutut maneerit eivät pian puskisi esiin. “Winds Of War (Invasion)” starttaa balladina siirtyen raskaampaan jyrään ja “Crown Of Thornsia” voi taas kuvata tyyppihyväksytyksi power metal -raidaksi.
“The Bogeyman” sisältää jälleen vakuuttavan riffin, mutta itse biisi ei uskalla murtautua ulos Malmsteen-muotistaan ja mikä siinä, ei esimerkiksi AC/DC ole kovin paljon ulosantiaan uransa aikana varioinut.
“Beauty And A Beastin” aikana huomasin kaikesta huolimatta olevani puutunut tähän vierailuun Malmsteen-maailmassa, joten seuraavana kuultava “Fuguetta” oli miellyttävä yllätys. Reilun minuutin nylonkielisellä kitaralla soitettu akustinen barokki-instrumentaali kuulostaa sitä edeltäneen tuuttauksen jälkeen hyvältä.
“Cherokee Warriorilla” ääneen pääsee itse maestro ja tällä kertaa on pakko todeta, että Yngwie hoitaa myös vokaalit hyvin, erityisesti huomioiden sovituksen olevan mahtipontinen keskitempoinen. Biisin kitarointi on oma lukunsa. Yksinkertaisesti huikeaa soittoa, Yngwien sukeltaessa blues-henkisiin sävyihin.
Instrumentaali “Guardian Angel” on kuin muistutus menneestä ja siitä, kuinka ainutlaatuista Malmsteenin musiikki aikoinaan oli ja Yngwie on aina ollut soittajana parasta A-luokkaa.
“Let The Good Times Roll” on jälleen rokkari ja vasurilla kasatun oloinen, mutta kohtuudella toimiva joka tapauksessa. Tässä vaiheessa levyä on todettava kylmä tosiasia: 18 biisiä ja 72 minuuttia. Mietin jo etukäteen, riittääkö Yngwiella sanottavaa näin pitkäksi aikaa?
“Magic & Mayhem” ja “Paraphrase” -instrumentaalit vastaavat loppulevyn aikana parhaiten tähän kysymykseen: kyllä juuri ja juuri riittää. “Magic & Mayhem” on taattua Yngwie-sähkökitarointia ja levyn päättävä “Paraphrase” on taas loikkaus barokki-maailmaan. Valitettavasti levyn loppupuolisko ei aivan kanna alkupuolen tapaan, poikkeuksena on eeppinen ja mahtipontinen nimibiisi “Unleash The Fury”, joka on kuin tehty nahkahousuja, röyhelöpaitaa sekä tuulikonetta varten.
“Unleash The Fury” sai aikoinaan osakseen heikkoja arvioita, mutta itse en levyä 1/5-laariin tuomitse. Yngwie soittaa komeasti ja kuulen tässä myös pientä yritystä oman soundin päivitykseen.
Doogie Whiten laulu myös toimii, joten mikä tässä mättää? No mukana on yksinkertaisesti liikaa biisejä. Albumilta voisi pudottaa helposti 1/3 kappaleista pois, eikä niistä pahemmin mitään jälkikäteen kaivattaisi. Lisäksi kiekon tuotanto ja soundimaailma ei valitettavasti ole soittavien muusikoiden osaamisen tasolla.
Yngwie tekee mitä Yngwie tahtoo, mutta uskon, että miehestä saataisiin paras irti, kun hänet laitettaisiin tekemään duunia pätevän ulkopuolisen tuottajan kanssa. Tätä tuskin tulee koskaan tapahtumaan, eikä myöskään sitä, että miehen levyllä vokaalit hoitaisi enää Malmsteenin sijasta joku yhtä pätevä laulaja, kuin Doogie White. Tällä siis mennään. Onneksi on vanhat LP:t vielä olemassa.
6+/10
Ilkka Järvenpää
1. Locked & Loaded
2. Revolution
3. Cracking The Whip
4. Winds Of War (Invasion)
5. Crown Of Thorns
6. The Bogeyman
7. Beauty And A Beast
8. Fuguetta
9. Cherokee Warrior
10. Guardian Angel
11. Let The Good Times Roll
12. Revelation (Drinking With The Devil)
13. Magic & Mayhem
14. Exile
15. The Hunt
16. Russian Roulette
17. Unleash The Fury
18. Paraphrase
