Helsingin Suvilahti muuttui jälleen kesäkuun lopulla metallin mekaksi, kun kolmipäiväinen Tuska-festivaali kokosi alueelle yhteensä 60 000 kävijää. Jo avajaispäivänä perjantaina rikottiin ennätyksiä, kun 22 000 metallifania marssi porteista sisään – enemmän kuin koskaan aiemmin perjantaina. Lauantai keräsi 20 000 ja sunnuntai 18 000 vierasta, mikä kertoo vahvaa kieltä siitä, että metallikansa todella haluaa Tuskaan.
Festivaalialueella toimi tuttuun tapaan neljä lavaa: Karhu Main Stage ja Nordic Energy Stage ulkoilmassa, Radio City Stage suuressa teltassa sekä KVLT Stage by Inferno sisätiloissa. Viimeksi mainittu keräsi jälleen pitkiä jonoja, mikä herättää kysymyksiä sen kapasiteetin riittävyydestä – olisiko aika palata isompiin sisätiloihin, kuten esimerkiksi Kattilahallin päiviin? Toisaalta juuri Kattilahallissa toiminut Tuska Expo tarjosi tänäkin vuonna erinomaisen hengähdystauon keikkarumban keskellä: kojut, myyntipisteet, ja yhteisöjen edustukset loivat kiinnostavan ja elävän vaihtoehdon lavojen ulkopuolelle. Lisäksi Tuska Forum tarjosi puheohjelmaa heille, joita kiinnosti metalli-ilmiöiden ja kulttuuristen ilmiöiden syvällisempi tarkastelu.
Sääolot tekivät viikonlopusta vaihtelevan. Perjantaina koettiin lämpöä ja sadekuuroja, lauantaina nautittiin aurinkoisista viboista ja sunnuntaina tuuli pyyhki aluetta siihen malliin, että järjestäjät joutuivat paiskimaan töitä yön yli varmistaakseen alueen turvallisuuden – ja onnistuivat siinä kiitettävästi. Festivaalijärjestelyt toimivat muutenkin totutun hyvin: siisteys, ruoka- ja juomapisteiden sujuvuus sekä turvallisuus olivat kohdallaan, vaikka satunnaiset crowdsurfing-ryöpsähdykset työllistivätkin järjestyksenvalvojia. Erityisesti Lorna Shoren keikalla sunnuntaina photopitissä työskentelevät valokuvaajat joutuivat siirtymään turvaan ennen aikojaan, kun vokalisti kehotti yleisöä massiiviseen crowdsurfiin.
Lisäplussaa festari sai myös siitä, että Yle televisioi osan keikoista, jotka ovat edelleen katsottavissa Yle Areenassa.
Keskustelua herätti jälleen Tuskan artistikattaus, jota on moitittu liian “nykyaikaiseksi” tai metallin “hardcore- ja core-painotteiseksi”. Silti liput myytiin loppuun, ja juuri se on lopulta tärkeintä. Isojen nimien rinnalla oli tänäkin vuonna tilaa uusille tuttavuuksille – osa ehkä ennakkoluuloja herättäviä, mutta lavalla täysin oikeutuksensa ansaitsevia. Itsellenikin tuli monta uutta suosikkia vastaan.
Sunnuntai sujui tuulen tuivertamana, mutta pahin myrsky jäi onneksi Suvilahden ulkopuolelle. Turvallisuudesta huolehtiminen oli selvästi prioriteetti, ja se näkyi onnistuneessa toteutuksessa.
Turmion Kätilöt avasi päälavan showna, joka ei koskaan petä – tanssia, naurua ja tykitystä. Havukruunu tarjosi kaivattua black metalia, jota olisi voinut olla koko viikonloppuna enemmänkin tarjolla.
Lights To Remain sisälavalla ja Kim Dracula telttalavalla olivat molemmat energisiä vetoja – jälkimmäinen erityisesti visuaalisella överiydellään. Korpiklaani veti sinnikkään keikan kovassa tuulessa, ja Apocalyptica ehti tarjota tunnelmapaloja ennen kuin suuntasin sisälavalle Cryptic Hatredin perinteisen death metalin äärelle.
Whitechapel yllätti telttalavalla positiivisesti, vaikka Motionless In White ei omiin korviin oikein kolahtanut – mutta massiivisen yleisön perusteella olin selvästi vähemmistössä.
Battle Beastin ja Nothing Moren paikkaa vaihdeltiin logististen ongelmien vuoksi, mutta kummankin keikka vietiin kunnialla läpi.
Viikonlopun – ja koko festivaalin – päätti Lorna Shore, joka on noussut deathcoren kuninkuusluokkaan eikä syyttä. Parempaa päätöstä Tuska 2025:lle on vaikea kuvitella.
Tuskan tulevaisuus?
Vuonna 2026 Tuska järjestetään vielä Suvilahdessa, mutta sen jälkeen on ilmassa kysymysmerkkejä. Mitä tapahtuu Suomen suurimmalle metallifestivaalille? Paikka, aikataulu ja koko konsepti saattavat muuttua. Mutta yksi asia on varma: Tuska elää ja voi hyvin, ja on vaikea uskoa, että ensi vuosi olisi viimeinen laatuaan.
Cyan Kicks
Apocalyptica
Battle Beast
Korpiklaani
Kim Dracula
Motionless In White
Whitechapel
Nothing More
Lorna Shore
