Tamperelainen black metal-yhtye Väki herätti mielenkiintoa kolme vuotta sitten ilmestyneellä ”Kirous”-äänitteellä. Tuo kahden biisin mittainen julkaisu esitteli potentiaalia uhkuvan bändin, jolta olisi lupa odottaa tulevaisuudessa paljon.
Kolmen vuoden odotuksen jälkeen tamperelaiset julkaisevat viimein debyyttialbuminsa, ”Kuolleen maan omaksi”. On sanomattakin selvää, että viisikon uutta tekelettä lähestyy suuren mielenkiinnon ja isojen odotusten kera.
Albumin käynnistää ”Vaisto”. Vajaat 8 minuuttia pitkä hyökkäys jää yllättäen vaisuksi, eikä biisi herää henkiin edes lukuisten kuuntelukertojen myötä. Kakkosraita ”Kuihtuvan maan puoliso” palauttaa kurssin oikeaan suuntaan ja biisi on mainio esimerkki bändin sävellyskyvystä.
Hälytyskellot alkavat lyhyen hyvänolon tunteen jälkeen soida uudelleen, sillä albumin loppupuolisko on harmittavan tehotonta harhailua. Sävellykset eivät nouse lentoon bändin osaamisesta ja hyvästä tuotantopuolesta huolimatta. Ainoan poikkeuksen harmauteen tuo levyn lopulle sijoitettu ”Ikuisen kuoleman alttarilla”. 9 minuuttinen spektaakkeli on pitkäsoiton paras kappale ja aiemmin mainitun ”Kuihtuvan maan puolison” ohella ainoa raita, joka yltää samaan vahvaan tunnelmaan, kuin ”Kirouksen” biisikaksikko.
”Kuolleen maan omaksi” ei ole toivoton tapaus, mutta odotuksiin nähden se jää pettymykseksi. Kokonaisuus on hajanainen ja sävellyksistä suuri osa jää hahmottomaksi massaksi, josta on hankala saada otetta. Pyyhkeistä huolimatta täytyy muistaa, että kyseessä on viisikon ensimmäinen albumi. Peli ei ole menetetty, mutta hienosäätöä tarvitaan.
6+/10
Miika Manninen
1. Vaisto
2. Kuihtuvan maan puoliso
3. Ennustus
4. Ikiuni
5. Painajaisten syleilyssä
6. Ikuisen kuoleman alttarilla
7. Kylmyyden ytimessä (bonusraita)
