Usnea (eli suomeksi ”naava”) on yhtye, joka oli allekirjoittaneelle täysin tuntematon tapaus ennen ”Portals Into Futility” -albumia. Odotuksia ei siis ollut mihinkään suuntaan, ja taustatietojen hankkiminen ennen itse levyn kuuntelua tuotti lähinnä olon: jaaha, taas yksi tekotaiteellinen amerikkalaisbändi, joka pikkurilli pystyssä yrittää keksiä jotain elämää suurempaa. Perusvirhe kriitikolta, sillä koskaan ei pidä tuomita kirjaa kannen perusteella. Kyseessä on varsin persoonallinen taidonnäyte, mutta voin hyvin kuvitella, ettei levy jää ilman kuulijakunnan vastareaktioita.
Vaikeampi pala on kuvailla Usneaa tyylilajillisesti. Ehkä sludgen, black metallin sekä hautajais-doomin yhdistelmä voisi osua maaliinsa parhaiten. Tässä vaiheessa moni varmasti kuvittelee kyseessä olevan sillisalaatin, mutta pääpiirteittäin yhtye onnistuu vakuuttamaan ja kuulostamaan omalta itseltään. Omaleimaisuudellaan yllättäviä uusia tulokkaita ei ole liikaa metallinkaan saralla.
Albumin liikkeelle polkaiseva ”Eidolons And The Increate” mättää yhteen luostari-chantilta kuulostavan laulun ja rautalankamaisen haikean kitaramelodian. Nuo palaset ovat läsnä läpi levyn, mutta Usnean ”liima” vaikuttaisi silti olevan Justin Coryn black metal -vaikutteinen rääkynä, joka on samalla myös yhtyeen heikoin puoli. Sillä on varmasti haettu jonkinlaista särmää, mutta näin hyvin soittavan bändin seassa laulu onnistuu vain lähinnä kuulostamaan uhmaikämäiseltä huutamiselta ja viemään huomion pois tärkeämmistä elementeistä. ”Demon Haunted World” -kappaleen kohdalla Coryn ääni löytää paikkansa jo astetta paremmin ja siitä tulee hieman mieleen Eyehategod-yhtyeen laulajan Mike Williamsin tyyli.
Temaattisesti Usnean sanoitukset pyörivät jossain dystopistisessa tulevaisuudessa, mutta en voi väittää kiinnittäneeni niihin kovinkaan paljon huomiota. Tässä musiikissa on enemmän kyse pitkistä väliosioista ja tunnelmien hakemisesta kuin mistään lyyrisistä neronleimauksista. Levyn vedellessä viimeisiään huomaan jonkin asteisen ähkyn iskevän kehiin. Kokonaisuus olisi myös saanut olla vähemmän ennalta arvattava sekä kokonaispituudeltaan lyhyempi, sillä etenkin viimeisellä kappaleella mittaa on peräti lähemmäs 20 minuuttia. Ei silti mitenkään epäonnistunut esitys näiltä portlandilaishipstereiltä. Mainittakoon vielä, että Usnean voi myös bongata livenä Helsingissä lokakuussa Blowup Vol. 3 -festivaaleilla.
7+/10
Joonas Hynninen
1. Eidolons And The Increate
2. Lathe Of Heaven
3. Demon Haunted World
4. Pyrrhic Victory
5. A Crown Of Desolation
