Helsingin Suvilahti muuttui jälleen kesäkuun lopulla metallin mekaksi, kun kolmipäiväinen Tuska-festivaali kokosi alueelle yhteensä 60 000 kävijää. Jo avajaispäivänä perjantaina rikottiin ennätyksiä, kun 22 000 metallifania marssi porteista sisään – enemmän kuin koskaan aiemmin perjantaina. Lauantai keräsi 20 000 ja sunnuntai 18 000 vierasta, mikä kertoo vahvaa kieltä siitä, että metallikansa todella haluaa Tuskaan.
Festivaalialueella toimi tuttuun tapaan neljä lavaa: Karhu Main Stage ja Nordic Energy Stage ulkoilmassa, Radio City Stage suuressa teltassa sekä KVLT Stage by Inferno sisätiloissa. Viimeksi mainittu keräsi jälleen pitkiä jonoja, mikä herättää kysymyksiä sen kapasiteetin riittävyydestä – olisiko aika palata isompiin sisätiloihin, kuten esimerkiksi Kattilahallin päiviin? Toisaalta juuri Kattilahallissa toiminut Tuska Expo tarjosi tänäkin vuonna erinomaisen hengähdystauon keikkarumban keskellä: kojut, myyntipisteet, ja yhteisöjen edustukset loivat kiinnostavan ja elävän vaihtoehdon lavojen ulkopuolelle. Lisäksi Tuska Forum tarjosi puheohjelmaa heille, joita kiinnosti metalli-ilmiöiden ja kulttuuristen ilmiöiden syvällisempi tarkastelu.
Sääolot tekivät viikonlopusta vaihtelevan. Perjantaina koettiin lämpöä ja sadekuuroja, lauantaina nautittiin aurinkoisista viboista ja sunnuntaina tuuli pyyhki aluetta siihen malliin, että järjestäjät joutuivat paiskimaan töitä yön yli varmistaakseen alueen turvallisuuden – ja onnistuivat siinä kiitettävästi. Festivaalijärjestelyt toimivat muutenkin totutun hyvin: siisteys, ruoka- ja juomapisteiden sujuvuus sekä turvallisuus olivat kohdallaan, vaikka satunnaiset crowdsurfing-ryöpsähdykset työllistivätkin järjestyksenvalvojia. Erityisesti Lorna Shoren keikalla sunnuntaina photopitissä työskentelevät valokuvaajat joutuivat siirtymään turvaan ennen aikojaan, kun vokalisti kehotti yleisöä massiiviseen crowdsurfiin.
Lisäplussaa festari sai myös siitä, että Yle televisioi osan keikoista, jotka ovat edelleen katsottavissa Yle Areenassa.
Keskustelua herätti jälleen Tuskan artistikattaus, jota on moitittu liian “nykyaikaiseksi” tai metallin “hardcore- ja core-painotteiseksi”. Silti liput myytiin loppuun, ja juuri se on lopulta tärkeintä. Isojen nimien rinnalla oli tänäkin vuonna tilaa uusille tuttavuuksille – osa ehkä ennakkoluuloja herättäviä, mutta lavalla täysin oikeutuksensa ansaitsevia. Itsellenikin tuli monta uutta suosikkia vastaan.
Festivaalin käynnisti perjantaina räjähtävästi Blood Command, joka sai heti päivän alkuun pitin pyörimään. Samaan aikaan telttalavalla nähtiin Endstandin vakuuttava paluu ja sisälavalla lahtelainen Call From Abyss, joka yllätti positiivisesti.
Knocked Loose sai yleisön piiskattua hurmokseen, vaikka omiin korviin yhtye jäi hieman etäiseksi. Sen sijaan Skyndin audiovisuaalinen painajaismatka jätti pysyvän muistijäljen, vaikkei musiikki täysin kolahtanutkaan.
Dragonforce hurmasi virtuoosisella tiluttelullaan ja pelihenkisellä energiallaan, kun taas Cradle of Filth tarjosi eeppisen keikan – alun soundisähläyksistä ja Dani Filthin lavalipasta huolimatta. Laulajan itseironinen somepäivitys tilanteesta oli piste i:n päälle.
Marko Hietala ja Tyrantti lunastivat odotukset kirkkaasti. Illan odotetuin oli kuitenkin Electric Callboy, joka sai koko Suvilahden hyppimään – jopa sateessa. Ainoa notkahdus oli hieman ontuva Linkin Park -cover. Imminence nousi päivän kovimpiin yllättäjiin, ja Tarja Turusen esiintyminen sai lisäpontta Hietalan lavavierailusta. Päivän päätti In Flames, joka toi ruotsalaisen melodödiksen takaisin Tuskalle arvoisellaan tavalla.
Blood Command
BambieThug
Knocked Loose
Skynd
Enemies Everywhere
Dragonforce
Cradle of Filth
Tyrantti
Electric Callboy
Tarja
In Flames
