[three_fourth]Death/doom-metallia murjova kolmihenkinen Vainaja on julkaissut toisen pitkäsoittonsa Svart Recodrsin kautta kuluvan vuoden kesäkuussa. Nyt julkaistu ”Verenvalaja” on jatkoa 2014 julkaistulle ”Kadotetut”-albumille. Saatekirje avaa hieman levyn perusteena olevaa mystiikkaa joten eristän itseni muusta maailmasta tutustuakseni tähän teokseen.
Doom-musiikin kiehtovimpiin ominaisuuksiin kuuluu sen immobilisoiva vaikutus. Taidolla tehty raskaan sarjan murjonta on omiaan lamauttamaan kuulijan sohvan pohjalle nauttimaan hidastempoisen musiikin tuomasta rentouttavasta vaikutuksesta. ”Verenvalaja” ei kuitenkaan tarjoile perinteistä doom-jahkailua, vaan luovii jossakin deathin ja doomin välimaastossa, tempon ollessa kuitenkin pääosin varsin maltillinen. Raskaat ja jylhät soundit yhdistettynä okkultismilla höystettyyn lyriikkaan vetää musiikin ylle tietynlaisen mystiikan verhon, painostavista urkuosuuksista ja aavemaisista syntikoista puhumattakaan.
Okkultistiset lyriikat perustuvat ”Verenvalaja”-nimeä kantavaan, oletettavasti suomalaisen kansanperinteen myyttisen hahmon, Wilhelm Waenaan, kirjoittamaan kirjaan ja albumi onkin kokonaisuudessaan tehty tarinanomaiseksi joka vaatii hieman perinpohjaisempaa tutustumista kuulijaltaan. Levy onkin parhaimmillaan kiireettömänä hetkenä jolloin mielen on mahdollista antaa leijailla raskaan mystisyyden maailmaan. Allekirjoittaneen mielestä levyn parhainta antia ovat erilaiset fiilistelyosuudet ja se, että kappaleet eivät noudata perinteisiä kaavoja vaan muovautuvat mennessään eri nyansseja soppaan lisäten. Oman lisämausteensa tuovat eräänlaiset kertojaosuudet jossa tarinaa kerrotaan ikään kuin puhujanpöntöstä pyhästä kirjasta luettuna. Levy on parhaimmillaan alkupään kappaleissa ”Risti”, ”Sielu” ja ”Usva” jossa musiikin monipuolisuus tuodaan esille koko painollaan vaihdellen erittäin raskaasta, tylystä murjonnasta tunnelmalliseen, clean-vokaalien siivittämään melodiaan. Soitannollisesti ja tuotannollisesti ”Verenvalaja” on erittäin laadukas ja onnistunut tunnelma on pitkälti viimeistellyn soundimaailman ansiota.
Vaikka paketti on hyvin kasassa, se hieman puutuu loppua kohden eikä tätä musiikin kautta kerrottua tarinaa jaksa aina kuunnella loppuun. Vaatiikin tietynlaisen lamaantuneen mielentilan jotta selviää levyn loppuun asti eikä mikään levyn kappaleista ole sellainen ”ralli” jota pyörittelisi silloin tällöin arjen taustamusiikkina. Tutustumisen arvoinen levy kuitenkin etenkin raskaasta doomista pitäville, deathin brutaaliudesta tämä on jo aika kaukana. Lisänautinnon saa jos omaa fiksaation suomalaiseen kansanperinteen tarinoihin.
7/10
Tore Pedersen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
01. Risti
02. Sielu
03. Usva
04. Valaja
05. Kultti
06. Kehto
[/one_fourth_last]