[three_fourth]Slayerin Reign In Blood on yksi thrash metallin kiistattomimpia klassikoita, albumi joka oli käynnistämässä koko genren maailmanvalloitusta yhdessä mm. Metallican sekä Megadethin saman aikakauden albumien kanssa. Reign in Blood kuulostaa vielä 30 vuotta julkaisunsa jälkeen helvetin kovalta ja yhtenäiseltä teokselta.
Vuonna 1986 julkaistiin muitakin historiaan ison painokirjaimin merkittäviä levyjä. Suurin vertauskuva on tietenkin Metallican ”Master Of Puppets”. Reign In Blood on heittämättä nopeampi, raaempi sekä ilkeämpi kuin kilpailijoittensa levytykset. Slayer onkin ”big fourin” eniten paheksuntaa saanut bändi, josta yhtyeen jäsenet ovat ottaneet kaiken ilon irti. Vaikka Slayer ei aikaisemminkaan ollut säästellyt sanoituksissa, niin nyt iskettiin sitten molemmin nyrkein kaksinaamaisille verenimijöille ja uskovaisille luu kurkkuun. Edes Herran Jeesuksen Kristuksen – nimissä huudetut rukoukset eivät pelastaneet kristittyjä eivätkä pelästyneitten fanien vanhempia, vaan Slayer kumppaneineen änkesi yhä useamman perheen olohuoneen levysoittimeen. Reign in Bloodin kansikuvaa ei myöskään katsottu hyvällä. Ja hyvä niin, koska osittain tämä negatiivinen julkisuus siivitti albumin entistä suurempaan suosioon ja lähtölaskennan voidaan todellakin sanoa käynnistyneen.
Slayerin edelliset albumit ”Show No Mercy” (1983) sekä ”Hell Awaits” (1985) antoivat jo merkkejä tulevasta, mutta todellinen läpimurto iskettiinkin kuitenkin vasta ”Reign In Bloodin” voimin. Albumin avaava loistava ja yksi kaikien aikojen parhaimmista thrash-kappaleista ”Angel Of Death” käynnistyy Sarvipään kätyri Tom Arayan ikumuistoistoisella kirkumisella, joka voisi hyvinkin kuvastaa keskitysleirien vankien kärsimystä. Tohtori Josef Mengeleen liittyviä sanoituksia ei tietenkään katsottu hyvällä, mutta fanit ottivat biisistä ja teksteistä kaiken irti. Terävät riffit sekä rytmin vaihdokset pitävät lähes viisi minuutti kestävän kappaleen täydellisesti paketisssa. Rikkoinaiset sekä hiukan eri maailmasta olevat soolot sulautuvat kappaleen kaaosmaiseen rakenteeseen lopulta hyvin. Seuraavat julistukset ”Piece By Piece” sekä ”Necrophobic” eivät yllä avausraidan tasolle, vaikka oikein mallikkaita sahauksia ovatkin.
”Altar Of Sacrifice” sekä ”Jesus Saves” nostavat tason aina avausraidan viitoittamalle tielle. Tom Araya todistaa kappaleissa olevansa yksi kovimpia laulajia samalla kun Hanneman ja King sylkevät kitaristaan raudan kovia riffejä toinen toisensa jälkeen. Dave Lombardon tulitus patteriston takana nosti miehen kultaiselle jalustalle ja yhdeksi kaikkien aikojen kovimmista rumpaleista. ”Jesus Saves” nostetaan harvoin levyn parhaimmistoon, mutta jotenkin alun keskitempoinen riffittely saa lopun äärimmäisen nopeuden kuulostamaan erityiseltä. Vielä kun Arayan laulusuoritus hakee vertaistaan, niin keskisormen näyttö jeesustelijoille tuntuu entistäkin paremmalta. Loistava biisi!
Albumi jatkakiin samalla tylyllä linjalla ja biisit vaihtuvat lennosta toiseen. Slayerin tarkoituksena oli tehdä kaikkien aikojen nopein albumi ja hyvin siinä onnistuikin. Levyn ainoa pienen pieni notkahdus tapahtuukin levyn keskivaiheilla. ”Criminally Insane” sekä ”Reborn” eivät mielestäni yllä aivan muun kappalemateriaalin rinnalle. Kolme viimeistä biisiä iskevätkin sitten semmoisen löylyn päälle, että vielä 30 vuoden jälkeen hirvittää. ”Epidemic”, ”Postmortem” sekä legendaarinen ”Raining Blood” ovat jätteneet veriset merkkinsä historiaan.
Reign in Blood ei ole kuin 29 minuuttia pitkä, mutta sitäkin intensiivisempi matka verenpunaisiin maisemiin. Kaikki turhat perseilyt ja väliosat loistavat poissaolollaan. Tämä on täyttä murhaa ja bändin jokainen jäsen suorittaa tehtävänsä aivan taitojensa äärirajoilla. Rick Rubin tuottaman levyn soundit ovat aikakauteen nähden rautaisan kovat. Yleisfiilis on todella hyökkäävä, ja jokainen riffi tai Lombardon iskemä rummunisku jättää merkkinsä kuuntelijaan. Vaikka albumista ei heikkoja kohtia löydy, niin nostan yhtyeen vuonna 1990 julkaistun albumin ”Season In the Abyssin” vieläkin korkeammalle. Tämä ei poissulje sitä, että käsissämme on alan merkkiteos ja nostalginen matka aikakauteen, jolloin metallimusiikki keräsi voimiaan tulevaa suurnäytöstä varten.
9+/10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1. Angel of Death 4:51
2. Piece by Piece 2:02
3. Necrophobic 1:40
4. Altar of Sacrifice 2:50
5. Jesus Saves 2:54
6. Criminally Insane 2:23
7. Reborn 2:11
8. Epidemic 2:23
9. Postmortem 3:27
10. Raining Blood 4:16
[/one_fourth_last]