[three_fourth]Oululainen teurastusryhmä Sadistik Forest on perustettu vuonna 2007. Yhtye nauttii yllättävänkin suurta suosiota, vaikka kovin suureen ääneen eivät ole itsestään huudelleet. Ensimmäinen täyspitkä on vuodelta 2010 ja jatkoa saatiin pari vuotta myöhemmin nyt arviossa olevasta ”Death, Doom, Radiation” – albumista.
Musiikillisesti viikate heiluu vahvasti 90-luvun perinteisen keskitempoisen jenkkidödiksen suuntaan. Päitä tippuu ja uhreja kidutetaan aavistuksen Six Feet Under sekä Torture Killerin tyylisesti, tosin vaikutteita voi myös kuulla thrash metallista. Sadistik Forest kuulostaa häiritsevän tutulta, mutta lopulta en osaa nimetä yhtään yhtyettä mihin sitä voisi suorannollisesti verrata. Laulaja Markus Makkosen haudanpohjalta tuleva matala kuolonkorina vie yhtyettä mielikuvien vuoksi juuri Chris Barnesin yhtyeiden luokse, kun taas lennosta vaihdettu korkeampi kähinä tuo aavistuksen black metal tuulahduksia.
Ensikuuntelut yhtyeen parissa ovat varsin nautinnollisia kokemuksia. Vaikka mitään mielenräjäyttävää kokemusta levyltä ei löydy, niin kannessa näkyvän viikatemiehen hevosen selässä kyyti on tasaisen varmaa. Groovaavat riffit iskevät ajoittain erittäinkin tiukasti joita koko levyn ajan hienosti pinnalla oleva basso tukee. Yhtyeen soundimaailma onkin erittäin miellyttävän kuuloinen: sopivan rouhea, olematta kumminkaan tasapaksu tai tunkkainen. Soittimien keskinäinen harmonia on säädetty niin äärimmilleen miten sen voi tässä tapauksessa toteuttaa.
Kun pinnallisesti Sadistik Forest on erittäin vahvaa tekoa, niin täysin samaa ei voi sanoa levyn sisällöstä. Vaikka biiseissä ei suoranaista vikaa olekaan, niin levyn tasainen materiaali kääntyy loppupuolella itseään vastaan. En ole yleensä introjen tai välikappaleiden puolestapuhuja, mutta nyt niitä jäin kaipaamaan. Kappaleet ovat kuin liimattu toisiinsa ja yksittäisten biisin erottelu on haastavaa. Toisaalta taas pienempinä paloina tarkasteltuna kappaleet ovat kieltämättä varsin toimivia. Jos albumia etenee loogisessa järjestyksessä niin toinen raita ”Fabrics Of Lies” edustaa levyn kärkeä. Makkosen laulusuoritukset ovat kuin itse saatanan ja kuolemaa tekevän, sisälmykset ulkona olevan isomahaisen soturin kaksintaistelusta. Vauhtiakin annetaan rumpali Vesa Mutkan tulituen johdolla ja väliin runtataan raskaammalla seipäällä oikein kunnolla.
Lopulta levyn arvioiminen oli itselle yllättävänkin haastavaa. Sadistik Forest tekee monet asiat kanssakilpailijoihin nähden paremmin, mutta se viimeinen erottautuminen jää tekemättä. Death, Doom, Radiation on jokatapauksessa hieno death metal albumi, joka kumartelee syvästi perinteitä ilman nykypäivän moderneja kikkailuja. Tämän kesän Jalometallissa yhtye todistikin missä se on parhaimmillaan.. Livenä ja pienenpinä annoksina!
7½/10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
01. Radiation Cloud
02. Fabrics of Lies
03. Code for Liberation
04. Down Pours the Rain of Blood
05. Pit of Debris
06. Entrapment
07. It’s Raining Napalm
08. Lacking Capacity
09. Violent Confrontation[/one_fourth_last]