Saxon, tuo jo 23 studioalbumia julkaissut New Wave Of Bristish Heavy Metal -tyylisuunnan pioneeri, löi uransa alussa lyhyin väliajoin LP:tä toisen perään levykauppojen tiskeille. Menestystä myös tuli kaupallisella rintamalla ja listasijoitukset alkoivat olla top 10:ssä Iso-Britanniassa, josta bändi on kotoisin.
Mikäli unohdetaan vuonna 1979 ilmestyneen ensialbumin haparoivuus ja hienoinen tyylisuunnan haku, olivat sitä seuranneet kolme albumia kuin järkälemäinen moukari niin laadullisesti kuin kaupallisesti. Vuonna 1980 ilmestyneet klassikot ”Wheels Of Steel” sekä ”Strong Arm Of The Law” saivat seuraa nyt 40-vuotisjuhliaan viettävästä ”Denim And Leatherista”, joka huipensi tämän hienon suoran. Albumit eivät liity teemallisesti toisiinsa, mutta kuunnellessa ne tulee usein pyöritettyä läpi ilmestymisjärjestyksessä. Jokainen voi miettiä mikä on tämän triplan paras kokonaisuus, mutta minulle nämä albumit seisovat samalla viivalla enkä osaa suosikkia niistä nimetä.
Kun ”Denim And Leatherin” biisilistaa takakannesta katselee, huomaa joukosta heti neljä biisiä, joita yhtye edelleen viljelee livesetissään. Se kertoo omaa tarinaansa albumin suosiosta, kun ottaa huomioon, että Saxon on levyttänyt reippasti yli 200 omiin nimiin menevää kappaletta ja keikkasettiin niistä mahtuu vain parisenkymmentä.
Albumin käynnistävä ”Princess Of The Night” lukeutuu näihin fanien suosikeihin ja tämän ymmärtää täysin. Vanhasta postia kuljettaneesta junasta kertova biisi on tiukan kitarariffin omaava vauhdikas raita, jonka hienot säebreikit luovat biisin hienon lisän. Myös tulinen kitarasoolo, sitä seuraava kertosäe ja vielä viimeinen säkeistö ovat huikeaa kuultavaa yhä tänä päivänä. Koska biisi on nopea ja tulinen, on se myös päätetty lopettaa pitkään kitarasooloon ja tämä ratkaisu sopii kappaleen luonteeseen hienosti.
”Never Surrender” lukeutuu myös albumin tunnetuimpiin raitoihin. Vaikka vauhti hitusen putoaa, bändi paikkaa tämän rakentamalla kappaleeseen jalkaa napauttamaan alkavan rakenteen. Vaikka kertosäe ei aivan stadionluokkaa ole, niin se on silti todella toimiva ja tämän sovituksen kulmakivi. Biisi on kuin suoraan vanhan liiton brittimetallin oppikirjasta ja täyttää NWOBHM- määritelmän täydellisesti. Siinä on myös jotain koukuttavaa, koska kitarariffi ja kertosäe tapaavat jäädä päähän soimaan tuntikausiksi. Tämä on aina hyvän biisin tunnusmerkki.
”Out Of Control” on yksi levyn hyvistä ns. deep trackeista eli veto, jota ei singlenä julkaistu, saati liikaa keikoilla albumin kiertueen jälkeen soitettu. Kappale on rakkauslaulu, joka on puettu metallibiisin viittaan. Siinä vokalisti Biff Byford haikailee tyttösen perään ja kontrolli pettää, kun vihdoin päästään kahdestaan vällyjen väliin. Luultavasti Scorpions olisi tehnyt aiheesta hieman erilaisen kappaleen, mutta hienoa että Saxon lähestyy aihetta perinteisen metallin keinoin. Biisi on joka tapauksessa hyvä melodisesti sekä rakenteellisesti.
”Rough And Ready” on toinen kadonnut helmi, jota en muista bändin livelevyjen kansista lukeneeni. Ikävä kyllä biisi kärsii latteasta kertosäkeestä, mutta sen korvaa sovitus, jossa riittää vauhtia, breikkejä sekä yllättävän pintaan nostettu basso, jota tulee usein seurattua. Myös hieno väliosa ennen kitarasooloa sopii kappaleeseen komeasti. Biisillä on vaarana soljua ohi korvien, mikäli siihen ei keskity ja olen sortunut sitä skippailemaan tulevien sävellysten kimppuun päästäkseni. Tämä ei kannata, sillä ”Rough And Ready” on laadukas raita, joka päättyy vielä kunnon huudatusosioon loppumetreillä.
Vinyylin päättävän A-puolen viimeinen rykäisy ”Play It Loud” on jälleen Saxonia omimmillaan. Todella verevä sovitus, joka sisältää komean kitarariffin, hienon kertosäkeen ja rumpaleiden iloksi rumpufillien ilotulitusta. Kyseessä on ehdottomasti yksi levyn parhaista biiseistä, joka tuntuu hukkuneen muun materiaalin varjoon. Tämän olisi voinut hyvin kaivella livesettiin useammin tai julkaista siitä vaikka juhlavuosisingle.
B-puolen aloittava ”And The Bands Played On” ei esittelyjä kaipaa. Se on ”Denim And Leatherin” kirkkain helmi, jonka jokaisen metallimusiikin nimeen vannovan pitää kuulla. Melodinen kitarakuvio, jota säemelodia seuraa, on oikeaa korvakarkkia. Tuntuu kuin kertosäe olisi mukana vain huipentamassa tarinaa, jota Biff kertoo. Sanoitus on pääosassa hienon melodian ohella ja tässä on kappaleen ydin. Puhumatta huikeasta kitarasoolosta sekä rytmiryhmän työskentelystä, jotka vievät mukaansa julkaisua edeltäneenä vuonna toteutuneeseen ensimmäiseen Monsters Of Rock -festivaaliin. Ylisanat tahtovat loppua kesken, kun tästä biisistä puhutaan ja tällä kertaa niille todella on aihetta. Kappale on loistava.
On ollut varmasti vaikea valita tähän kohtaan kappaletta jatkoksi, sillä panokset ovat mahdottomat. ”Midnight Rider” yrittää hyvin, mutta tyytyy tavallisen albumiraidan rooliin. Se ei oikein nouse esiin millään osa-alueella, vaikka ei ole huono sävellys. Jälleen itse säe on vahvempi kuin kertosäe ja tehoja latistaa myös aavistuksen laiska tempo ja pitkä kitarasoolo, joka ei onnistu biisiä pelastamaan. Tämä positio albumilla olisi ollut epäkiitollinen mille tahansa kappaleelle, mutta nyt siitä sai kärsiä ”Midnight Rider”.
”Fire In The Sky” laittaa onneksi tulta kaminaan ja suuremman vaihteen silmään. Levyn rivakoin sovitus toimii vauhtinsa voimin, mutta häviää tehoissa biisin nyanssien osalta. Tuntuu kuin Saxon olisi juuri palannut yhteiskiertueelta Motörheadin kanssa ja reissusta inspiroituneena kirjoitanut enemmän Motörheadilta kuin Saxonilta kuulostavan kappaleen. Väliinputoajan osaan myös tämä jää, vaikka sisältää mielenkiintoisan kitarabreikin. Mieleen biisi ei muilta osin ikävä kyllä tahdo jäädä.
Jos alkoi B-puoli klassikolla, se myös päättyy sellaiseen nimibiisin kajahtaessa ilmoille. ”Denim And Leather” on toinen albumin kulmakivistä ja toiseksi paras biisi koko yhdeksiköstä. Murskaavan raskas kitarakuvio sekä sen ympärille rakennettu rumpukuvio suorastaan vaativat laittamaan volumen täysille ja pomppimaan mukana. Tähän kappaleeseen kiteytyy monta asiaa. Se on raskaudessaan loistavaa kuultavaa, vaikka ei laahaa tempoltaan. Myös Biffillä on asiaa. Paljon asiaa. Tarinaa on mukava kuunnella, koska sitä tulee ja tulee, kunnes kitarasoolo tappaa aivan kuin Hevissä pitää. Esitys lukeutuu monen Saxonia fanittavien suosikkeihin siitä syystä, että tässä on kaikki palikat oikeissa asennoissa sekä asenne kohdillaan.
”Denim And Leatherin” julkaisu kiihdytti Saxonin nousukiitoa entisestään ja albumin kiertueelta taltioitu mahtava livelevy ”The Eagle Has Landed” kannattaa ehdottomasti tarkistaa. Siinä on kymmenen sementinkovaa raitaa albumikolmikolta, jotka arvion alussa mainitsin ja joiden varaan sen aikainen settilista oli rakennettu. Laittakaa Saxonia soimaan ja soittakaa kovaa! Kiitos Biff ja kumppanit kunnioitettavaan ikään päässeestä ”Denim And Leatherista.”
8½/10
Tomi Nousiainen-Gunnar
1.Princess Of The Night
2.Never Surrender
3.Out Of Control
4.Rough And Ready
5.Play It Loud
6.And The Bands Played On
7.Midnight Rider
8.Fire In The Sky
9.Denim And Leather
