”Animal (F**k Like A Beast)”, ”I Wanna Be Somebody”, ”L.O.V.E Machine”, ”Wild Child”, ”Blind In Texas”, ”Chainsaw Charlie (Murders In The Rue Morgue)”, ”The Idol”… Onhan tuossa menneiltä vuosikymmeniltä sen sortin hittisikermää, että lienee Blackie Lawlessilla ja W.A.S.P.:lla vuonna 2015 melkoinen työmaa kasata materiaalia, jolla päästäisiin edes lähelle takavuosien iskusävelmien tunnelmia.
Ai mitenkö W.A.S.P. urakassaan onnistuu? No ihan maaliin asti ei päästä. Seassa on toki oikeasti hyvää tavaraa, mutta kuitenkin aivan liiaksi itseltä lainattua ja kierrätettyä materiaalia, jolla on saatu jälleen tehtyä levymitallinen tutulta ja turvalliselta kuulostavaa W.A.S.P.-rokkia. Tuttu ja turvallinen voi olla hyväkin juttu – aina ei tarvitse keksiä sitä pyörää uudelleen – mutta jos tarkoituksellisen kuuloisesti haetaan jotain liiaksi samalta kuulostavaa omasta menneisyydestä niin silloin itsensä plagioiminen voi kääntyä itseä vastaan. Osittain näin on ”Golgothan” kohdalla päässyt käymään, sillä vähän turhan paljon niitä aiemmilta levytyksiltä tuttuja juttuja ja sointukiertoja albumilta löytyy.
Levyn aloittava ”Scream” saa toiveet korkealle ja jalan vipattamaan. Hyvä kitarariffi, hyvä laulumelodia, hyvä meininki. Tätä lisää! No sitä SAMAA tulee lisää sanan varsinaisessa merkityksessä seuraavat kaksi kappaletta. Tuntuu kuin klikki olisi asetettu noin 150 iskua per minuutti kaikissa kolmessa ensimmäisessä biisissä ja tempo ja tunnelma on niin samankaltainen, että kappaleiden vaihtumista tuskin huomaa. Alkaa jo aika suuresti kyllästyttää. Neljäs raita ”Miss You” tekeekin sitten muutoksen tempoon ja kyseessä on se pakollinen balladi. Kappaleen alussa Lawlessin kärsivä ja epätoivoinen laulanta hivottelee naurettavuuden rajoja. Sydän on särkynyt ja menetetyn rakkauden perään itketään. Tässä vaiheessa oli todella lähellä, että W.A.S.P.:n uutukainen oli minun osalta tässä.
Onneksi jaksoin sinnitellä ja jatkaa kuuntelua, sillä levyn puolimatkan krouvin biisi ”Fallen Under” antaa aivan uuden suunnan koko albumille. Kappale on avausbiisin jälkeen ensimmäinen, jossa on jälleen jotain tarttumapintaa ja kertosäe soi W.A.S.P.:lle tutuksi tulleelle tyylille komeasti. Seuraava biisi ”Slaves of the New World Order” on myös yksi albumin kohokohdista. Liekö sattumaa vai tarkoituksellakohan on haettu tunnelmia ”Chainsaw Charliesta” vuodelta 1992? Kappaleiden yhtenevyys on ilmiselvä ja jopa rakennekin on samankaltainen puolivälin temponnostoineen sekä kitarasooloineen. Oli miten oli niin toimii! ”Eyes Of My Maker” laskee vauhteja jälleen useamman napsun alaspäin, mutta intensiteetti säilyy – ellei jopa entisestään nouse. Kappaleessa on ehkä koko albumin komein kertosäe ja Blackie laulaa todella uskottavasti ja tunteisiin vetoavasti.
Kaksi viimeistä kappaletta ”Hero Of The World” ja ”Golgotha” muodostavat albumille oivallisen lopettavan biisikaksikon. Ensin mainittu tamppaa vauhdikkaammin ja päätösraita ”Golgotha” rauhallisemmin. Molemmissa on hyvät säkeistömelodiat ja mieleen jäävät kertosäkeet ja varsinkin ”Golgothassa” on jotenkin mahtipontinen ja harras yleistunnelma. Melkein kylmiä väreitä sai kappaleen kuuntelu aikaan. Sen voi yleensä todeta hyvän biisin tunnusmerkiksi.
Albumin tuotanto on korvaa miellyttävä ja soittimet soivat luonnollisen kuuloisesti ja erottelevasti. Tämä on aina mukava havaita nykypäivän turboahdettujen ja tukkoon miksattujen ja masteroitujen äänitteiden aikana. Blackie Lawlessin laulusta voidaan olla montaa mieltä ja itseäni hiukan häiritsee tulkinnan yksiulotteisuus. Koko ajan mennään samalla asetuksella, mutta sitähän se hänellä aina on ollut ja se on myös yksi W.A.S.P.:n tunnistettavimpia piirteitä. Kitaristi Doug Blair soittaa omaan korvaani mukavan kuuloisia sooloja, mutta lähes järjestään soolot ovat liian pitkiä ja melko nopeasti tulee tunne, että karkit on syöty ja saman toistoa on sillä osastolla liikaa. Soolosoundi on melko pelkistetty ja raaka, mikä sekin on perin harvinaista nykytekniikan mahdollistaessa monenmoisen soundien nypläyksen. Rumpuosasto on aina minua häirinnyt W.A.S.P.:ssa, kun tuntuu, että siellä tapahtuu koko ajan liikaa. Fillejä nakellaan jatkuvalla syötöllä sellaisiinkin paikkoihin, joihin ne eivät välttämättä sovi. Mutta hei, tämäkin on yksi orkesterin tunnuspiirteistä, joten antaa mennä vaan. Kitaravallia W.A.S.P. on jo vuosikausia vahvistanut kiippareilla/Hammondeilla ja se on vallan toimiva ratkaisu. Kiipparit eivät nouse esille, mutta siellä ne pohjalla mouruavat ja tukevat kitaroita.
Ei tätä W.A.S.P.:n uutta albumia kuunnellessa tule samaa vaaran tunnetta kuin orkesterin debyytin aikoihin. Tämä on tietenkin päivänselvä asia, sillä Lawless on jo kuusikymppinen ja olisihan se aika kornia, jos hän edelleen laulaisi sirkkelinterät haaruksissaan samoista asioista kuin 1980-luvulla. Yhtye on aikuistunut, mutta silti onnistunut pysymään iän mukanaan tuomassa muutoksessa menettämättä uskottavuuttaan. Onhan se hienoa ja hatunnoston arvoista, että eläkeiän lähestyessä edelleen jaksetaan painaa ympäri maailmaa ja soittaa samoissa klubeissa sekä halleissa ilta ja kuukausi toisensa perään. Tuskinpa Blackie Lawless muuta osaisi – tai haluaisi – tehdäkään. Tätä ei voi tehdä puolta elämää muuten kuin puhtaasta rakkaudesta ja intohimosta.
Pidin itse enemmän edeltäjä ”Babylonista”, mutta jos kestää neljän ensimmäisen kappaleen yli, myös ”Golgotha” on ihan kelpo levy parantuen rutkasti loppua kohden. Levyllä on liiaksi täytettä varsinkin alkupäässä ja biisien mitat ovat monin paikoin turhan pitkiä, mutta loppupuoli pelastaa paljon ja levystä jää kohtuullisen hyvä jälkimaku. Ei tämä tietenkään pääse lähellekään uran alkupuolen tähtihetkiä, mutta varsin kuranttia tavaraa bändi uutukaiselleen on saanut taltioitua. Onpahan Blackiella ja W.A.S.P.:lla ollut jälleen oikea syy kerätä kamat kasaan ja lähteä kiertueelle. Niihin samoihin klubeihin ja halleihin, joissa ovat aina käyneet. Soittamaan ne 1980-luvun hittibiisit. Ja ehkä johonkin väliin jonkin kappaleen uudeltakin albumilta. Toivottavasti ainakin.
7½/10
Teemu Kuosmanen
Scream
Last Runaway
Shotgun
Miss You
Fallen Under
Slaves Of The New World Order
Eyes Of My Maker
Hero Of The World
Golgotha