Amerikkalainen Warrant julkaisi neljännen studiolevynsä ”Ultraphobic” keskellä vaihtoehtorockin suurinta valta-aikaa. Warrant oli yksi selkeimmistä kokoonpanoista, joka voitiin niputtaa tässä vaiheessa auttamattoman vanhanaikaisena koetuksi tukkaheviksi. Bändi ei aikonut jäädä tuleen makaamaan, vaan päätti uudistua. Kannattiko kokeilla? Otetaan levyn 30-vuotispäivän kunniaksi selvää.
Levyn äänitykset eivät käynnistyneet suosiollisissa fiiliksissä, sillä nokkamies Jani Lane oli vasta käynyt läpi avioeron ja sen lisäksi rumpali Steven Sweet sekä soolokitaristi Joey Allen poistuivat muonavahvuudesta. Tilalle saatiin pätevä kaksikko Kingdom Comesta, eli kitaristi Rick Steier ja rumpali James Kottak (myöhemmin mm. Scorpions).
Yhdessä 1980-luvun tuottajaksi leimaantuneen Beau Hillin (Ratt, Vixen, Lita Ford, Europe ja Winger) kanssa Warrant suuntasi studioon ja lopputulos oli sitten jotain muuta, mitä bändiltä oli totuttu kuulemaan.
Albumi käynnistyy asiallisella rokkarilla, eli ”Undertowlla”, joka kuten ajan teemaan kuuluu, kulkee komean dropped-D-riffin voimalla miehekkäästi. Jotain on silti muuttunut. Täällä ei lauleta kirsikkapiirakoista, vaan tunnelma on selkeästi synkempi ja uhkaavampi. Autenttisempi, kuin aiempi Warrant? Vaikea sanoa.
”Followed” jatkaa samalla teemalla ja kappaleesta löytyy myös hieno kertosäe. ”Family Picnic” louhii nyt jo tutuksi tulleella synkällä otteella. Biisistä löytyy hieman Alice in Chainsin suuntaan kumartavia stemmalauluja.
”Sum Of One” rauhoittaa tunnelmaa, ollen selkeästi yhä tummempaa tavaraa, kuin aiemmin bändiltä oli totuttu kuulemaan. ”Chameleon” käynnistyy sitten tutumman kuuluisesti. Toki bassoriffi on jotain ”vaihtoehtorokkimaisempaa”, mutta tässä kappaleessa Lane kuulostaa ensimmäistä kertaa omalta itseltään. Keskitempoinen sovitus onnistuu parhaiten naittamaan uuden ja vanhan Warrantin samalla kuulostaen ainutlaatuiselta. Yksi levyn ehdottomista parhaista hetkistä.
”Crawlspace” palauttaa tunnelman jälleen takaisin ”Grunge-Warrantiksi” flirttaillen myös funkimman ulosannin kanssa. ”Live Inside Of You” on jälleen grunge-henkinen rokkirunttaus, lajissaan asiallinen sellainen.
Warrant oli tunnettu siitä, että bändi yhdisti musiikkiinsa onnistuneesti akustisia soittimia (”Uncle Tom’s Cabin”, ”Heaven” jne.) ja ”High” on ”Ultraphobicin” ensimmäinen sävellys, jossa akustinen kitara saa suuremman rooliin. Biisi on pieni muistutus vanhasta, ollen asiallinen ja toimiva ”puoli-balladi”.
”Ride #2” on suoraviivainen oman aikakaudensa tuote, dropped D-riffistä aina ysärituotantoon, tosin slide-kitarasoolo on miellyttävä yllätys. Warrantiksi tätä ei kyllä millään tunnistaisi, mikäli Jani Lane ei laulaisi tässä. LP:n nimibiisi jatkaa edeltäjänsä linjalla, uutena elementtinä kuullaan vuoden 1995-trendejä mukailevaa staccato-riffittelyä pääriffissä.
Viimeisenä esityksenä kuullaan ”Stronger Now”, joka on nätti akustinen biisi ja tässä yksinkertaisuudessaan raita on yksi albumin parhaista. Koskettava sanoitus yhdistettynä Lanen mahtavaan laulusuoritukseen, nostaa sinällään simppelin sovituksen levyn ehdottomaan parhaimmistoon.
”Ultraphobic” on mielenkiintoinen tapaus. Jos levyä arvioi kasari-Warrantin näkökulmasta, niin ei kai tästä voi sanoa muuta kuin paska, mikä paska. Mutta jos albumille antaa mahdollisuuden, kokonaisuudesta löytyy muutama onnistunut sävellys.
Albumia kuunnellessa tulee väistämättä ajatus, että bändi oli useiden aikalaistensa tapaan hukassa muuttuneessa ympäristössä. Jälkiviisaana on helppo sanoa, miksi yrittää muuttua, jos se ei ole oma juttu? Joku toinen voi ylistää yhtyeen halua ja kykyä muokata omaa soundiaan. Oma ajatteluni taitaa löytyä näiden kahden ääripään välistä. Bändi päätyi tähän ratkaisuun ja päätti kokeilla jotain erilaista. Aplodit heille siitä.
7/10
Ilkka Järvenpää
1. Undertow
2. Followed
3. Family Picnic
4. Sum Of one
5. Chameleon
6. Crawl Space
7. Live Inside Of You
8. High
9. Ride #2
10. Ultraphobic
11. Stronger Now
