Koti Blogi Sivu 2029

Dave Mustaine paljastanut tulevan Megadeth-albumin kappalelistan

megadeth-2015

Dave Mustaine on paljastanut tulevan Megadeth-albumin kappalelistan. Mukana on myös kaksi cover-vetoa. Levyn nauhoitukset ovat päättyneet Nashvillessa ja levy julkaistaan ensi talvena. Biisilista alla:

1. Death From Within
2. Fatal Illusion
3. Conquer… Or Die!
4. Lying In State
5. Me Hate You
6. The Emperor’s New Clothes
7. Dystopia
8. Bullet To The Brain
9. Last Dying Wish
10. Post American World
11. Look Who’s Talking
12. The Threat Is Real
13. Poisonous Shadows
14. Melt The Ice Away (BUDGIE cover)
15. Foreign Policy (FEAR cover)

Kotiteollisuudelta uusi musiikkivideo kappaleesta “Kruuna/Laava”

Kotiteollisuus julkaisi uuden musiikkivideon kappaleestaan “Kruuna/Laava”. Biisihän löytyy yhtyeen viimeisimmältä samaa nimeä kantavalta albumilta. Videon voit katsoa alta:

kotiteollisuus

Fates Warning julkaisee 3CD/DVD boksin “A Pleasant Shade Of Grey” albumista

FatesWarning-APSOG-EE

Progressiivisen metallin legenda Fates Warning julkaisee päivitetyn version vuoden 1997 klassikkolevystään “A Pleasant Shade Of Grey.” Levy sisälsi aikanaan vain yhden kappaleen, joka oli pilkottu 12 eri raidaksi. Nyt albumi julkaistaan boksina, joka sisältää alkuperäisen levyn, liven jossa levy soitetaan alusta loppuun bonuskappaleilla varustettuna sekä DVD:n jossa on kaksi vastaavaa esitystä. Kolmannelta CD:ltä löytyy demoja studiosessioista. Paketti ilmestyy 2.10.2015.

Lue lisää aiheesta.

King Diamond: ennen näkemätön Abigail-kansikuva löytynyt!

King Diamond on paljastanut aikanaan käyttämättä jääneen “Abigail”levyn kansitaiteen. Olisiko mielestäsi tässä ollut parempi kansi vuoden 1987 levylle aikanaan? Katso kuva alta ja kerro mielipiteesi:

abigail

 

Vertailuksi alkuperäinen “Abigail” kansi alla:

kingdiamondabigaillll

 

 

Wolfshead – Caput Lupinum EP (2015)

[three_fourth]Oululainen Heavy Metal-yhtye Wolfshead, jonka taustoista, historiasta ja vaikuttimista ei ole etukäteistietoa, on purkittanut 4 biisin mittaisen EP:n. Bändissä veivaa 4 henkinen miehistö: Eero Laine (laulu), Ari Rajaniemi (kitara), Vesa Karppinen (basso) ja Jussi Risto (rummut).

Wolfsheadista huokuu mm. synkät ja alavireiset Doom vaikutteet varustettuna Laineen karhealla ja matalaäänisellä tulkinnalla eli miekkahevistä ei ole kyse, vaikka bändin nimi voisi siihen suuntaan viitatakin. Ei liene kovin kaukaa haettu, että 70-luvun alun Black Sabbath on tullut opiskeltua ja vahvasti läsnä sävel- sekä riffikuvioissa ja fiiliksissä varsinkin nimibiisi ”Wolfshead”:lla ja Jack the Ripperin pään sisään sukeltavalla päätöseepoksella ”Shadow in the Rain (London 1888)”:lla sekä kakkosbiisin ”Mark of the Devil”:n alkutahdeissa, joka muuten saa mieleen Bruce Dickinsonin soolomatskun. Motörhead-vaikutteet hyppäävät korviin suoraviivaisella ”Leave Me Burnin’”:lla. Jotain muutakin hyvin tuttua tässä on, mutta en saa päähäni mitä.

Wolfshead:n EP ei ole originellimmasta päästä. Siinä on niin paljon lainattua, että kuulija alkaa väkisinkin miettiä, mistä mikäkin biisi, riffi ja melodia on vaikutteensa saanut. Sopivina annoksina lainattu toimii, mutta sen oman jutun pitäisi nousta selkeämmin esiin. Biisit jäävät myös kaipaamaan selkeitä koukkuja. EP:n 5-7 minuuttia pitkät biisit eivät jaksa kantaa koko mittaansa, vaan alkavat puuduttaa ja kyllästyttää. Leikkaisin surutta joka biisistä minuutin pois tai vastaavasti liittäisin mukaan esim. tempoa ja tunnelmaa vaihtavia bridgejä. Kiinnittäisin em. asioihin huomiota täyspitkää väsätessä, sillä 10-12 biisin verran tätä käy liian pitkästyttäväksi ja raskaaksi kuunnella läpi. Sama koskee varmasti myös keikkoja. Kesken biisien tekisi mieli lähteä kaljalle.

Herrojen soittotaidot eivät pääse kovinkaan hyvin esiin tällä materiaalilla. Biisit ja biisirakenteet, riffit ja melodiat ovat sen verran yksinkertaisia, että ne eivät vaadi mitään sankaritason suorituksia, vaan perusmukavuusalueellakin pärjää. Laineen laulutyyli joko uppoaa tai sitten ei. Itse olen kirkkaamman, korkeamman sekä monisävyisemmän tulkinnan ystävä, kun perinteisemmästä Heavy Metallista puhutaan. On vain yksi Lemmy. Lisäksi on havaittavista pientä epävarmuutta ja huojuntaa, joten sillä saralla riittää vielä kehitettävää.

EP:n tuotanto ei ole kovin onnistunut, sillä soundit ovat aika tunkkaiset ja suttuiset. Tämä oli ensimmäinen asia, jonka panin merkille lättyä pyöräyttäessäni. Omistan suht. kirkasääniset ämyrit, eikä niilläkään saa tarpeeksi kirkkautta esiin. Välillä tuntuu, että bändi soittaisi vaahtomuovipatjan takana.

Oulussa tuntuu olevan tällä hetkellä kasvamassa useita lupaavia bändejä, joten siinä kilpailussa pärjätäkseen on Wolfsheadinkin petrattava juoksuaan, jottei jää jalkoihin. Isoista asioista ei ole kyse: koukkuja biiseihin, enemmän omaa juttua, varmuutta sekä ennenkaikkea kunnianhimoista tappamisen meininkiä!

2½/5

Tomi Väänänen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
Wolfshead-Caput-Lupinum-2015
01. Wolfshead
02. Mark of the Devil
03. Leave Me Burnin’
04. A Shadow in the Rain (London 1888)[/one_fourth_last]

Tornado – Black President (2015)

[three_fourth]Toisella levyllään amerikkalais-suomalainen Tornado yhdistää omien sanojensa mukaan thrashia glamiin ja punkkiin. Omaperäinen yhdistelmä herättääkin heti mielenkiinnon tarkistaa yhtyeen tyyli tarkemmin. Debyyttijulkaisu ”Amsterdamn, Hellsinki” ilmestyi vuonna 2011, joten aikaa uutukaisen tekoon on otettu. Kannessa komeilee Obama USA:n lipun kanssa, levyn nimen tällä tavoin kirjaimellinen alleviivaaminen jää ehkä itselleni hiukan hämäräksi, mutta musiikkihan ratkaisee joten kiekko lautaselle ja katsotaan mistä on kysymys.

Viisikon ulosanti on todellakin vanhan kansan thrash metallia nopeana ja suhteellisen raskaana, ajoittaisia punk- ja sleaze-sivuraiteita hyödyntäen. Exodus ja Dark Angel voisivat käydä mittapuina, mutta varsinkin saatteessa mainittu Anthrax tulee mieleen jo pelkästään biisien nimiä katsomalla. Levyä kuunnellessa mielleyhtymät ”State Of Euphoria”-aikakauteen ovat välittömät ja vahvat, huokuen paitsi musiikista, myös itsevarmasti etualan ottavan laulaja Superstar Joey Severancen Joey Belladonna-vaikutteisesta tulkinnasta.

Vaihteluakin sekaan mahtuu. Kitarapuolella tarjoillaan ajoittain raskaampia jopa Slayerin suuntaan vieviä koukkuja, joita mielellään kuulisi enemmänkin. Albumin mielenkiintoisimmat hetket kuullaankin juuri niissä kohdissa, joissa Tornado ei yritä kuulostaa Anthraxilta. Nimittäin niin hyvä kuin Anthrax onkin, sellaisia bändejä maailmaan mahtuu tasan yksi. Onneksi Tornadolla ote on selvästi raskaampi, mikä nostaa heti kiinnostavuuskerrointa omissa kirjoissani.

Näistä erilaista suuntaa ottavista kappaleista esiin nousee ”T-Minus 10” jossa bändi paiskaa kehiin yksinkertaisen, mutta todella tehokkaan heavyriffin. Heti perään kuultava ”David And Goliath” saa sekin nyrkin nousemaan tiukalla alkurytmillään ja paikoitellen keskitempoisella otteellaan. Näiden jälkeen ässä vedetään hihasta kun ”Under The Crimson Moon” biisissä Tornadon nopeus ja tekninen osaaminen yhdessä purevan soundimaailman kanssa yhdistyvät parhaalla mahdollisella tavalla. Tempo kulkee läpi levyn melko tiiviinä, ja tämä syö hieman voimaa kokonaisuudelta. Muutama suvantohetki kappaleiden sisällä varmasti antaisi Tornadolle uusia mahdollisuuksia hyödyntää sävellyksiään paremmin.

37 minuuttia kestävä hetki levyn parissa on ohi nopeasti. Kappaleita kuuntelee kohtalaisen positiivisissa tunnelmissa ja tuotantokin on kohdillaan erityisesti basson kolistessa mukavasti pinnassa. Periaatteessa levy on rakennuspalikoiltaan erinomainen, mutta jonkin verran loppua kohden itseään toistava biisikaava alkaa väkisin puuduttamaan. Toivon mukaan seuraavalla levyllä raskaampia ja keskitempoisia hetkiä on entistä enemmän, sillä niiden kautta Tornadolla on todella potentiaalia tavoitella tämän genren parasta A-ryhmää.

8/ 10

Ville Krannila

[/three_fourth] [one_fourth_last]

tornado

1. Black President
2. I, Individual
3. Flesh Crawling Nightmare
4. 911 First Responder (FDNY)
5. T – Minus 10
6. David And Goliath
7. World Pieces
8. Under The Crimson Moon
9. Stop The Madness (Part I and II)
10. Ghetto Wasteland[/one_fourth_last]

Fear Factorylta uusi kappale nimeltään “Dielectric” kuunneltavissa.

Yhdysvaltalainen Fear Factory julkaisi uuden kappaleen tulevalta Genexus-nimiseltä albumiltaan jonka julkaisupäivä on elokuun 7 pvä. Biisin nimi on ”Dielectric” ja voit kuunnella sen alta. Yhtyehän nähdään Helsingissä (The Circus) marraskuussa.

Fear-Factory-Demanufactured-20th-Anniversary-UK-European-Tour-Poster

HIM HEITTI YLLÄTYSKEIKAN LOPPUUNMYYDYSSÄ QSTOCKISSA

Jo ennakkoon loppuunmyydyn oululaisen Qstock-festivaalin muikein yllätys koettiin lauantai-iltana, kun Ville Valon yhden miehen yhtyeen Rambo Rimbaudin ohjelmapaikalla esiintyikin ensimmäistä kertaa uuden rumpalinsa Jukka ”Kosmo” Krögerin kanssa keikkaillut HIM.

”Uskomattoman hieno yllätys, että bändi halusi tehdä tämän nimenomaan Qstockissa”, festivaalijohtaja Mikko Forstén toteaa.

”Toinen todella mukava yllätys lauantaina oli se, että Eero Hyyppä vieraili Juliet Jonesin Sydämen keikalla. Hieno päivä oli mahtava lopettaa Nightwishin spektaakkelimaiseen esitykseen.”

Qstock teki uuden kävijäennätyksensä, sillä uusien aluejärjestelyjen myötä festivaalin yleisökapasiteetti kasvoi 30 000 hengestä 32 000 henkeen kahden päivän aikana. Väkimäärään nähden Kuusisaaren ja Raatin alue toimi hyvin.

Täysin uusi Chill Out -puisto osoittautui suosituksi hengähdys- ja seurustelupaikaksi. Sen ravintoloissa myyty lähiruoka ja erikoisoluet kävivät hyvin kaupaksi. Esimerkiksi oululaisen Sonnisaari Panimon valmistama Qstock-olut loppui sieltä jo perjantai-iltana ja VIP-alueeltakin lauantaina alkuillasta.

Hyväntuulisen ja kaiken puolin onnistuneen festivaalin takasi aurinkoinen sää. Vielä viikolla sääennusteet lupailivat sadetakeille ja kumisaappaille käyttöä, mutta festivaalin porttien auettua sateista ei ollut enää tietoakaan.

– –

Lisätietoja:

Mikko Forstén
Festivaalijohtaja, promoottori / Promoter
forsten@qstock.fi
+358 40 554 0742

AC/DC – Kantolan Tapahtumapuisto, Hämeenlinna, 22.07.2015 – keikkaraportti

acdc hämeenlinna

Maailman suurin Rock-mammutti ja -dinosaurus AC/DC saapui Hämeenlinnan uuteen Kantolan Tapahtumapuistoon 22.07.2015 osana “Rock Or Bust”-maailmankiertuettaan. Väkeä oli saapunut paikalle n. 55 000, joten voidaan puhua Suomen mittakaavassa megaluokan tapahtumasta, mikä kyllä näkyi Hämeenlinnan kokoisen pikkukaupungin katukuvassa pitkin päivää. AC/DC on sen luokan nimi ja Rock-maailman instituutio, että se oli houkutellut alueelle jengiä vauvasta vaariin, hard core-faneista tavallisiin kaduntallaajiin ja julkkiksiin. Kyseessä oli myös mahdollisesti viimeinen mahdollisuus nähdä ja ennen kaikkea kokea AC/DC livenä Suomen maaperällä, vaikka edelliset kiertueet huomioiden ensi vuonna voi koittaa vielä seuraava mahdollisuus. (TV)

AC/DC:n keikka oli myös ensimmäinen Hämeenlinnan Kantolan tapahtumapuistossa järjestetty megakonsertti, joten tästä johtuen pieni epäilys järjestelyjen toimivuudesta oli ilmassa. Kantola sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Hämeenlinnan keskustasta ja matka keikka-alueelle sujui massiivisesta yleisömäärästä huolimatta varsin leppoisasti, sillä mitä lähemmäs itse keikka-aluetta tultiin, sitä paremmin ns. huolto toimi. Matkan varrelle oli pystytetty melkoinen määrä myyntipisteitä, joista sai ruokaa ja juomaa. Alueelle tullessa oli turvatarkastus, joka ei ainakaan meidän kohdalla ollut mallia kumihanska, vaan kyseessä oli perinteinen taputtelu-tarkistus.

Nuori AC/DC-fani bongasi Metalliluolan!
Nuori AC/DC-fani bongasi Metalliluolan!

Itse Kantolan alue oli massiivinen. Anniskelualue oli vähintään puoli kilometriä säteeltään ja alueelle oli pystytetty lukuisia myyntipisteitä, joissa ei tarvinnut pitkään jonottaa, että sai janonsa tyydytettyä. Jos jotain negatiivista hakee, niin anniskelu puolelta olisi ollut kiva ostaa jotain ruokaa kaljan seuraksi. Ruokamyynti oli nimittäin sijoitettu anniskelualueen ja lavan väliin. Kaljajonot olivat tapahtuman kokoluokka huomioon ottaen hämmentävän nopeasti vetävät, samoin vessoja oli riittävästi ja jonotusaika niihin oli varttuneempi keikkaväki huomioiden varsin armelias. (IJ)

Varsinaisen musiikillisen annin osalta pääesiintyjän AC/DC:n osuus alkoi n. puoli tuntia virallisesta aikataulusta myöhässä, mutta se tuskin väkeä juuri harmitti, sillä paikalla oli 2 kelvollista lämppäriä, Santa Cruz ja Vintage Trouble. 50- ja 60-lukujen hengessä soittava Blues Rock-yhtye Vintage Trouble sai toimittajalta pisteet railakkaalla ja energisellä meiningillään, mutta Santa Cruz jäi näkemättä kiitos porttien ulkopuolisten paitakojujonojen… Alkupäivän Hämeenlinnaa riivanneet ajoittaiset vesisateet väistyivät onneksi H-hetken lähestyessä taivaanrantaan ja konserttielämyksestä päästiin nauttimaan mukavassa säässä.
IMG_0364

AC/DC:n setti räjähti käyntiin maata tärisyttävällä intro-videolla, jossa astronautit törmäävät kuussa laavaa ja tulenlieskoja puskevaan Angus-meteoriittiin, joka nousee ja syöksyy kohti maapalloa iskeytyen lopulta sen kamaraan räjäyttäen pyrot ja valot lavalla sekä tietysti koko Kantolan yleisömeren liekkeihin uusimman albumin nimibiisin ”Rock or Bust” saattelemana. AC/DC on jälleen täällä!

AC/DC tarjoili Hämeenlinnassa jo hyvin tutuksi tulleen hittikavalkaadinsa vain joillakin muutoksilla viime kiertueilla tutuksi tulleeseen settiinsä. Uusimmalta julkaisulta setissä mukana olivat nimibiisi ”Rock or Bust”, ”Play Ball” ja ”Baptism by Fire” sekä yksi harvinaisempi live-veto, ”Back in Blackilta” tuttu ”Have a Drink on Me”, joka mahtoi olla kunnianosoitus yhtyeen riveistä poistuneille jäsenille Malcolmille ja Bonille. Vaikka AC/DC:n setti ei juuri ole vuosien varrella juurikaan muuttunut yksittäisiä biisejä lukuunottamatta, kyseessä on niin kokonaisvaltainen musiikillinen ja visuaalinen elämys, ettei moiseen asiaan viitsi tarttua. AC/DC on muutenkin aina ollut bändi, jolta on saanut aina sitä, mitä on odottaa voinut eli helvetin nautinnollisen show:n. AC/DC:n alkukantainen ja hypnoottinen Rock-rytmi valtaa jokaisen kuulijan ja vaivuttaa transsin kaltaiseen tilaan, jossa ei ensimmäiseksi tule biisilista mieleen. Suurimpia yleisön mylvähdyksiä aiheuttivat totuttuun tapaan ”Thunderstruck”, ”Hells Bells”, ”You Shook Me All Night Long”, ”Let There Be Rock:n” perinteinen Angus:n soolo-show sekä encoret ”Highway to Hell” ja ”For Those About to Rock”.

IMG_0359

Monien mielessä varmasti liikkui etukäteen, kuinka dementian nujertaman Malcolm Youngin ja rötöstelyyn sortuneen Phil Ruddin poissolo vaikuttaisi bändin esiintymiseen ja yleensä livekuntoon. Kävi kuitenkin nopeasti selväksi, että asiasta ei tarvinnut olla huolissaan, sillä Angusin ja Malcolmin veljenpoika Stevie Young ja ”The Razors Edge” levyllä ja sitä seuranneella kiertueella bändissä kannuttanut Chris Slade hoitivat rytmiryhmän tonttinsa mallikkaasti. Stevien ja Chrisin näyttäytyessa screeneillä kävi väkisinki mielessä, että siinä pitäisi olla Malcolm ja Phil.

Päälle 6-kympin ikä alkaa toki jo äijissä näkyä ja kuulua, mutta miehillä on niin paljon karismaa, rutiinia ja kokemusta, että homma hoidetaan purkkiin joka tapauksessa mallikkaasti, vaikka välillä tempo tahtoi heilua ja sormet olla hiukan kankeita kitaran kaulalla. Angus jaksoi edelleen juoksennella energisesti ja ottaa yleisön suvereenisti haltuunsa ja Brian oli jälleen oma karismaattinen itsensä, eikä hänen äänensä ollut juuri edellisiltä Suomen keikoilta juuri muuksi muuttunut. Normaaliin tapaan staattisesti paikallaan beatin tahdissa hytkyvä ja taustoja laulava rytmiryhmä teki sen, mihin on aina totuttu eli hoiti hommansa eleettömästi antaen lavan ja mylvivän yleisön nokkamiesten Angusin ja Brianin haltuun.

IMG_0363

Kun kanuunat laukaistiin viimeisen kerran ilotulitteiden kera ”For Those About to Rock:n” päätteeksi ja valot pimenivät satojen ellei tuhansien punaisten pirunsarvien vilkkuessa vellovassa yleisömeressä, tuli haikea ja tyhjä olo. ”Tässäkö se nyt oli? Tähänkö se nyt päättyi?” Oli miten oli, AC/DC antoi vastinetta rahalle jälleen kerran tarjoten vertaansa vailla olevan elämyksen ja show:n, jonka omatkin mukana olleet skidini toivottavasti muistavat lopun elämäänsä. Ja eihän sitä koskaan tiedä. Kyllä herroilla on vielä virtaa yhden levyn ja kiertueen verran. Näin ainakin toivotaan. (TV)

Keikalta poistuminen tapahtui yleisömäärä huomioiden varsin helposti, toki ruuhkilta oli mahdoton välttyä, mutta sopu antoi sijaa ja alueelta poistuminen tapahtui ainakin lähtömme aikaan varsin rauhallisesti.. Kantola toimi alueena mainiosti, joka ainakin allekirjoittaneelle herätti toiveen uusista jättikonserteista.  Jos jostain pitää tässä kohden valittaa, niin se oli roskakorien puute. Anniskelualue ja Kantolan lähistö oli keikan jälkeen melko törkyinen eli pieni lisäsatsaus tähän puoleen olisi mielestäni kannattanut. Kokonaisuutena tapahtuma oli Suomen mittakaavassa melkoinen jättiläinen, mutta järjestelyt toimivat siitä huolimatta hämmentävän hyvin. (IJ)

AC/DC setti:

1.Rock Or Bust
2.Shoot To Thrill
3.Hell Ain’t A Bad Place To Be
4.Back In Black
5.Play Ball
6.Dirty Deeds Done Dirt Cheap
7.Thunderstruck
8.High Voltage
9.Rock’n’Roll Train
10.Hells Bells
11.Baptism By Fire
12.You Shook Me All Night Long
13.Sin City
14.Shot Down In Flames
15.Have A Drink On Me
16.T.N.T.
17.Whole Lotta Rosie
18.Let There Be Rock
encore:
19.Highway To Hell
20.For Those About To Rock (We Salute You)

Toimittajat: Tomi Väänänen & Ilkka Järvenpää
(c)Metalliluola

Zero Verdict haastattelu

Zero Verdict: Mahtipontisuutta oululaisittain.

Kesäkuussa 2015 debyyttilevynsä julkaissut oululainen Zero Verdict oli tälle oululaiselle toimittajalle uusi tuttavuus, mutta pikainen vilkaisu bändin kokoonpanoon paljasti sen, että bändin jäsenet olivat tuttuja herrasmiehiä jo useammasta bändistä (Mm. Myon, Vermivore, King’s Ruin ja Machina). Metalliluola päättikin tästä syystä jututtaa orkesterin kitaristia Tapio Mattilaa ja kysellä bändin kuulumisia.

1. Bändin fb-sivuilla ei ollut hirveänä tietoa orkesterin historiasta, mutta ukot on tuttuja monista pumpuista. Reverbnationin kautta selvisi, että bändi on perustettu 2013. Voisitteko kertoa lyhyesti bändin syntyhistorian?

– Homma lähti liikkeelle oikeastaan siitä, kun pyysin Sapea (Sami Huotari) laulamaan säveltämääni kappaleeseen. Yhteistyö sujui hyvin ja kun pöytälaatikossa oli muutama samantyylinen biisi, päätettiin nauhoittaa EP:n verran materiaalia. Tästä syntyi ensimmäinen julkaisu, ‘Clarity’. Mukaan pyydettiin bassoon Juha Haipus, mutta rummut tehtiin vielä koneella. Lätty miksattiin ja masteroitiin Tico Ticolla Kemissä ja julkaistiin digitaalisesti vuoden 2014 keväällä. Vastaanotto Claritylle oli aika nihkeä, vaikka positiivistakin palautetta tuli mukavasti. Materiaali oli tässä vaiheessa aika progepainoitteista, vaikka yritystä suoraviivaisempaan ilmaisuun oli jo nähtävissä.

Clarityn jälkeen oli selvää, että seuraavaan julkaisuun halutaan tarttuvampaa ja helpommin lähestyttävää materiaalia. Niinpä asenteeksi otettiin se, että mitä päästä tulee, siitä jalostetaan biisit. Ei ennakkokritiikkiä vielä sävellysvaiheessa, vaikka jossain vaiheessa varsinkin ulkopuolista tuotantoapua olisi kieltämättä tarvittu. Tällä kertaa mukaan haluttiin myös oikea rumpali ja niinpä mukaan pyydettiin Pekka Leppäluoto.

Sävellystyö sujui mukavasti ja biisit olivat kasassa jo alkusyksystä. Materiaalia alettiin treenata vuoden 2014 loppupuolella ja muutaman kuukauden jälkeen tunsimme olevamme valmiita nauhoituksiin. Levyn nauhoitukset oli päätetty hoitaa omin voimin, koska reenikseltämme siihen tarvittavat kamat löytyy. Raitoja purkitettiin parisen kuukautta, jonka jälkeen materiaali vietiin Tico Ticolle miksattavaksi ja masteroitavaksi. Tämän jälkeen levy painoon ja valmis tuote olikin perillä joskus toukokuun puolessa välissä. Levy julkaistiin virallisesti 26.6.2015.

Tästä tuli nyt historiakertomus tähän päivään asti, vaan eipä se bändin historia kovin pitkä vielä olekaan.

2. Debyyttilevyn kuunneltuani musasta löytyy melkoisesti erilaisia vaikutteita. Päällimäiseksi fiilikseksi eka kuuntelun jälkeen tuli bändi, jossa matalalle viritetetyt riffit kohtaavat välillä aika kasarihevi-henkiset melodiat. Toki musassa on paljon muitakin vaikutteita. Menikö arvio ihan metsään?

Kyllä arvio on kohdillaan. Tietysti säveltäjänä tuntee ottavansa vaikutteita monista eri lähteistä, mutta varmasti ne suurimmat vaikutteet tulevat kasarilta.

Zero-Verdict-Walk-Tall-2015

3. Haluaisitteko nostaa esille ketään erityisiä vaikuttajia bändin musalle?

Erityisiä vaikutteita on aika vaikea nimetä omalle levylleen, ilman että tuntee pöllineensä kaiken muilta. Levyllä kuuluu omasta mielestäni esimerkiksi Queen, Pink Floyd ja Def Leppard. (tosiaan siis omasta mielestä. Siitä, kuuleeko näiden vaikutteita kukaan muu, on paha sanoa 😀 ) Paljon on saatu ja haettu vaikutteita myös mm. funkista ja discosta. Esimerkkeinä voisi mainita Earth, Wind & Firen ja Jamiroquain. (Edelleen, kuuleekohan näitä kukaan muu)

4. Levy on käsittääkseni omakustanne. Oletteko olleet lafkoihin yhteyksissä? Jos olette millainen on ollut palaute?

Levyä on lähetetty fyysisenä kopiona kylmästi arvioiden n. 40-50 eri paikkaa, mukaanlukien radiot, lafkat ja arvostelut. Palautetta ei ole kuulunut ainakaan vielä juuri yhtään. Joitain yhteydenottoja pienistä ulkomaisista radioista levyn soiton suhteen on tullut.
tapio mattila
Kyllähän tässä on “toivotaan, toivotaan” -meininki päällä, mutta on herännyt ajatuksia, onko levyn materiaali kuitenkin liian vanhanaikaista, jotta se herättäisi kiinnostusta juuri esim. levylafkoissa. Itse sitä on aina lähes mahdoton arvioida, koska on niin lähellä biisejä, mutta saadusta palautteessa vetäisin hieman tämän suuntaisia johtopäätöksiä.

5. Miltä keikkarintamalla näyttää? Ilmeisesti ette ole hirveänä kuitenkaan keikkailleet tällä bändillä? Ukoillahan on kyllä muuten paljon keikkakokemusta.

Keikkarintama on tällä hetkellä tyhjä, mutta ajatuksissa ja suunnitelmissa on järjestää keikkaa jossain vaiheessa. Enempää ei oikein tältä osin pysty sanomaan.

6. Kiitoksia haastattelusta. Onko bändillä mitään terveisiä Metalliluolan lukijoille?

Terve vaan ja kiitokset kaikille haastattelua lukeville. Oli hienoa saada antaa haastattelu Metalliluolaan, kiitokset siitä siis myös Metalliluolalle ja haastattelun tekijälle, Ilkka Järvenpäälle.

Zero Verdictin debyyttialbumi ‘Walk Tall’ kannattaa tsekata, mikäli modernisoitu hard rock voisi herättää positiivisia fiiliksiä. Levy on energinen ja iloinen, mutta myös seesteinen ja osaltaan melankolinen ja sisältää aimo annoksen tarttuvaa, melodiantäyteistä rokkia.

Fyysistä levyä saa levykauppa äx:sta Oulun toimipisteestä, mikäli tykkää kuunnella musiikkiaan myös CD-soittimen kautta.

Zero Verdict:
Sami Huotari – Laulu
Tapio Mattila – Kitarat, Taustalaulu
Juha Haipus – Basso
Pekka Leppäluoto – Rummut, Percussiot

https://www.facebook.com/zeroverdict?fref=ts

Toimittaja: Ilkka Järvenpää 07/2015

Mainos

Viimeisimmät uutiset

Kiuas julkaisi uuden EP:n “Samooja: Pyhiinvaellus”

Tiedote 28.2.2024 Vuonna 2022 alkuperäisessä kokoonpanossaan keikkalavoille palannut metalliyhtye Kiuas  tekee paluun viimein myös julkaisukantaan, kun yhtyeeltä ilmestyy uusi EP Samooja:  Pyhiinvaellus maaliskuun alussa. Julkaisu...

Liity joukkoon!

21,666FanitTykkää
2,794SeuraajatSeuraa
177SeuraajatSeuraa

TOP 5 - Luetuimmat jutut:

Jyväskyläläinen melodista metallia soittava Justice Theory julkaisi uuden synkkätunnelmaisen kappaleen

Tiedote 1.3.2024 Jyväskyläläinen melodista metallia soittava Justice Theory on julkaissut uuden singlen "Let It Die Tonight". Kappaleelle on tehty myös musiikkivideo, jonka toteutuksesta on vastannut...