Vuonna 1985 Los Angelesin tukkahevi-scenen mahdollisesti ilkein, rumin ja likaisin yhtye W.A.S.P. oli tiukan paikan edessä. Vuonna 1982 perustetun bändin loistava debyytti “W.A.S.P.” (1984) oli saanut erinomaisen vastaanoton, avaten ovia moneen suuntaan, mutta miten kyettiin vastaamaan haasteeseen? Tähän kysymykseen vastasi 40 vuotta sitten julkaistu Spencer Profferin (Quiet Riot, Heart) tuottama “The Last Command”.
”I ride the winds that bring the rain
A creature of love and I can’t be tamed…”
“The Last Command” käynnistyy loistavasti yhdellä ryhmän uran komeimmista sävellyksistä, eli “Wild Child” -klassikolla. Eeppinen kappale on kestänyt ajan hammasta ja tuo biisi kuulosti sen livenä viime viikolla kuullessani yhä hyvältä. Erityismaininta pitää antaa laulaja-basisti Blackie Lawlessille, jonka vokaalit ovat huikeaa kuultavaa.
“Ballcrusher” on taattua W.A.S.P.:ia törkyisistä lyriikoista nivustaive-riffeihin. Tätä samaa voidaan sanoa myös A-puolen kahdesta seuraavasta raidasta eli “Fistful Of Diamonds” ja “Jack Action”. Asiallisia tukkahevibiisejä, mutta mikään näistä ei valitettavasti nouse levyn komean avauksen tasolle.
Tähän tulee muutos A-puolen päättävän “Widowmakerin” puskiessa eetteriin. Ilkeän intron jälkeen käynnistyvä raskas sovitus esittelee bändin synkempää puolta, komean kertosäkeen ollessa lopullinen niitti. Loistava kappale.
“The Last Commandin” B-puoli alkaa yhtä laadukkaasti kuin A-puoli. “Blind In Texas” voidaan helposti laskea yhtyeen yhdeksi suurimmista hiteistä. Kappale pärähtää yhä vakuuttavasti kehiin, miehekkäiden sonnikuorojen kruunatessa tarttuvan kertosäkeen Texas-huudoilla.
“Cries In The Night” on se ”pakollinen” balladi. W.A.S.P. on onnistunut aina mainiosti hitaissa tunnelmoinneissa, eikä tämä sävellys tee poikkeusta. Aivan debyyttilevyn “Sleeping In The Firen” tasolle kappale ei nouse, mutta toisaalta harva balladi pystyy tämän tekemään.
Albumin nimikappale tarjoaa kuulijan korviin levyn yleisestä linjasta poiketen ja hieman kuin ennakoiden bändin tulevaa uraa, selvästi vesirajan yläpuolella liikkuvat lyriikat (tästä ”ajattelevan miehen” W.A.S.P. -suunnasta joskus myöhemmin lisää). Loppukaksikko “Running Wild In The Streets” sekä “Sex Drive” ovat molemmat asiallisia repäisyjä, tosin ei näitä parhaisiin biiseihin voi verrata.
“The Last Command” ilmestyi ainoastaan 14 kuukautta debyytin jälkeen ja levyltä löytyy kaksi kappaletta, jotka olivat uudelleen työstettyjä vanhoja biisejä. “Running Wild In The Streets” oli tuottaja Profferin kirjoittama esitys, jota Lawless käsitteli uudelleen. “Sex Drive” puolestaan oli W.A.S.P.:ia edeltäneen Lawlessin sekä kitaristi Randy Piperin edellisen kokoonpanon Sisterin tulkinta.
Oliko kiire ja pula biiseistä sitten syynä, ettei levy nouse huikean debyytin tasolle? Vaikea sanoa. Toisaalta LP:llä on muutama huikea täysosuma, eikä pitkäsoitolta löydy yhtään huonoa vetoa, joten ”The Last Command” päätyy kirkkaasti plussan puolelle.
Kaupallisessa mielessä albumi oli menestys, sillä levy myi USA:ssa kultaa ja nappasi Suomessa albumilistan sijan neljä. Maamme ja W.A.S.P.:in rakkaussuhde on siis pitkä, mistä viimeisenä todisteena oli kolme loppuunmyytyä keikkaa viime viikolla.
8/10
Ilkka Järvenpää
1. Wild Child
2. Ballcrusher
3. Fistful Of Diamonds
4. Jack Action
5. Widowmaker
6. Blind In Texas
7. Cries In The Night
8. The Last Command
9. Running Wild In The Streets
10. Sex Drive
