2000-luvun alun merkittävimpiin kotimaisen raskaan musiikin nimiin lukeutuva Charon teki kuusi paikkakuntaa ja kahdeksan konserttia kattaneen paluukiertueen ja koko rundi oli loppuunmyyty.
Kysyntä oli niin suurta, että Tampereelle ja Helsinkiin julkaistiin lisäkeikat välittömästi alkuperäisten päivien myytyä loppuun.
Tyylitajuisesta ja monipuolisesta soundistaan tunnetun metalliyhtyeen uraa juhlistava ”Fall Of Angels – Reunion Tour 2025” -kiertue käynnistyi Tampereen Olympiasta tuplakeikoilla, joista Metalliluolan toimitus oli paikalla jälkimmäisellä. Tampereen ja Helsingin tuplakeikkojen jälkeen kiertue jatkoi Turkuun, Kuopioon, Ouluun ja Jyväskylään.
Raahessa vuonna 1992 perustetun Charonin neljä ensimmäistä demojulkaisua 1990-luvulta olivat tyyliltään death metallia, mutta kun karismaattinen laulaja JP Leppäluoto liittyi yhtyeeseen vuonna 1995, tyylilajiksi vaihtui goottimetalli.
Charon teki lopullisen läpimurtonsa maamme metallikentän eturiviin vuonna 2002 ilmestyneellä albumillaan ”Downhearted”. Aktiiviaikoinaan bändi julkaisi yhteensä viisi studioalbumia sekä yhden kokoelmalevyn. Intensiivisestä live-energiastaan tunnettu Charon keikkaili ahkerasti Suomessa ja ulkomailla yhdessä genren muiden suurnimien, kuten Sentencedin ja Nightwishin kanssa.
Charon ehti lopettaa uransa vuonna 2011, kun bändi koki, ettei heillä ollut enää mitään uutta annettavaa genrelle. Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen yhtye aktivoitui yksittäiselle keikalle vuonna 2015 The 69 Eyesin ja To/Die/Forin kanssa.
Kuka olisi uskonut, että vuonna 2025 lähes kaikki suomalaisen goottimetallin legendat ovat palanneet hiljalleen yksi kerrallaan? Ensin Poisonblack, sitten To/Die/For, For My Pain…, Charon… Lista huutaa enää Sentencedin paluuta, mikä tuskin tulee tapahtumaan.
Charonin kysyntä on ollut valtaisaa ja kaikesta huomasi, kuinka onnellisia fanit olivat ottaessaan yhtyeen vastaan. Osa kuulijakunnasta on löytänyt Charonin musiikin vasta ryhmän lopettamisen jälkeen, joten oli arvokasta, että heille tarjoutui tilaisuus todistaa bändi tositoimissa.
Muun muassa huippusuositusta Elämäni Biisi -ohjelmasta, Poisonblackista sekä nykyään myös Yö-yhtyeestä tunnettu solisti Leppäluoto kommentoi Charonin paluuta yli neljäntoista vuoden tauon jälkeen:
”Vedettiin mun 50 v-synttäreillä muutama biisi Charonia jäärien kanssa ja homma toimi edelleen kuin häkä. Paluu alkoi toden teolla kutkutella, sillä myös fanien taholta asiaa on toivottu vuosien varrella paljon. Jos rehellinen olen, niin kyllä mä olen tästä itsekin haaveillut jo useamman vuoden. Charon ansaitsee tämän juuri nyt.”
Mutta mistä nimi “Charon” oikein tulee? Charonin on tulkittu viittaavan lautturihahmon synkkään, pistävään olemukseen, vaikkei alkuperästä ole täyttä varmuutta. Kreikkalaisessa mytologiassa Charon oli Ereboksen ja Nyxin poika sekä manalan lautturi, joka kuljetti vainajien sielut Styxin tai Akheronin yli Hadesin valtakuntaan, jos näillä oli maksuksi kolikko. Ilman maksua sielu joutui vaeltamaan joen rannalla sata vuotta.
Keikalla kuultiin Charonin suurimmat hitit, valikoima harvemmin kuultuja helmiä sekä yllätyksiä yhtyeen uran ajalta. Settilistan keskiössä oli Charonin kenties paras albumi ”Downhearted”, jolta lohkaistiin peräti seitsemän esitystä.
Toiseksi eniten huomiota eli kuuden kappaleen verran sai niin ikään hyvän vastaanoton saanut toistaiseksi viimeisin studiolevytys, juuri 20 vuotta täyttänyt ”Songs For The Sinners” (2005), jonka monet varmasti muistavat nuoruudestaan.
Bändi saapui lavalle mystisen kuuloisen intronauhan saattelemana ja “Bitter Joy” löi keikalle loistavat alkutahdit vastustamattoman riffin saattelemana. Lauri Tuohimaan ja Jasse Hastin kitaroista lähteneet sävelet olivat hienoa kuultavaa ja yleisö syttyi Charonin tarjoamaan musiikilliseen antiin välittömästi.
Seuraavaksi kuultiin melodisemmat “Deep Water”, “Death Can Dance”, vauhdikas “In Trust Of No One” ja “At The End Of Our Day”, yleisön taputtaessa ja laulaessa antaumuksella mukana. Leppäluoto kysyi, moniko näki Charonin ensimmäistä kertaa ja nousseiden käsien määrä oli suuri.
Leppäluoto aisti yleisön tunnelmaa ja tokaisi, että näyttää sille, että joillain on ollut ikävä. Hän tokaisi saman myös englanniksi, sillä yleisössä oli runsaasti myös ulkomaalaisia tosifaneja. Leppäluoto korosti tunteen olevan molemminpuolinen. Hän sanoi, että on järjetön ja päätön tilanne, että tähän on ajauduttu, mutta tässä me olemme.
Hän myös toivotti yleisön tervetulleeksi ja kertoi, että ilman yleisön tukea tähän ei olisi lähdetty. Hommaan on suhtauduttu pieteetillä, rakkaudella ja suurella ylpeydellä.
Mielenkiintoiset spiikit jatkuivat, kun Leppäluoto kertoi tarinan 1990-luvulta. Kävi mäihä, kun Sentencedin basisti Sami Kukkohovi asui samassa kämpässä hänen kanssaan Torniossa. Charon pääsi Sentencedin lämppäriksi ja Leppäluoto muisteli, että “Worthless” oli kyseisen kiertueen aloitusbiisi.
”Worthless” on yksi ”Tearstained” –levyn (2000) kovimpia kappaleita ja tuore liveversio soi juuri niin hyvän kuuloisena kuin odottaa saattoi.
Leppäluoto ei ollut uskoa tilannetta todeksi:
”Kaikennäköistä sitä on tullut nähtyä ja ei me arvattu itsekään, että tilanne eskaloituisi tällaiseksi. Päätettiin mun synttäreillä jammailla jonkin verran ja naamat ei vituttanut niin paljon kuin olisi voinut kuvitella. Itse asiassa meillä on helvetin hauskaa eikä meidän tarvitse todistella kenellekään enää mitään, eikä teidän meille, pidetään hauskaa. Miettikää, Charon is back.”
Reippaat “Desire You” ja “Ride On Tears” maistuivat erityisen hyviltä raikuvien taputusten kera. Seuraavaksi oli vuorossa jotain täysin erilaista, kun rumpali Antti Karihtala, basisti Teemu Hautamäki ja kitaristi Hast jättivät lavan ja jäljelle jäi duo Tuohimaa/Leppäluoto tulkitsemaan akustisesti kappaleen “Air”. Tämä hämärässä valaistuksessa soitettu tunnelmapala oli herkkä ja mieleenpainuva.
Jättihitti “Colder” sai jälleen yleisön valloilleen. Kiinnitin biisin aikana erityistä huomiota Tuohimaan komeisiin taustalauluihin, jotka erottuivat hienosti edukseen erityisesti “At The End Of Our Day” -, “Ride On Tears” – sekä “Air” -kappaleissa.
Huomattavan lavakarisman omaava Leppäluoto oli jälleen ihmeissään siitä kuinka paljon ihmisiä tämä paluu kiinnostaa:
”Kaveri melkein 20 vuotta myöhemmin täällä sivelee harmaata partaansa ja ihmettelee mitä helvettiä tapahtuu.”
”The Dying Daylights” (2003) -albumin unohdettu helmi “If” oli erittäin miellyttävää kuultavaa, samoin kuin niin ikään harvinaisempi “Gray”, jota ei soitettu bändin mukaan paljon entisessä elämässä. Leppäluoto pyysi yleisöä hyppimään ”Grayn” aikana, mikä sai yleisössä aikaan kauhunsekaisia reaktioita. JP sanoi vitsikkäästi näkevänsä kauhistuneet ilmeet ja tekonivelien paukkeen.
“As We Dien” myötä tunnelmaa rauhoitettiin hieman ja jälleen kerran yhtye muistutti siitä, ettei ajatellut tulevansa koskaan vetämään näin suurelle ihmisryhmälle. “Sister Miserysta” pidettiin paljon ja Leppäluoto huomioi kappaleen poikkeuksellisen intohimoiset sekä melankoliset lyriikat. Yleisö lähti esitykseen hienosti mukaan.
“Craving” takasi vielä kovemmat suosionosoitukset ja kun kiljumiselle ja huudolle ei meinannut tulla loppua, Leppäluoto nosti kädet kasvoilleen liikutuksen merkiksi. Hän oli erityisen tyytyväinen ja kertoi, että vihdoin bändi saa sitä mitä se ansaitsee, kiittäen yleisöä.
Vuorossa oli englanninkielinen spiikki:
“These are the things we should never forget. These are the things I should never forget. I’m doing stuff in the music business and industry but everything begins here. And the reason for this is you. And that’s why we didn’t only want to do a reunion tour, we also wanted to show our gratitude to the fans who were patient enough waiting for us. This song is for you, this is ”Fall Of Angels”.
“Fall Of Angels” on siis Hastin arkistojen kätköistä kaivettu kappale ja yhtyeen uusin julkaisu faneille tämän kiertueen kunniaksi, eli kunnianosoitus faneille. Mikä olisi parempaa kuin uunituore Charon-biisi livekeikalla!
Tunteet olivat useaan otteeseen pinnassa ja jälleen kerran kiitettiin, kun yleisö tuli juhlistamaan paluuta, jonka ei pitänyt olla mahdollinen. Useita aiempia keikkoja päättänyt ”Songs For The Sinnersin” päätöskappale “House Of The Silent” nousi yhdeksi illan kohokohdaksi, jossa Leppäluodon kuiskaukset toimivat nerokkaalla tavalla.
Biisin edetessä Leppäluoto esitteli bändin ja huomioi myös mukana kulkevan crew’n. Kiitokset saivat niin saliäänestä, valoista, monitoreista kuin merchandise-myynnistä vastanneet henkilöt. Leppäluoto poistui lavalta ennen kappaleen instrumentaalia lopetusta.
Charon poistui lavalta hetkeksi palatakseen takaisin encore-osuuteen. Puuttuuko jotain, kysyi Leppäluoto, samalla kun “Little Angel” teki tuloaan. Esityksen aikana kuultiin hurja yleisönhuudatus ja kyseessä oli kenties vaikuttavin yhteislaulu illan aikana.
Aivan lopussa pääsi fiilistelemään Karihtalan tarttuvaa rumpukomppia ennen “Come Tonightin” alkua. Lopetus oli menevä ja välittömästi keikan loputtua jäi kaipaamaan lisää, sillä niin kova Charonin comeback oli.
Raaka debyytti ”Sorrowburn” (1998) jätettiin kokonaan paitsioon, mutta Charon tarjoili muuten materiaalia kaikilta albumeiltaan. Hieno keikka kesti reilu 1,5 tuntia ja tarjosi huiman määrän melodioita, taitoa ja tunteiden kuohua niin yleisössä kuin lavalla.
Toivomme Charonin innostuvan säveltämään ja julkaisemaan lisää uutta musiikkia onnistuneen kiertueen innoittamana. Lisäksi olisi hienoa nähdä jatkoa uuden tulemisen esiintymisille kesän festarikeikkojen muodossa.
Charonin kokoonpano vuonna 2025:
JP Leppäluoto – laulu
Jasse Hast – kitara
Lauri Tuohimaa – kitara, taustalaulu
Teemu Hautamäki – basso
Antti Karihtala – rummut
Raportti: Riku Juutilainen
Kuvat: Hannu Juutilainen © Metalliluola
