Bergenin tienoilta puhaltaa jälleen kylmä viima Taaken julkaistessa seitsemännen studioalbuminsa. Edeltävä levy “Stridens Hus“ herätteli kuulijoiden keskuudessa pääasiassa positiivista kuhinaa, joten mielenkiinto uutta materiaalia kohtaan on ollut varmasti vähintään kohtalaista.
Taake – tai tarkemmin lähestulkoon kaikesta musiikista vastaava nokkamies Hoest – ei ole tunnettu erityisen ”muodikkaana” tai muutoinkaan erityisesti otsikoissa viihtyvänä ja valtavirtaa seuraanava artistina. Hänen tuotantonsa on ollut kautta linjan hyvin omaleimaista sekä hyvällä tavalla kotikutoista.
“Kong Vinter“ polkaistaan rytinällä liikkeelle härskisti svengaavan “Sverdets Vei“ -kappaleen myötä. Tätä iloa kestää kuitenkin vain rajoitetun ajan, sillä koko loppulevy humpataan kähtännössä samalla kaavalla. Pienen valon- (tai tässä tapauksessa pimeyden-) pilkahduksen tuo albumin toinen melodisempi veto “Havet i Huset“, joka sekin hairahtuu ajoittaiseen intensiteetin yhtäkkiseen kadottamiseen.
Kauas on tultu Taaken legendaarisen trilogian (“Nattestid“ (1999), “Over Bjoergvin“ (2002) sekä “Hordalands“ (2005)) aikaisesta, täydellisyyttä hipovasta mahtipontisten melodioiden ja häpeilemättömän black’n’rollin kannattelemasta tykityksestä. Hoestin musiikki on aina erottunut edukseen sillä, että pitkät ja monimutkaiset kappaleet ovat johtaneet vääjäämättä kuulijan palkitsemiseen, jonkilaiseen multihuipennukseen. Nyt näin ei ole, vaan koko albumi on kuin päättymätön jammailusessio ilman sen kummempaa päämäärää.
“Kong Vinter“ tarjoilee jonkinmoista Taaken omilla mausteilla koristeltua black jazzia a la SHINING (Nor), mutta sillä erotuksella, että jälkimmäisenä mainittu vie tätä jokaisella osa-alueella noin 100-0. Positiivisella puolella todettakoon Hoestin jumalaisen – tai jumalattoman – lauluäänen olevan erittäin hyvässä vireessä.
6/10
Markus Salmela
1.Sverdets Vei
2.Inntrenger
3.Huset i Havet
4.Havet i Huset
5.Jernhaand
6.Maanebrent
7.Fra Bjoergegrend mot Glemselen
https://www.youtube.com/watch?v=d-lipFpPQIo