Scorpions – Animal Magnetism (1980)

Ensimmäinen kuulemani Scorpions-albumi oli livetupla ”World Wide Live” ja tuolloin elettiin kesää 1985. Tuotos oli kyseisen kesän soundtrack ja sytytti innon perehtyä yhtyeen aiempaan materiaaliin. Nopeasti tuli selväksi, että 1970-luvun Scorpions oli kuin täysin eri bändi. Tuon aikakauden levyt eivät olleet yhtä melodisia ja tarttuvia kuin ”World Wide Livelta” löytyneet biisit. Livelle ei settiin kelpuutettu ainuttakaan veisua vuotta 1979 aiemmalta kaudelta.

Samalla tuli selväksi se, että ”uuden ajan” Scorpionsin toiselta albumilta ”Animal Magnetism” setissä roikkui vain kaksi kappaletta. ”Lovedrivelta” (1979), ”Blackoutilta” (1982) sekä tuolloin tuoreelta ”Love At First Stingilta” (1984) löytyi biisejä tuplalla useita. Niiden kertosäevoittoinen, melodinen hard rock oli markkinoilla kovaa valuuttaa ja pönkitti yhtyeen uraa kovaa vauhtia. Samalla Scorpions tuntui haluavan vaieta ”Animal Magnetismin” aikaiset biisit pois settilistasta kaikessa hiljaisuudessa.

Vuonna 1978 bändin miehistö koki muutoksia, kun hipinreuhakkeelta näyttävä soolokitaristi Uli Jon Roth marssi pois kokoonpanosta ja sisään marssi uusi mies Matthias Jabs. Häntä ennen riveissä pyörähti Michael Schenker, mutta liittoa ei luotu kestämään ja Jabs palasi jäädäkseen. Uuden kokoonpanon ”Lovedrive”-albumi vuodelta 1979 oli raikas tuulahdus melodista hard rockia, jossa oli myös rujompia sävyjä sekä akustista lähestymistapaa. Tälle menestyslevylle Scorpions lähti rakentamaan seuraajaa uuden vuosikymmenen ja ”Animal Magnetismin” muodossa.

Albumin kärkisingle ”Make It Real ”oli mainio valinta promoaan albumia. Kyseessä oli tarttuva iskusävelmä, joka oli kuin luotu suurille areenoille. Samalla se oli harhaanjohtava, koska siihen peilaavia biisejä ei levyltä enempää löydy. Seuraava single ”The Zoo” osui maaliinsa paljon paremmin ollen junnaavan raskas ja vähemmän kaupallinen verrattuna ”Make It Realiin”, mutta samalla albumin kokonaiskuvaan osuva. Juuri nämä raidat löytyvät myös ”World Wide Livelta”.

Toki sinkkubiisejä vielä kelpasi täysille saleille soittaa, mutta sitten tuli ongelma levyn muiden raitojen kanssa. ”Make It Realin” perään soiva ”Don´t Make No Promises (Your Body Can´t Keep)” on ripeä ja rupinen veto, jossa bändi on vapautunut rockaamaan kunnolla ja vokalisti Klaus Meine pääsee pöläyttämään pölyt keuhkoistaan. Kappale on itseasiassa kuin vieraalla maaperällä nopeutensa ansiosta, sillä kolmasosa ”Animal Magnetismin” materiaalista on raskasta ja jopa metallista.

”Hold Me Tight” on ensimmäinen näyte tästä uudesta aluevaltauksesta, jota Scorpions lähti albumilla kokeilemaan. Tempoja pudotettiin todella alas ja Meinen laululinjat laitettiin kulkemaan korkealta pakottaen hänet jopa kirkumaan sekä eläytymään kappaleisiin uudella tavalla. Mielenkiintoista tässä on se, että nämä raskaat veisut toimivat hienosti, mutta eivät meinaa jäädä päähän kuten bändin myöhemmät hitit.


”Twentieth Century Man” luo jälleen uuden tunnelman, koska tempoa on hivenen nostettu, painostavuus ja raskaus on yhtäkkiä vaihtunut perinteisempään kitaravetoiseen rockiin. Meine tulkitsee biisin huomattavasti matalammalta. Tämä sovitusten vaihtelevuus luo levylle mielenkiintoisen kehityskaaren, vaikka samalla luo osin sekavaa mielikuvaa, eikä tätä vaihdeta A-puolen päättävän ”Lady Starlightin” kohdalla. Yhtäkkiä hypätään akustiseen kyytiin, joka kuulostaa jälleen totaalisen erilaiselta. ”Lady Starlight” on kaunis balladi, joka kasvaa loppua kohden upeaksi hymniksi koko bändin hypätessä mukaan ja kitaroiden soittaessa komeaa teemaa. Biisi on kuin suoraa jatkumoa ”Lovedrivelta” löytyvälle ikivihreä ”Holidaylle” ja myöhempien aikojen suurille balladihiteille. Ei ihme, että ”Lady Starlight” sai uuden mahdollisuuden parrasvaloihin vuoden 1985 ”Gold Ballads” -minialbumilla, jolle kerättiin tuoreimmat hitaat biisit 1979-1984 kaudelta.

B-puolen aloittava ”Falling In Love” ei ole hempeä rakkauslaulu nimestään huolimatta vaan rouhea rockveisu, jossa Meine räyhää jälleen korkealta ja kitarat veivaavat hypnoottista sekä pätkivää riffiä. Ja kas kummaa, se jälleen kääntää albumin tunnelman seesteisestä ja hempeästä täyteen rockiin.

”Only A Man” on kuin ihmeenkaupalla temponsa osalta samassa veneessä ”Falling In Loven” kanssa. Kyseessä on siis jälleen rouhea hard rock -veto, jonka ongelma on sama kuin muissa kappaleissa. Se ei jää kerrasta päähän, mutta on silti taattua Scorpions-laatua vuosimallia 1980. Laulumelodia on jopa hieman erikoinen ja kertosäe on tarttumaisillaan korvien väliin, mutta silloin biisi on yhtäkkiä ohi ja kurssi kääntyy jyrkästi metallisempaan suuntaan.

”The Zoo” on loistava biisi, joka antaa hienosti tilaa Meinen tarinalle suurkaupungin sykkeestä kitaroiden sahatessa hypnoottisesti säkeistön taustalla kunnes upea kertosäe päästetään irti. Kappaleessa käytetään myös runsaasti Jabsin toimesta talk boxia, joka sopii biisin rakenteeseen hienosti tuoden väriä sovituksen maailmaan. Albumin nimiraita on säästetty viimeiseksi ja siinä raskaus on käsinkosketeltavaa. Kyseessä on Scorpionsin uran raskain ja painostavin biisi. Kyseessä on huikea osoitus millaista metallia yhtye olisi voinut luoda elleivät balladit olisi lyöneet bändiä niin suurella vaihteella läpi. Mikäli kappale kiinnostaa kuulla coverina, voin varauksetta suositella Testamentin julkaisemaa versiota (kuultavissa alta). Se nostaa kylmät väreet selkäpiihin uhkaavuudellaan.

40 vuotta täyttävä ”Animal Magnetism” on yksi Scorpionsin parhaita levyjä juuri erilaisuutensa vuoksi. Siltä puuttuvat kerrasta päähän jäävät megahitit ja siirappinen soundimaailma. Sen tunnelmat vaihtelevat ja sen jokainen kappale on hyvä, vaikka ne vaativat toistoa. Kun ne alkavat avautua tekee albumia mieli kuunnella enemmän ja enemmän.

Kuriositeettina mainittakoon vielä levyltä törkeästi puuttuva ”Hey You”. Kyseinen biisi on myös vuodelta 1980 ja eräänlainen outolintu, koska sen säkeet laulaa kitaristi Rudolf Schenker, Meinen tulkitsessa ainoastaan hienon kertosäkeen. Tämä biisi olisi levylle päädyttyään tuonut kokonaisuuteen vielä lisää vaihtelua. Albumin vuonna 2015 ilmestyneelle remasterille virhe onneksi korjattiin, ja biisi on bonusraitojen joukossa yhdessä usean demonauhoituksen kanssa.

9/10

Tomi Nousiainen-Gunnar

1.Make It Real
2.Don’t Make No Promises (Your Body Can’t Keep)
3.Hold Me Tight
4.Twentieth Century Man
5.Lady Starlight
6.Falling In Love
7.Only A Man
8.The Zoo
9.Animal Magnetism

JÄTÄ VASTAUS

Kommenttisi
Pistä nimesi tähän