Syyskuun 11. päivä vuonna 2001 on päivämäärä, joka painui lähtemättömästi ihmiskunnan mieliin dramaattisin tapahtumineen. Ko. päivän järkyttävät uutiskuvat ja tapahtumasarjat vetivät huomion itseensä vieden kaiken palstatilan medioista. Tämän alle jäi myös Kaliforniassa vuonna 1981 perustettu Slayer, jonka uuden, ”God Hates Us All” -albumin julkaisu osui juuri tuolle kohtalokkaalle päivälle.
”God Hates Us All” oli tuolloin jo 20 vuotta toimineen thrash metal -yhtyeen yhdeksäs studioalbumi ja ensimmäinen uudelle vuosituhannelle. Musiikillisesti uusista biiseistä löytyi yllättäen groovaavampia riffejä ja jopa vaikutteita nu-metallista. Näitä uusia tuulia oli vaikea saada istumaan perinteiseen Slayer-muottiin ja lopputulema tuntui heti levyn ilmestyessä sekavalle sekä runsaasti sulattelua vaativalle.
Esiin nousi muutama tiukka biisi, jotka saivat vietyä mukanaan mutta ne jäivät turhan yksin keskinkertaisemman materiaalin sekaan. Esimerkiksi ”Darkness Of Christ” -intron jälkeen levyn avaava ”Disciple” iski kovaa ja kappaletta kuuntelee mielellään myös edelleen. Onnistumisen hetkiä on tuon täsmäpommin lisäksi turhan vähän ja päävastuun materiaalin rakentelusta kantanut kitaristikaksikko Kerry King/Jeff Hanneman ei tuntunut saavan itsestään parasta puristusta irti.
Kokonaisuutena ”God Hates Us All” jää hennoksi sekä voimattomaksi. Levy piti Slayerin hengissä muutaman onnistuneen raidan ansiosta, mutta paljoa siitä ei jälkipolville kerrottavaa jäänyt.
Ilmestyessään levyn toivoi kasvavan ajan mittaan, mutta pari vuosikymmentä myöhemmin albumia tarkastellessa huomaa löytävänsä täysin samat vahvuudet kuten myös heikkoudet. Tuntuu, kuin bändi pidättelisi parasta osaamistaan ja tästä johtuen kuti jäi useimmin piippuun. Ei huonoin Slayerin levyistä, mutta ei tällä suorituksella kovin montaa päänahkaa jää käteen.
6½/10
Miika Manninen
1. Darkness Of Christ
2. Disciple
3. God Send Death
4. New Faith
5. Cast Down
6. Threshold
7. Exile
8. Seven Faces
9. Bloodline
10. Deviance
11. War Zone
12. Here Comes The Pain
13. Payback
