Ukrainalainen blackened death -yhtye 1914 julkaisee ensimmäiseen maailmansotaan perustuvan neljännen albuminsa ”Viribus Unitis” 14.11.2025. Metalliluola sai yksinoikeudella julkaista yhtyeen kommentit tulevan albuminsa jokaisesta kappaleesta.
Yhtye on julkaissut myös ensimmäisen musiikkivideon albumilta:
Albumin kappaleiden taustat:
1. War In (The Beginning of the Fall)
”Kuten jokaisella 1914-yhtyeen albumilla, matka alkaa tunnelmallisella introlla. Se luo sävyn ja upottaa kuulijan levyn henkeen. Ensimmäisenä kuultavat sävelet ovat Itävalta–Unkarin keisarikunnan hymni – aivan kuten päähenkilömme Ivan Pištan tarina alkaa keisarillisen armeijan riveissä. Hänen tiensä suuren sodan halki alkaa tästä.”
2. 1914 (The Siege of Przemyśl)
”Euroopan historian pisin piiritys ja samalla koko maailmansodan pisin – 133 julmaa päivää. Venäjä heitti valtavat joukot Przemyślin kimppuun, joka oli Euroopan kolmanneksi suurin linnoitus Antwerpenin ja Verdunin jälkeen.
Päähenkilöllemme Ivanille tämä oli ensimmäinen todellinen koetus. Galitsian taistelu oli päättynyt kaaokseen ja perääntymiseen, mutta täällä, valtavien muurien takana, Itävalta–Unkarin tykistö iski tuhoisalla tarkkuudella. Vain kolmen päivän aikana kaatui 40 000 venäläistä. Yli vuosisataa myöhemmin taktiikka – loputtomat ihmisvyöryhyökkäykset – on valitettavasti yhä sama.”
3. 1915 (Easter Battle for the Zwinin Ridge)
”Yksi ensimmäisen maailmansodan suurimmista ja verisimmistä taisteluista – ja silti lähes unohdettu Euroopassa ja maailmassa. Molemmin puolin kaatui tai haavoittui lähes kaksi miljoonaa sotilasta tässä mielettömässä teurastuksessa.
Venäläiset pyrkivät vimmatusti valtaamaan Karpaattien solat ja murtautumaan tasangoille. Itävalta–Unkarin joukot puolustautuivat epätoivoisesti, mutta saksalaisten vahvistukset estivät lopullisen romahduksen.
Epäinhimilliset olosuhteet hallitsivat taistelua: –20 °C pakkasta, lumimyrskyjä, yli puolentoista metrin lumikerros. Sotilaat hyökkäsivät vuoristoharjanteille ja soliin täysin toivottomissa olosuhteissa.
Keskusvallat lopulta voittivat, valtasivat Galitsian takaisin ja palauttivat Lvivin keisarilliseen hallintaan.”
4. 1916 (The Südtirol Offensive)
”Kun Galitsia oli vallattu takaisin venäläisiltä, päähenkilömme Ivan siirrettiin pelätylle Italian rintamalle – kuten kymmenet tuhannet muut Itävalta–Unkarin palveluksessa olleet ukrainalaiset.
Arkkiherttua Eugenin alaisuuteen koottiin kaksi Itävalta–Unkarin armeijaa: lähes 200 pataljoonaa ja 2 000 tykkiä, joista 280 oli raskaita. Mukana olivat myös hirvittävät Škoda 30,5 cm kranaatinheittimet, jotka ampuivat 384 kilon ammuksia jopa 10 kilometrin päähän, murskaten kaupunkeja, kyliä, linnoituksia – ja ihmisiä – tomuksi.
Oliko 2 000 tykkiä tarpeeksi? Juoksuhaudoissa olleille miehille ei koskaan – ei tarpeeksi lopettamaan verilöylyä.”
5. 1917 (The Isonzo Front)
”Vuosien 1915 ja 1917 välillä Isonzo-joen varrella käytiin kaksitoista taistelua, joissa Italian joukot ottivat yhteen Itävalta–Unkarin ja Saksan armeijoiden kanssa.
Kahdestoista, Caporetton taistelu, alkoi 24. lokakuuta 1917 tuhoisalla tykistökeskityksellä. Aamuun mennessä saksalaiset divisioonat olivat murtaneet Italian linjat ja vallanneet Caporetton saman päivän aikana. Saksan alppijääkärijoukot ottivat haltuunsa Kolovratin harjanteen, romahduttaen Italian toisen puolustuslinjan.
Tappio oli musertava: 13 000 italialaista kaatui, 30 000 haavoittui ja lähes 275 000 otettiin vangiksi – monet antautuivat taistelematta. Keskusvaltojen tappiot olivat noin 70 000.
Caporetto jäi Italian historian synkimpien hetkien joukkoon – ja Itävalta–Unkarin loistavimpiin voittoihin.”
6. 1918 Pt. I: WIA (Wounded in Action)
”Toinen Piave-joen taistelu. Vuoteen 1918 mennessä Italia oli toipunut aiemmista katastrofeistaan: sillä oli seitsemän armeijaa ja yli 7 000 modernia tykkiä. Itävalta–Unkari kokosi 58 divisioonaa – lähes miljoona miestä – ja 6 750 tykkiä, saksalaisten tukemana.
Hyökkäys kuitenkin romahti. 20. kesäkuuta keisari Kaarle I määräsi vetäytymisen. Kaaos levisi rintamalla, kun kokonaiset yksiköt hylkäsivät aseensa.
Yhdessä tällaisessa saarroksessa Ivan haavoittui päähän italialaisten Arditi-joukkojen heittämästä kranaatista ja joutui tajuttomana vangiksi. Hän heräsi työleiriltä.”
7. 1918 Pt. II: POW (Prisoner of War)
Tämä kappale perustuu suoraan aitoihin kirjeisiin, joita italialaiseen vankeuteen joutuneet ukrainalaiset sotilaat kirjoittivat. Niissä kuvataan sotavankien epäinhimillisiä oloja:
”Malaria kaatoi satoja miehiämme, ja pian sen jälkeen tulivat lavantauti (Cassinossa), espanjantauti ja muut taudit, jotka romahduttivat sotilaidemme terveyden. Monet eivät jaksaneet kestää kärsimystä ja menehtyivät paikan päällä – heidän hautansa lasketaan sadoissa, jopa tuhansissa (Asinaran saarella). Ruokahuollon jatkuvat ongelmat (mätä silli Asinaralla ja Cassinossa) ja hoidon puute lisäsivät sairastuneiden ja kuolleiden määrää. Tässä epätoivon ilmapiirissä sotilaidemme tuskaa lisäsi uutisten puuttuminen kotoa ja jatkuva epätoivo omasta kohtalosta. Kukaan viranomainen ei kuunnellut heidän valituksiaan eikä lievittänyt heidän kärsimyksiään.”
Vangit menettivät kaiken heti joutuessaan kiinni. Heidät majoitettiin telttaan sateen ja kylmyyden armoille ja pakotettiin raskaaseen työhön – kivien murskaamiseen, pelloille, teiden rakentamiseen.
Malaria, lavantauti ja espanjantauti riehuivat leireissä. Ruoka oli pilaantunutta, lääkintää ei ollut. Kymmeniätuhansia kuoli Asinaralla, Sardiniassa ja Cassinossa – ja heidät haudattiin joukkohautoihin.
Kaikkiaan Italia piti hallussaan yli 600 000 Itävalta–Unkarin sotavankia, joista 60 000 oli ukrainalaisia. Monille vankeus oli hitaampi kuolema kuin itse rintama.
8. 1918 Pt. III: ADE (A Duty to Escape)
”Vuoden 1919 alkuun mennessä Ivan tiesi sodan olevan ohi – mutta vankeus kalvoi häntä. Yhdessä slovenialaisen kadettikokelas Frane Hribarin ja puolalaisen upseerin Zdzisław Łuczyńskin kanssa hän laati epätoivoisen pakosuunnitelman.
He pakenivat lumisten Alppien halki – palellen, nälissään, loputtomien valkeiden vuorten ja tappavan pakkasen keskellä. Vain toveruus ja keskinäinen apu kantoivat heitä eteenpäin.
Kappaleella vierailee laulaja Aaron, jonka lähes liturginen ääni heijastaa vuorten kylmää majesteettisuutta – kuolemaa, epätoivoa, toivoa ja lopulta voittoa.”
9. 1919 (The Home Where I Died)
”Ivanin elämän viimeinen luku. Hän unelmoi vain yhdestä – paluusta perheensä luo: halata tytärtään, pitää vaimoaan sylissä ja elää vihdoin rauhassa. Kahden lyhyen viikon ajan unelma toteutui.
Mutta sota ei päästä saalistaan. Kun Galitsia oli liittoutuneiden hyväksynnällä Puolan miehittämä, Ivan tarttui jälleen aseisiin. Hänen kotikaupunkinsa Lviv oli vihollisen käsissä. Sota jatkui – sota, joka ei koskaan lopu.”
10. War Out (The End?)
”Ivan kaatui 28. kesäkuuta 1919, Chortkivin hyökkäyksen viimeisenä päivänä, lähellä rakastamaansa Lviviä – kaupunkia, jonka hän oli halunnut nähdä vielä kerran. Hänen hautapaikkaansa ei tunneta. Hänestä tuli yksi niistä lukemattomista ukrainalaisista, jotka kuolivat isänmaansa vapauden puolesta.
Albumi päättyy Ukrainan ensimmäiseen tallennettuun kansallislauluun – symboliin siitä, että kaikista miehityksistä ja hyökkäyksistä huolimatta Ukraina elää. Se taistelee. Ja se muistaa.”
Levyn ennakkotilaukset: https://lnk.to/1914-ViribusUnitis
https://www.facebook.com/1914OfficialPage
