Whispered, Vorna & Drearyym @Virgin Oil, Helsinki 14.4.2017

MAINOS:



Pitkän perjantain melodeath-kekkerit tarjosi tänä vuonna Helsingin Virgin Oilissa yhdistetyin voimin Whisperedin Metsutour sekä Vornan Tie Varjoista -kiertue. Hämäläismetallin invaasion etujoukkona illan avasi yleisöäänestyksellä lämmittelijäksi valittu samoilta mannuilta ponnistava Drearyym.

Pääsiäisen pyhät lienevät rajoittaneet ruuhkatukkien livemusiikin nälkää, koska illan osallistujamäärä jäi suhteellisen harvanlaiseksi. Paikalle saapui arviolta reilu puolisentoistasataa reipasta metallifania tunnelmoimaan, puimaan nyrkkiä ja heiluttamaan tukkaa.

Illan ensimmäisen esiintyjän Drearyymin fantasiahipaisulla höystetty melodinen death metal sopi illan “Death metal with a twist” -henkeen. Yhtyeen tuotanto on jäänyt itselleni keikkaa varten tekemääni pikaista tutustumista vaille käytännössä tuntemattomaksi, mutta live-esitys viihdytti mukavasti.

Kaikki bändin materiaalin eeppiset elementit eivät ehkä päässeet ihan täysin edukseen livetilanteessa ainakaan tällä kertaa. Biisien suvantovaiheet tuntuivat hetkittäin hieman hiljaisilta pienessä yleisömäärässä, vaikka Drearyym houkutteli lavan eteen heti alkusoinnuista asti hyvän joukon väkeä.

Erityisesti maininnan arvoista oli “Hunter’s Tale” -biisin vieraileva naisääni, mm. melodista doom metallia soittavassa End of Aeonissa laulanut Sara Strömmerin upeat vokaalit.

Vornan livekunto tuli tarkastettua viimeksi edellisellä Helsingin keikalla Nosturissa, yhtyeen kiertäessä Kalmahin ja Thyrfingin lämmittelijänä, eikä kokemus tuolloinkaan jättänyt kylmäksi. Muutaman kuukauden keikkatauon jälkeen Vorna pyörähtää nyt taas kotimaan keikkapaikoilla levittämässä syvämietteistä metallin sanomaansa.

Setin aloitti talven sydännä julkaistu sinkku “Tie Varjoista”, minkä jälkeen siirryttiin “Ei Valo Minua Seuraa” -albumin tunnelmiin “Itsetön” ja “Sieluni varjossa” -kappaleiden tahtiin. Viimeksi mainittu on albumilta yksi suosikeistani, joten sen kuuleminen livenä oli tietysti hieno juttu.

Ensimmäiseltä levyltä kuultiin “Ukkonen”, vastauksena edellisen Nosturin keikan yleisötoiveeseen. Itselleni jäi epäselväksi, oliko biisin toivoja tällä kertaa yleisössä. Setin päätteeksi saatiin vielä kuulla iki-ihana “Aalloista” sekä “Jälkemme”. Henkilökohtaisesti olisin hyvinkin jaksanut kuunnella vielä pari lisää, esimerkiksi kakkosalbumin avausraidan “Harmaudesta”.

Harvinaista kyllä, herkkäkorvaisenakin päädyin Vornan aikana löysäämään korvatulppiani muutaman biisin jälkeen kuullakseni terävämmin jopa lavan eteen.

Whisperedin aloittaessa lavan edustan yleisömäärä tiivistyi ja intron jälkeen “Strike!” sai permannon metallisamurait yltymään sotahuutoihin. Whispered tarjoili koko Metsutan – Songs of the Void” -albuminsa Virgin Oilin metallin nälkäiselle yleisölle.

Tällä kertaa suloisimmin allekirjoittaneen korvaan soi “Kensei” ja “Tsukiakari”, mutta myös Metsutanin hienoin ja eeppisin kipale “Bloodred Shores Of Enoshima” miellytti livenäkin.

Encorena kuultiin vielä ainakin allekirjoittaneen lapsuuden suosikkisarja Hopeanuolen tunnarin “Ginga Nagareboshi Ginin”, jonka yhtye on julkaissut aikanaan kakkosalbumi “Shogunate Macabren” bonuksena Japanissa. Illan päätteeksi nokkamies Jouni Valjakka halusi vielä tietää, riittääkö yleisöllä yhä sotataitoa. Oikeaan reaktioon vastauksena saatiin läksiäisiksi ilmoille vielä “Hold the Sword” samaiselta “Shogunate Macabrelta”.

Whisperedin esiintyminen villitsi väkeä myös muodostamaan moshpittiä. Esimerkiksi “Sakura Omen” ja “Our Voice Shall Be Heard” innosti reippaimmat ilakoimaan keskilattialle. Bändillä vaikutti itselläänkin olevan varsin hyvä meininki, vaikka tupa ei ollutkaan ääriään myöten täynnä, eikä viimeisen vuoden ahkera rundaaminen painanut miesten esiintymisintoa. Ennemminkin voisi sanoa toisin päin.

Kokonaisuutena ilta oli varsin mukavasti onnistunut, vaikka väkeä olisi mahtunut hyvinkin vielä toinen mokoma mukaan kekkereihin. Ja Nummirockissahan näiden kanssa kesällä taas jatketaan!

Teksti ja kuvat: Raisa Krogerus

+ artikkelit

Möröistä blues rockiin ja punkkiin seikkaileva nörtähtävä kameranainen. Jos en ole keikalla, niin olen todennäköisesti puuhaamassa hevosen kanssa, pelaamassa tai lukemassa Terry Pratchettia tai Jane Austenia muutama kissa sylissä.