Jo 1980-luvun loppupuolella Alavuksella perustettu Spiritus Mortis on kotimaisen doom metalin pioneeriyhtyeenä kulkenut pitkän taipaleen, vaikka yhtyeen kolme ensimmäistä täyspitkää mahtuvatkin vasta vuosien 2004–2009 välille. Viimeisin näistä, ”The God Behind The God” räjäytti lopulta kunnolla pankin ovet selälleen ja Sami Hynnisestä (mm. ex-Reverend Bizarre, Opium Warlords) uuden vokalistin napannut yhtye tuntui jo tuolloin olevan voimiensa tunnossa. Uuden albumin ”The Year Is One” ilmoille saattamiseen kulunut aika on ollut pitkä, mutta onneksi odotuksen voi hyvillä mielin todeta palkinneen kuulijan.
”The year is one. God is done. Celebrate the new dawn.”
Ensimmäinen asia mihin levyllä kiinnittää huomiota on tempo, joka on laskenut asteen verran aiemmista levyistä. Bändiä on joidenkin kappaleiden aikana jopa vaikea tunnistaa täysin samaksi mitä vuosien aikana on tottunut kuulemaan, vaikka kitarasoundeissa onkin yhä tuttu sävy. Aloitusraita ”Robe Of Ectoplasm” on ehkä eniten vanhaan suuntaan kumartava kappale, yhdistellen klassista heavy-riffittelyä voimallisiin kitaraleadeihin. Kestollisesti rivakahko tapaus, vaikkei uutta ”Man Of Steelin” kaltaista turpasaunaa enää bändiltä kuullakaan. Toki ”Babalon Workingissa” heitellään tuplabasariakin ilmoille itämaisten melodiakulkujen lisäksi.
Vaikka jo edellislevyllä bändi tekikin pienoista pesäeroa kahden ensimmäisen julkaisun perinteisemmän heavyn puoleen kumartavaan ilmaisuun, tuntuu muutos ”The Year Is Onen” kohdalla jopa odottamattomalta. Onhan tässä tosin jo ollutkin sen seitsemisen vuotta aikaa kypsytellä keitosta. Muutos ei ole pahasta, sillä levyn teokset ovat aiempaa polveilevimpia, edeten kekseliäästi raskaiden, mutta samalla eeppisten kitarariffien ja -melodioiden kuljettamina ilman ainoatakaan heikkoa lenkkiä seassa. Jokainen kappale todellakin ottaa paikkansa ja erottuu joukosta. Terssiharmoniat soivat kenties lukuisampana kuin koskaan yhtyeen historiassa ja yhtyeen ilmaisuun tuntuu tulleen hyppysellisen isompi annos tietynlaista ”ruotsalaisuutta”. Joskin hieman käsittelyssä kieroutunutta sellaista. Jos musiikki tuntuu monipuoliselta, niin samaa voi sanoa myös Hynnisen laulusta. Mies todellakin käyttää lauluääntään ja tyylitystä paljon monipuolisemmin kuin viime albumilla. Levyn lyyrinen kokonaisuus on myös erittäin vahva.
”Necrophile, born to die. A connoisseur of dread.”
Aihepiirit ”The Year Is Onella” pyörivät entistäkin enemmän kuoleman ympärillä. ”I Am A Name On Your Funeral Wreath” on jopa suora ylistys elämän lopullisuudelle ja sen ihmisen luomille kuvastoille. Törkein esimerkki lienee kuitenkin ”Holiday In The Cemetery”, jossa kaivellaan hautoja ja hännystellään ruumiiden kanssa. Eniten törkeäksi tekevä seikkahan tässä on se, että aihe on luultavasti heavy metallin historiassa loppuun kalutumpi kuin vanhimpien kalmistojen kauan sitten unohdetut asukkaat. Ja siltikään en muista milloin viimeksi jokin olisi kuulostanut tässä yhteydessä yhtä uhkaavalta ja kiehtovalta. Vanhat toverit nostatetaan epäpyhiin juhliin leposijoiltaan voimakkaammalla magialla, mitä on pitkään aikaan todistettu. Selkäpiit kylmentyvät viimeistään kappaleen lopun haikean eeppisen kitaraleadin aikana. Spiritus Mortis tuntuu tuoneen vanhan ja ehkä inflaatiota kärsineen kuoleman sekä kielletyn mystiikan jälleen henkiin, vieläpä hyvin elinvoimaisena. Levyn tunnelmassa kaikuu vahvasti myös tietynlainen mysteerien vaaliminen, tai ”Black Magic, White Powderin” tapaan jopa tuntemattoman pelko.
”When death is summoned, death surely comes.”
Viehätys Spiritus Mortisin tuoreinta albumia kohtaan ei vain tunnu häviävän. Saattaa tästäkin ajan hammas lohkaista oman palasensa, mutta yhä tällä hetkellä ”The Year Is One” tarjoaa play-napin painalluksesta lähtien välitöntä jännitystä tulevasta. Sinänsä hassua, sillä jo ensimmäisen kuuntelun jälkeen kappaleista oli jäänyt vahvoja muistijälkiä aivojen sopukoihin. Tämä julkaisu nimittäin pitää sisällään jotain todella kouriintuntuvaa. ”The Year Is One” on kokemuksena kuin unohtuneita salatieteitä sisältävän teoksen löytäminen jostain nimettömästä muinaisesta kirjastosta. Kaamos ja pimenevät iltapäivät tuovat myös oikeutusta levyn ilmestymisajakohdalle, eikä kynttilänvaloon vetäytyminen levyn arkusta kumpuavien sävelien kera kuulosta ollenkaan huonolta idealta.
Saatanpa soittaa tätä jouluaterioista nauttiessanikin, tilanteissa joihin olen ominut melkein rituaalinomaisen tavan kuunnella muutamaa tarkkaan harkittua, pääosin Candlemassin tuotannosta koostuvaa albumia. Se on muuten aika kova joukko. Mutta kovin juttuhan tässä on se, että Suomen vanhin doom metal-yhtye on onnistunut vielä vanhoilla päivillään sekä luomaan nahkansa, että tuottamaan uransa parhaan ja eheimmän albumin. ”The Year Is One” nousee samalla myös ehdottomasti tämän vuoden julkaisujen kärkikastiin. Laadukasta levyä kyllä osasi odottaa, mutta yllättävää on millaisessa muodossa se lopulta tuli ilmoille. Eipä tässä oikeastaan voi toivoa muuta kuin että Spiritus Mortis palaisi vielä tulevaisuudessakin areenoille yhtä rautaisen kokonaisuuden kanssa.
9½/10
Jari Ala-Kahrakuusi
1. Robe Of Ectoplasm
2. I Am A Name On Your Funeral Wreath
3. Babalon Working
4. Jesus Christ, Son Of Satan
5. Holiday In The Cemetary
6. She Died A Virgin
7. Black Magic, White Powder
8. World Of No Light