Saxonin ensimmäinen livealbumi ”The Eagle Has Landed” ilmestyi 40 vuotta sitten ja silloin maailma oli hyvin erilainen paikka mitä levyjulkaisuihin tulee. Live-LP:t olivat suuressa huudossa ja erityisesti tämän sai huomata Motörhead, jonka vuonna 1981 ilmestynyttä ”No Sleep ´til Hammersmith” -liveä kaupattiin siihen malliin, ettei levyjä edes riittänyt kaikille halukkaille. Myynti oli jopa niin huimaa, että albumi nousi brittilistan ykköseksi. Tämä sai myös NWOBHM-rintaman muut bändit havahtumaan livekiekoissa piilevän markinaraon olemassaoloon.
Saxonin tähti oli lähtenyt huimaan nousuun kovalla työllä, joka sisälsi loputonta keikkailua sekä tiukkaa julkaisutahtia studiolevyjen suhteen. Erityisesti parin vuoden sisään julkaistut kolme edellistä albumia olivat nostaneet bändin suosiota ja kysyntää, ja mikä olisi parempi keino tyydyttää ostavan yleisön nälkää kuin julkaista live? Tämä myös antoi yhtyeelle myös ansaitun hengähdystauon levytysrintamalla.
Alkujaan Saxon halusi julkaista vuosien 1981–1982 varrella kootuilta keikolta taltioidun tuplaliven, mutta tähän levy-yhtiö ei suostunut. Onneksi vuonna 2006 ilmestyneeltä remasteroidulta CD-versiolta löytyy kuusi bonusraitaa ja joukossa on melkoisia helmiä, jotka eivät alkuperäiselle julkaisulle mahtuneet.
Yleensä livelevyt ovat täynnä soitto- ja laulumokien korjailuja ja yleisön mylvimisen nostatusta biisien välissä, kunnes se feidataan pois häiritsemästä biisin lähtiessä käyntiin. Saxon ei astunut sliipatun livesoundin miinaan vaan halusi säilyttää mahdollisimman autenttiselta kuulostavan kokemuksen siitä mitä yhtye konsertissa oli: raaka ja terävä.
Tämä käy ilmi heti kun albumin ensimmäinen raita ”Motorcycle Man” jyrähtää vauhtiin. Energia on läsnä ja bändin soittamisen ilon voi aistia kotisohvalla hienosti. Biisi on nappistartti, sillä se edustaa nopeampaa osastoa, jolla saadaan yleisön nyrkit ilmaan sekä kaljamukit tyhjäksi alta aikayksikön.
”Wheels Of Steel” -albumilta löytyvä leka saa seuraa samalta levyltä napatulta helmeltä nimeltään ”747 (Strangers In The Night)”, jonka tietävät varmasti kaikki Saxonin tuotantoon tutustuneet. Tämä liveklassikko löytyy bändin setistä edelleen ja se on ehdottomasti kokoonpanon uran parhaita raitoja. Tempo on luonnollisesti hitusen rivakampi studioversioon verrattuna, mutta niin tempot aina livetilanteissa nousevat, kun adrenaliini puskee läpi ja soittohurmos saa tulta alleen. Silti biisi pysyy tiukasti kasassa, eikä rönsyilemään lähdetä liikojen soolojen muodossa.
”Princess Of The Night” nostaa jälleen kierroksia ja on mahtava biisi tähän väliin. Kun kerran bändi viimeisimmän levynsä ”Denim And Leather” -kiertueella oli, niin toki siltä useampi raita settiin otettiin. Näitä biisejä löytyy liveltä kolme, joista juna-aiheinen ”Princess Of The Night” oli myös albumin yksi singlejulkaisu. Tässä vaiheessa Saxonin uraa setistä oli jo karsittu ensimmäisen albumin raidat tehokkaasti pois ja näin ollen materiaalia on vain kolmelta sen jälkeen ilmestyneeltä suurempaan suosioon yltäneeltä pitkäsoitolta. Tosin niiden kuuden aarteen joukossa, jotka bonusbiiseinä vuonna 2006 julkaistiin, löytyy ensimmäiseltä levyltä peräisin oleva ”Frozen Rainbow”.
Toki sävelyksiä otettiin mukaan myös ”Strong Arm Of The Law” -lätyltä, tältä myös kolme kappaletta, ja seuraavana vuoron saava albumin nimibiisi on jälleen klassikkostatuksen omaava Saxon-raita. Tällä kertaa biisi spiikataan sisään ja kehotetaan jengiä mukaan toden teolla. Bändi on liekeissä ja vaikka biisi on seesteisemmän tempon omaava, niin kyllä tämän tahtiin alkaa jalka vipattaa. Itse olen tästä esityksestä aina pitänyt ja myös livenä se kulkee hienosti.
”20.000 Ft.” iskee B-puolen käyntiin yhtä tehokkaasti kuin ”Motorcycle Man” A-puolen. Kyseessä on jälleen todella rivakka sovitus, jonka bändi piiskaa todelliseen lentoon julmetulla intensiteetillä. ”The Eagle Has Landed” oli muuten uuden Saxon-rumpali Nigel Glocklerin debyytti riveissä ja tällä raidalla hän sai päästellä sen minkä ranteista lähtee. Tuplabassarit paukkuvat ja vauhti on hillitön, mutta mies pitää biitin tiukasti kasassa. Nigel on edelleen bändissä oltuaan vuodet 1998–2005 huilipenkillä niskavaivojen vuoksi.
Kun rumpali sai vuoronsa loistaa (ilman rumpusooloa tosin), tulee yleisön vuoro. ”Wheels Of Steel” oli vuonna 1982 vielä verrattaen uusi biisi, joka upposi yleisöön kuin häkä paitsi tarttuvan kertosäkeensä, myös huudatusosionsa ansiosta. Siinä vokalisti Biff Byford haastaa jengiä huutamaan keuhkojensa täydeltä riviä ”Wheels… wheels of steel!” ja porukka totteli innolla. Tämä käy hyvin ilmi myös tältä tallenteelta, jossa metallipäät saavat huudollaan rappauksen ropisemaan katosta ja Biffin hymyilemään tyytyväisyydestä. Biisi on kestoltaan muutamaa sekuntia vaille yhdeksän minuuttia ja luulisi yleisöllä olevan ääni karheana seuraavana päivänä huutamisen jälkeen sillä Biff ei luovuta ennenkuin kaikki ovat mukana.
”Denim And Leatherilta” peräisin olevat ”Never Surrender” sekä ”Fire In The Sky” ovat hieman tuntemattomampia raitoja, ns. deep cut -esityksiä, jotka puolustavat paikkaansa tällä livellä nimenomaan ajankuvana vuodelta 1982. Huonoja nämä kappaleet eivät ole, mutta kun niitä vertaa albumilta löytyvään kovaan seuraan saavat ne huomaamattomamman roolin.
Loppuun on säästetty vielä yksi kova esitys ”Wheels Of Steelilta” nimeltään ”Machine Gun”. Biisi lähtee käyntiin suoraan ”Firen In The Skyn” kitarasoolosta, joten ne luovat tavallaan kahden sovituksen medleyn. Tällä raidalla kitaristit Paul Quinn sekä Graham Oliver saavat lirutella toden teolla ja kappale on todella erilainen verrattuna studioversioon. Se sisältää vain ensimmäisen säkeistön ja lyhyen kertosäkeen sekä julmetun loppuvyörytyksen, jota kitaristit dominoivat. ilmahälyttimen ujellus kappaleen päätyttyä kertoo setin olevan ohi ja albumin päättyneen.
Kymmenen biisin mittaisena ”The Eagle Has Landed” on tyrmäävä paketti, Silti sitä jää miettimään millainen se olisi ollut täysimittaisena tupla-albumina, jollaisena bändi halusi sen ilmestyvän. Rannalle jäi nimittäin todella kovia esityksiä, joita yhtye setissään tuolloin viljeli. Missä ovat “And The Bands Played On” tai “Dallas 1 P.M”? Jos sen tasoiset raidat on varaa jättää hyllylle monen muun ohella, ei voi kuin ihmetellä. No, molemmat kyseiset kappaleet näkivät päivänvalon bonuksien muodossa vuonna 2006 kuten myös ”See The Light Shining”, ”Frozen Rainbow”, ”Midnight Rider” sekä ”Hungry Years”. Kehotan etsimään tämän julkaisun, sillä se on lähimpänä sitä versiota, jollaiseksi Saxon tämän klassikon alun perin halusi.
9/10
Tomi Nousiainen-Gunnar
1.Motorcycle Man
2.747 (Strangers In The Night)
3.Princess Of The Night
4.Strong Arm Of The Law
5.Heavy Metal Thunder
6.20.000 Ft.
7.Wheels Of Steel
8.Never Surrender
9.Fire In The Sky
10.Machine Gun
