Scorpions julkaisi yhtyeen kaupallisemmalle suunnalle sysänneen klassikkolevyn ”Lovedrive” 40 vuotta sitten.
Albumia edelsi Scorpionsin läpi 1970-luvun tekemä kova työ, joka oli kulminoitunut edellisen vuoden ”Taken By Force” -levyn pimeän melodiseen huippuun. Bändissä usean levyn ajan ja osaltaan vahvasti Scorpionsin progressiivisempaa suuntaa määrittänyt Uli Jon Roth oli poistunut yhtyeestä vuoden 1978 ”Tokyo Tapes” -livetuplan jälkeen. Rothin tyyli oli törmäyskurssilla Klaus Meinen ja Rudolf Schenkerin suoraviivaisemman hard rock –materiaalin kanssa. Bändi tiesi haluavansa suunnata melodisille poluille, mutta saksalaisen raskaan musiikin edustajana tie ei ollut helppo.
Rothin jätettyä yhtyeen tilanne näytti synkältä. Amerikan levy-yhtiö RCA hylkäsi Scorpionsin, jota ei ollut koskaan edes päästänyt mantereelle keikkailemaan. Paineet seuraavan levyn sessioissa syyskuusta 1978 alkaen olivat korkeat, sillä nyt oli saatava aikaan merkittävä ja moderni levy, joka toisi yhtyeelle myös singlemenestystä. Lisäksi tarvittiin viisikon täydentävä kitaristi, joka löytyi lukuisten ehdokkaiden läpikäynnin jälkeen vain 21-vuotiaasta Matthias Jabsista. Yhtye käynnisti levytykset toiveikkaana, ja toivo tuntui entisestään kasvavan, kun kolmen viikon jälkeen yhteys Rudolfin veljeen Michaelin saatiin jälleen ja nuorempi Schenker ilmaisi halukkuutensa palata bändiin, jonka oli jättänyt liittyäkseen UFO:n riveihin kuusi vuotta aikaisemmin. Scorpionsin tavoin UFO oli julkaissut menestyksekkään livealbumin ”Strangers In The Night” vuonna 1978, mutta Michaelin välit laulaja Phil Moggiin olivat kääntyneet niin huonoksi, että eri suuntiin siirtyminen oli väistämätöntä.
Michael toi Scorpionsiin ensimmäiseksi loistavan ”Coast To Coast” -instrumentaalin ja soitti soolot mm. kauniiseen balladiin ”Holiday” sekä tulevan albumin nimikappaleeksi muodostuneeseen energiseen ”Love Driveen”. Bändi viimeisteli LP:n Schenkerin kanssa ja suuntasi Euroopan kiertueelle levyn julkaisun jälkeen helmikuussa 1979. Schenker toi ”Lovedrivelle” kiistattoman lahjakkuutensa säveltäjänä ja soittajana, mutta hänen nopea sekä dominoiva soolotyylinsä ei enää istunut muun yhtyeen soundiin sekä visioon.
Lisäksi Michael kärsi mieliala- ja päihdenongelmista, jotka tulisivat vaivaamaan miestä vielä vuosikymmenien ajan. ”En jaksanut soittaa sooloja jonkun muun kanssa”, hän totesi tuolloin viitaten veljeensä. Myöhemmin totuuden selvittäminen ”Lovedriven” materiaalin ja sessioiden takana on kärjistynyt riidaksi Michael Schenkerin ja Scorpionsin välillä. Schenkerin mukaan hän oli olennainen osa luovaa prosessia ja soitti suurimman osan sooloista, mutta myöhemmin Michael on jopa poistettu albumin krediiteistä kokonaan.
Kevään 1979 Euroopan kiertueella yhtye otti settiinsä UFO-katalogista “Doctor Doctor”- sekä “Lipstick Traces” –kappaleet. Michael oli kuitenkin edelleen henkilökohtaisten ongelmiensa vanki ja huhtikuussa hän katosi lopullisesti kuvioista. Scorpions toi Jabsin takaisin, ja yhtyeen kitarakaksikko on siitä lähtien säilynyt muuttumattomana tähän päivään saakka.
Meine kommentoi Michaelin lähtöä ja Jabsin kiinnitystä:
Musiikillinen ydinolemuksemme oli sen jälkeen valmis. Kyse oli nyt viisihenkisestä yhtyeestä, ei enää bändistä, jossa oli tähtikitaristi. Michael oli kiistatta tähti ja loistava soittaja, mutta hän ei koskaan sopinut Scorpionsiin.
”Lovedrive” oli Scorpionsin kaupallinen läpimurto nousten peräti 55. sijalle Amerikan listoilla. Bändi lämmitteli ensimmäisillä uuden maanosan kiertueillaan vielä suurempia nimiä kuten Aerosmith ja Journey, mutta vain viisi muotta myöhemmin he kiersivät USA:ta pääesiintyjillä suurilla areenoilla. Myös Englannissa saatiin menestystä ja siellä ”Lovedrive” merkitsi sijaluvun 36.
Hipgnosis-yhtiön ajoittain kohutuista kansistaan tunnetun Storm Thorgensonin luoma pariskunnan auton takapenkkikuva ei tuottanut poikkeusta yhtyeen aiempien 1970-luvun kansien kanssa, ja osassa Amerikan markkinoita se korvattiin nopeasti kasaan heitetyllä skorpionilla, jolla ei ”Lovedrive”-tarinan kanssa ollut mitään tekemistä.
Klaus Meine kommentoi levyn kantta myöhemmin seuraavasti:
We just did not know it would be a problem in America, it was just sex and rock ’n’ roll. It is odd that in America some of these covers were a problem, because in the 1980’s when we would tour here, we always had boobs flashed to us at the front of the stage. Nowhere else in the world, just here. We just did not think it would be a problem to put out a record like ”Lovedrive” in America.
”Lovedriven” yhdeksän kappaletta muodostivat kauniin ja terävän kokonaisuuden, joka ei kuulosta vuosikymmenen muilta hämyisiltä rock-teoksilta vaan enteili jo vahvasti 1980-lukua. Levy oli myös kirkkaasti parhaiten tuotettu Scorpions-albumi siihen mennessä. Rudolf ja Michael Schenkerin sekä Matthias Jabsin kitarakolmiyhteys toimii taustavaikeuksista huolimatta loistavasti Meinen ääntä ja sovituksia täydellisesti tukien.
Levy sisälsi raskaita metallisävyisiä biisejä kuten ”Another Piece Of Meat” ja ”Can’t Get Enough”, balladit ”Holiday” sekä ”Always Somewhere” ja jopa reggae-sävyjä sisältänyt toiseen ääripäähän matkannut ”Is There Anybody There”. Levyn kaikki kappaleet ovat soineet vuosikymmenien aikana yhtyeen keikoilla ja erityisesti ”Coast To Coast” -instrumentaalista muodostui konserttien dynaaminen keskipiste. Sessioissa nauhoitettiin vielä Rudolf Schenkerin laulama ”Hey You”, joka jäi sivuun albumilta ja ilmestyi singlenä seuraavana vuonna.
Rudolf Schenker vetää yhteen levyn merkityksen:
This was the album where we wanted to prove losing Uli Jon Roth on guitar wouldn’t affect us. Klaus and I were determined to show we could carry on without him. We brought in Matthias, but he was still finding his way. So I did a solo, and Michael my brother also did some.
He was on honeymoon and called to tell me he was back in Germany. Michael asked what we were doing, and when I told him we were doing a new album, he offered to come down and play on it. That made a big difference to the whole sound. I also love the cover, because it really stands out.
Vuonna 2019 kuunneltuna erityisesti ”Holidayn” soundit ja Meinen aiempaan verrattuna uusia ulottuvuuksia saanut persoonallisen kaunis tulkinta osuvat yhä sydämeen. Lopun hieno kitarariffi ja laulajan tunteikkaasti laulama ”Longing For The Sun!” kuulostaa yhä ajattomalta 40 vuotta myöhemmin.
Teksti: Ville Krannila
Alta katseluun levyn kansitaidetta sekä videomateriaalia vuodelta 1979:
