1990-luvulla Running Wild oli iskussa. Bändi ei julkaissut kyseisen vuosikymmenen aikana yhtään heikkoa albumia, ja koko uran top-3 osuu tälle ajanjaksolle. Raskaan musiikin trendit olivat tuolloin mitä olivat, mutta yhtyeen toiseksi viimeinen studiolevy Noise-merkille, ”Black Hand Inn” oli mahtipontista ja terävää heavy metalia silloin kun koko termi oli kirosana valtavirrassa. Valitettavasti edes yhtyeen fanit eivät löytäneet vaisun vastaanoton saanutta pitkäsoittoa.
”Black Hand Inn” todisti myös Running Wildin historian todennäköisesti parhaan kokoonpanon alkulaukausta. Rock’n’Rolf Kasparekin rinnalla nähtiin kitaristi Thilo Herman, U.D.O.:n riveistä tuttu basisti Thomas Smuzynski sekä monessa mukana ollut rumpali Jörg Michael. Nelikko hitsautui yhteen erinomaisesti kolmella yhteisellä albumillaan. Levyltä ei löydy lainkaan tällä vuosituhannella Running Wildille tyypillistä tyhjäkäyntiä ja harha-askelia, vaan kokonaisuus on täyttä asiaa koko 55 minuutin kestollaan.
Kiekko kulminoituu neljään esitykseen alussa, puolivälissä sekä lopussa. Lyhyen intron jälkeen nimikappale iskee alussa kehiin kaikki parhaat Running Wild -tavaramerkit. ”Fight The Fire Of Hate” keskitempoisena ja riffivetoisena sovituksena osoitti suuntaan, jonka tämä miehistö hallitsi suvereenisesti. ”The Phantom Of Black Hand Hill” esittelee yhtyeen jäsenten osaamista hienoilla melodioilla säestettynä. Erityisesti kitaristit saavat tässä juhlia erinomaisilla sooloillaan. ”Dragonmen” puolestaan oli voimametallia parhaimmillaan, perinteikkäällä laukkakompilla säestettynä.
Päätösteoksena saadaan vielä nauttia 15-minuutin järkäleestä ”Genesis (The Making And The Fall Of Man)”, joka alun jaarittelevan puheosuuden jälkeen paasee vauhtiin ja on ”Treasure Islandin” ohella onnistunein Running Wildin pidemmistä eepoksista. Tosin on todettava, ettei tämä ole Rolfin sävellysten parasta osa-aluetta ja sanoma saatiin yleensä maaliin selvästi lyhyemmässä ajassa.
Running Wild ei koskaan juhlinut Kasparekin lyriikoiden neroudella, mutta merirosvouteen ja muinaisiin historian merkkitapahtumiin saatiin ajoittain punottua toimivia kappaleita. Salaliittoteorioihin tuolloin mieltynyt Rolf alkoi ajoittain poiketa tästä kaavasta 1990-luvun alkupuolella ja työsti myöhemmin samalla vuosikymmenellä yhä enemmän teemakeskeisiä levykokonaisuuksia.
”Black Hand Inn” on jonkinlainen synteesi bändin lanseeraaman piraattimytologian, hyvän ja pahan välisen taistelun sekä maailmanlopun tuomion teemoista. Konkreettisesti kyse on siitä, että Anders Marschallin kansitaiteessa kolmena eri sukupolvena Rolfia esittäneet hahmot käyvät läpi tarinoita Black Hand Inn -tavernassa. Näitä riittää Saksan äärioikeiston, poikkeavien maailman syntyteorioiden sekä syntisten poliitikkojen välillä.
”Black Hand Inn” -sessioissa myöhemmin mainetta niittäneet Sascha Paeth sekä Charlie Bauerfeind onnistuivat luomaan terävän äänimaailman ja hyödyntämään tuohon aikaan uutta Pro Tools -teknologiaa. Kuunteluun kannattaa haalia alkuperäinen versio, sillä Noisen muutama vuosi sitten julkaisema CD on masteroitu täyteen suttua, ja Michaelin jykevällä tyylillä soittamat rumpuosuudet kuulostavat pahvisilta.
Levyn voisi hyvin soittaa livenä kokonaisuudessaan, mutta säännöllisesti setissä edelleen vaikuttavaa ”Soulless”-kappaletta lukuunottamatta vain pari yksittäistä esitystä on kuultu 1990-luvun jälkeen. Toki on huomioitava bändin koko keikkailun harvinaisuus, viimeisimpiä vuoden 2022 neljää festarivetoa edeltänyt show tuli todistettua Wackenissa neljä vuotta aiemmin.
Huolimatta unohtumisestaan, ”Black Hand Inn” nousee Running Wildin uran kärkikolmikkoon ja on yksi 1990-luvun puolivälin raskaan musiikin parhaita julkaisuja.
9/10
Ville Krannila
1.The Curse
2.Black Hand Inn
3.Mr.Deadhead
4.Soulless
5.The Privateer
6.Fight The Fire Of Hate
7.The Phantom Of Black Hand Hill
8.Freewind Rider
9.Powder And Iron
10.Dragonmen
11.Genesis (The Making And The Fall Of Man)
