Tuskaa ja viskiä Suvilahdessa – Haastattelussa viskimies Jarkko Nikkanen

Helsingin Suvilahdessa järjestettävä TUSKA-festivaali täyttää tänä vuonna kunnioitettavat 20 vuotta ja samalle viikonlopulle osuneesta Guns N’ Rosesin Hämeenlinnan jättikonsertista huolimatta myös Tuskan rikkoi kävijäennetyksiä. Edellisvuoden tapaan alueen palvelutarjontaan oli jälleen panostettu ja festarivieraille löytyy valinnanvaraa niin ruoka- kuin juomapuoleltakin. Alueeltä löytyi myös tasokas viskibaari ja minulla olikin ilo saada haastatteluun Edrington Finlandin viskilähettiläs Jarkko Nikkanen.

Tervehdys Jarkko. Viskipiireissä olet hyvinkin tunnettu henkilö, mutta rockpuolella varmaankin vielä hieman oudompi ilmestys. Esittele tähän alkuun lyhyesti itsesi ja työsi viskien parissa.

Oma viskipolkuni alkoi vuosituhannen vaihteessa, kun mallasviskit lipuivat elämääni tosissaan. Vähitellen harrastuneisuus syveni, mukaan astuivat tislaamomatkat Skotlantiin ja jatkuva tiedon (sekä viskin) jano veivät minua syvemmälle viskien maailmaan.
Aloitin pitämään viskitastingeja noin 13 vuotta sitten ja vähitellen rakas harrastus muuttuikin ammattimaiseksi toiminnaksi. Olin lähes kuusi vuotta Ardbegin ja Glenmorangien whisky ambassadorina Suomessa. Tuoreimmat pari vuotta olen toiminut Edrington Finlandin lähettiläänä ja pidettyjen tastingien määrä lähestyy jo 900 kappaletta.
Viskikirjoja olen kirjoittanut useampia, parin viime vuoden aikana olen julkaissut kolme viskikirjaa, joissa on yhteensä 1600 sivua. Olin viisi vuotta sitten perustamassa Viskin Ystävien Seuraa, jonka puheenjohtajana toimin ensimmäiset kolme vuotta. Nyt seura on kasvanut Suomen suurimmaksi viskiseuraksi, jolla on noin 1000 aktiivista jäsentä.

Festivaalien palvelutarjonta on siis viimeisten vuosien aikana kehittynyt huimasti, eli ruoka- ja juomavalikoimien laatuun on panostettu. Muovituopeista nautittavan bulkkioluen ja rasvaisten makkaraperunoiden tilalle on noussut uusi laadukkuuteen tähtäävä trendi. Millaisia ajatuksia tämä herättää?

Onhan tämä upea juttu, laatu ennen määrää on se oikea tapa suhtautua asioihin elämässä. Käsityöoluet ovat olleet suuri murroksen nopeuttaja, hinta ei ole enää keskiössä ja bulkkioluet ovat jääneet taakse. Viskit todentavat tätä kehitystä esimerkillisesti. Kuluttajat haluavat uusia makukokemuksia ja alkoholin rooli ei ole enää vain päihdyttävä, aromit ja maut ovat niitä syitä, miksi ihmiset nauttivat viskeistä.
Kuluttajien vaatimustason kasvaessa on myös tapahtumajärjestäjien reagoitava, Tuskassa se on näkynyt esimerkillisen hyvin. Viskibaarimme lisäksi Black Dining -ravintolakonsepti on siitä hyvä esimerkki. Festivaalipäivän tulee olla kokonaisvaltaisesti elämys, ei vain musiikin osalta.

Olitte viskien kanssa Tuskassa jo viime vuonna. Kuinka metalliväki otti laadukkaat juomat vastaan ja löytyikö valikoimasta jotain yleisön suosikkia?

Viimevuosi oli hyvä lähtölaukaus Edringtonin ja Tuskan väliselle yhteistyölle. Meillä oli erillinen The Famous Grouse -viskidrinkkibaari ja pienen väliverhon takana Highland Park Dark Origins -mallasviskipullotteen ympärille rakennettu viskibaari. Cocktailbaarin puolella suosikki taisi olla Ginger Grouse, reippaan pirteä sekoitus Famous Grousea ja Ginger Beer -limonadia. Mallasviskeistä ihmisiä kiinnostivat Highland Parkin ja Laphroaigin tuotteet, erityisesti baarin teemaviski, Dark Origins.

Blended-, eli sekoiteviskit ovat yleisesti hallinneet markkinoita vuosikaudet, mutta laadukkaampien Single Malt -viskien kysyntä kasvaa koko ajan. Näkyykö tämä trendi nyt myös festareilla?

Kyllä se näkyy ja me teimme selkeän rajauksen itsekin, sekoiteviskit olivat drinkkibaarin perusta ja mallasviskeille oli oma hämyisempi sopukkansa. Oli mukava katsella itsekin metallikansaa aromilasi kädessä, nauttimassa viskien tuomista tunnelmista.


TUSKA on kulkenut vuosien varrella pitkän tien Tavastian, VR:n makasiinien ja Kaisaniemen kautta Suvilahteen, missä tapahtuma tänäkin vuonna järjestetään. Mitä mieltä olet nykyisestä tapahtuma-alueesta?

Olen osallistunut Tuskan muutamia kertoja aiemmin, jolloin festivaali on järjestetty mainitsemillasi muilla alueilla ja koen, että nykyinen ehdottomasti paras. Liikkuminen festivaalin alueelta toiselle on helppoa. Lisäksi mielestäni Tuska on nykyisin kaupunkifestivaalien aatelia, joten Suvilahti on siihen myös mukavan urbaani miljöö.

Ehditkö viime vuonna seuraamaan bändien esityksiä? Löytyikö suosikkeja tai kohokohtia?

Vähiin jäi aika lavojen äärellä, mutta ehkä sykähdyttävintä oli nähdä Anthrax. Edellisestä kerrasta on yli 20 vuotta ja junnuna tuli kyseistä pumppua diggailtua kovastikin.

Entäs löytyykö tämän vuoden kattauksesta bändisuosikkeja?

Pakko nostaa esille nuoruusvuosiltani Suicidal Tendencies ja tuoreempana löytönä Mastodon, jonka progemeininki toimii kyllä.

Olen kuullut, että olet kova Motörhead-fani. Kerro joku muisto tähän liittyen.

Kyllähän Motörhead on värittänyt elämääni aika lailla, muistoja kymmeniltä keikoilta on kertynyt melkoinen määrä. Ehkä nyt tuoreimpana on mielessä Lemmyn viimeiseksi Suomen keikaksi jäänyt veto Helsingissä. Vaikka mies oli jo selkeästi nähnyt parhaat päivät, niin kyllä tutut biisit tärähtelivät vieläkin suoraan sydämeeni.

Edellä mainitun Motörheadin ja monien muiden yhtyeiden brändejä hyödyntäen on julkaistu alkoholijuomia, kuten olutta, viiniä, siideriä tai vaikkapa viskiä. Mitä mieltä olet tästä ilmiöstä?

Rockmusiikin historian läpi artistit on usein yhdistetty tiettyiin alkoholimerkkeihin, joten mielestäni on vain loogista, että yhteystyö alkoholimerkkien ja muusikoiden välillä tiivistyy. Kunhan vaan laatu pidetään korkealla, ettei markkinoille tuoda heikkolaatuisia tuotteita ja niitä pusketa kovalla hinnalla bändien innokkaille faneille.

Oma suosikkisi festarijuomaksi/viskiksi?

Aiemmin mainittu Ginger Grouse on aika mukava drinkki kesäpäivään ja Tuskaan sopii myös erittäin hyvin Highland Parkin tai Laphroaigin savuisemmat mallasviskit.

Motörheadia ei Tuskassa ole enää mahdollista nähdä, mutta minkä bändin toivoisit Suvilahden lavalla näkeväsi vaikkapa ensi vuonna?

En laittaisi hanttiin jos vaikka Metallica saapuisi paikalle vetämään vain kolmen ensimmäisen levynsä biisejä!

Haastattelu & kuvat: Hannu Juutilainen
Hannun blogi.

 

 

 

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here