[three_fourth]Kun puhutaan Indonesiasta, harvoin tulee mieleen assosiaatio metallimusiikkiin, saatikka black metalliin. Jakartassa, Indonesiassa on kuitenkin syksyllä 2011 muodostunut Vallendusk-nimeä kantava kvartetti joka suoltaa eeppistä metallia folk- ja black metal-vaikuttein. Yhtye julkaisi kuluvan vuoden kesällä toisen pitkäsoittonsa ”Homeward Path” joka on jatkoa 2013 julkaistulle, paljon ylistystä saaneelle debyyttialbumille ”Black Clouds Gatheringille”.
”Windswept Plain” laittaa levyn liikkeelle kappaleen nimeen viittaavalla tuulen suhinalla. Pian alkaa läpi levyn tutuksi tuleva tremolomelodisointi ja selväksi käy, että nämä pojat eivät ihan ensimmäistä kertaa ole soittimiensa äärellä. Erittäin vakuuttavalla soitannalla ja riittävän äkäisillä vokaaleilla kappaleen tuntemukset vaihtuvat äkäisen kaihoisasta melodiapaahdosta akustisiin osiin ja musiikkiin uppoutuessa tunnetilat heittelevät surullisuudesta iloisuuteen ja vaikka vokalisointi on varsin yksitoikkoista, muuntautuu se jotenkin musiikin sen hetkisen tunnelmaa tukevaksi. En ole laskenut kuinka monta riffiä tähän yhdeksänminuuttiseen avausraitaan mahtuu, mutta niitä on monta. Sama meininki jatkuu seuraavissa kappaleissa ja toisaalta nämä monimuotoiset kappaleet olisi halutessaan voinut liittää vaikka yhdeksi suureksi teokseksi. Kokonaisuudesta poikkeaa eniten ”Ring of Fire” ja ”Eyes of The Watcher”, josta ensin mainittu on ehdottomasti allekirjoittaneen suosikkiraita sen ollessa synkin ja painostavin, joskin siitäkin löytyy monenmoista iloisempaa ja kaihoisempaakin osiota. Toisena mainittu yllättää taas skandinaavisella folk-henkisyydellään. Levyn läpi musiikkia tukevan syntikan soundi on useimmiten repäisty suoraan 70-luvulta LSD:llä tärkättyjen trumpettihousujen maailmasta, mutta sekin ihme kyllä käy täydellisesti tähän konseptiin.
”Homeward Path” on kokonaisuutena varsin monimuotoinen pläjäys ennen kaikkea melodista, eeppistä ja kaihoisaa bläkyä. Musiikki on varsin kaukana vuohien mielivaltaisesta teurastuksesta, joskin levyltä löytyy mukavasti paahtoa ja äkäinen vokalisointi pitää mukavan vihaisen tunnelman läsnä musiikin muuten ollessa varsin melodista, surullista ja välillä jopa iloista. Jos johonkin orkesteriin tätä täytyisi verrata niin mieleen tulevat Deafheaven ja Ghost Bath, mutta varsin oma soundi Vallenduskilla on alusta saakka ollut. Musiikin monimuotoisuus on liiallisuudessaan levyn ainoa pienehkö kompastuskivi varsin pitkien biisien alati muuttuessa ja välillä tulee olo, että jokohan tämä kappale loppuisi. Tätä ongelmaa kuitenkin lieventää hyvin se, että kaikki osiot ja melodiat sointuvat hyvin yhteen ja ovat erittäin taidokkaasti soitettu eikä missään vaiheessa koe etteikö joku kohta kävisi kappaleen fiilikseen.
Vallenduskin ”Homeward Pathiin” suosittelen tutustumaan mikäli hakee jotain uutta eeppisen ja melodisen bläkkiksen rintamalla. Kuten sanottua, mitään kirkkojen polttamiseen innostavaa vihtahousun palvontaa kyseinen julkaisu ei tarjoa, mutta ajan kanssa musiikkiin keskittyessä vie aivan toisenlaisiin sfääreihin.
9 / 10
Tore Pedersen
https://www.facebook.com/Vallendusk
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1. Windswept Plain (09:00)
2. Earth Serpent (8:22)
3. The Anchors (9:34)
4. The Wayfarers (6:00)
5. Ring Of Fire (10:20)
6. Eyes Of The Watcher (8:26)
7. Grains Of Horizon (10:47)[/one_fourth_last]