Ten palasi jälleen viime kesällä ja yhtyeen uusi levy on käsissä. Tunne on vahvasti tuttu. Brittiveteraani on julkaissut viisi albumia vuoden 2011 jälkeen ja taso, vaikka ei 2000-luvun alun ja edellisen vuosikymmenen lopun mestariteoksiin ole yltänytkään, on silti säilynyt kohtalaisen hyvänä.
Ten rakentuu kelttimelodioiden, puhdasoppisen AOR-soundin, Gary Hughesin pehmeän äänen ja miehen persoonallisten sekä rikkaiden sanoitusten varaan. Yhtye osaa yhdistää voimalla soivat koskettimet ja ajoittain raskaastikin rytisevät kitarat taidolla. Yleissoundi ei silti koskaan perus hard rockia rankemmaksi muutu, ja melodiat kutsuvat tyylisuunnan ystäviä mukaansa. ”Gothica” ei tuo luotettavaksi havaittuun kaavaan muutosta ja hyvän tuotannon saattelemana levy kuulostaa sekä kuulokkeissa, että kotistereoista nautittavalta.
Kappalemateriaali sen sijaan ei pitkän linjan yhtyeen musiikin ystävänä voi enää mistään näkökulmasta katsoa osuvan tikkataulun keskelle. Levyn parhaaksi vedoksi jää avauskappale ”The Grail”, jonka terävä ja kirkas tykitys on Teniä parhaimmillaan. Muovisen kuuluisia rumpuja lukuun ottamatta biisi saa nostamaan nyrkin ja suupielet ylös. Kitaristit osaavat asiansa ja vaikka entinen kepittäjä Vinny Burns oli mestari lajissaan, ei miestä enää varsinaisesti ole ikävä.
Etukäteen levyltä lohkaistut singlet valuttavat sen sijaan juustoa turhan sulavasti ja kolmantena kajahtava ”Travellers” on kuultu useilla Ten-levyillä jo aiemmin. ”Jekyll & Hyde” on jo niin sokerista valettu, että hampaista alkavat paikat putoillla nopealla tahdilla.
Albumin loppupuolisko on tasaista, soundillisesti mainiota hard rockia. Hughes yrittää parhaansa ja riffeissä on tarttumapintaa. Ne AOR-genrelle kriittiset kertosäkeet kuitenkin puuttuvat ja turhan usein vajotaan yhtyeen neljältä edelliseltä levyltä tuttuihin sovitusratkaisuihin.
Ten ei tuo mitään uutta pöytään ”Gothicalla” ja nyt jo yhtyeestä aina pitäneenäkin voi sanoa tämän alkavan muodostua ongelmaksi, levytystahtia kannattaisi ehkä hiukan hellittää ja keskittyä inspiroivampiin sovituksiin ja sävellystyöhön. AOR:n AC/DC:ksi Tenin ei kannata ryhtyä, potentiaalia olisi parempaankin.
7-/10
Ville Krannila
1. The Grail
2. Jekyll And Hyde
3. Travellers
4. Man For All Seasons
5. In My Dreams
6. The Wild King Of Winter
7. Paragon
8. Welcome To The Freak Show
9. La Luna Dra-cu-la
10. Into Darkness
