Rivefell on vuonna 2012 perustettu tamperelainen bändi, jonka musiikki on sekoitus monia eri tyylejä. Materiaalin lokeroiminen on melko vaikeaa, mutta tuskin yhtye tuntee kokeneensa suurta vääryyttä, jos kutsun tyylisuuntaa progen ja progressiivisen hevin sekoitukseksi.
Rivefellin debyytti ”The White Crown Of Thorns” on omakustanne ja se on äänitetty yhtyeen treenikämpällä. Bändi mainitsee saatekirjeessä, että soundeissa on kaihdettu kliinisiä ratkaisuja. Tämän kieltämättä kuulee ja vaikka ”luomusoundien” vankkumaton kannattaja olenkin, niin levyn soundimaailma jää hieman kotikutoisen kuuloisena köykäiseksi. Toinen piirre, mistä on pakko mainita, ovat laulaja-kitaristi Tuukka Savimäen vokaalit. Herran örinät irtoavat varsin hyvin, mutta puhtaat laulut ovat melkoisen ponnettomia. Eli pois turha ”anteeksi, että olen olemassa-asenne” ja uskallusta peliin. Lisäksi englanninlausuntaan kannattaa jatkossa kiinnittää huomiota.
Levy pärähtää käyntiin akustisella introlla ”Amber”, josta on löydettävissä jopa flamenco-sävyjä. Varsinainen startti kuullaan yhden levyn parhaan biisin, eli ”Blindin” myötä. Kappale kulkee eteenpäin varsin komeasti tiukan riffin voimin. Toisena mainiona vetona nostan esiin Amorphiksen mieleen tuovan ”Adriftin”. Kokonaisuutena materiaaliltaan julkaisu on asiallinen, eikä mukaan ole osunut yhtään varsinaista hutia.
Bändissä on positiivista se, että soittotaitoa löytyy ja lisäksi kykyä tehdä varsin mielenkiintoisia valtavirrasta poikkeavia biisejä. Vaikka valmiita ei vielä olla, Rivefell on ehdottomasti kehityskelpoinen yhtye.
6/10
Ilkka Järvenpää
1. Amber
2. Blind
3. Them Leaves
4. Reflections
5. Adrift
6. Grace
7. The White Crown of Thorns
