Elokuussa toisen albuminsa julkaissut Tamperelainen Red Kaukasus oli allekirjoittaneelle etukäteen täysin outo tapaus. Levyn mukana tulleessa saatteesta kävi ilmi, että musiikissaan genremäärittelyä väistelevä poppoo yhdistelee poppia, metallia, progea sekä vaihtoehtorokkia. Lopputulos onkin keitos, jossa perinteiset pop-rakenteet saavat varsin usein huutia.
”Reflections” starttaa ”Purebred”-eepoksella, joka käynnistyy lähes hymnimäisesti ja minulle tuli tästä yli 7-minuuttisesta viisusta mieleen nykypäivän Opethin ja Porcupine Treen ristisiitos. Massiivisen avauskipaleen jälkeen kuultava ”Sylvan” on huomattavasti rokkaavampi, tosin hieman ihmettelen kappaleen laulusovitusta ja vokalisti Ilmari Kallion huutolaulua. ”Tightrope” vie orkesterin hieman eeppisimpiin tunnelmiin ollen yksi suosikkiviisuistani albumilla. Kappaleesta tuli muuten minulle mieleen Pasi Koskisen aikakauden Amorphis. ”Ghosts” lähtee liikkeelle lähes balladimaisesti, eikä kappale koskaan kunnolla käynnisty, vaikka biisistä varsin pätevä kertosäe löytyykin. ”The Wrecked” starttaa jälleen rauhallisesti ja kasvattaa tunnelmaansa hitaasti, kunnes tämä yli 8 minuuttia kestävä teos syttyy pitkän hiillostuksen jälkeen täyteen liekkiin paisuen melkoisen komeaksi äänikollaasiksi.
Lähes 1990-luvun grunge-balladien hengessä alkava ”Room With No Corners” jäi minulle hieman etäiseksi tapaukseksi ehkä siksi, että biisin vokaalit ovat enemmän tai vähemmän efektoitua puhetta. Tämä on mielestäni sinällään harmi, sillä puitteet olisivat antaneet tilaa komealle laulusovitukselle. Instrumentaali ”Desireless” keskittyy kauniin tunnelman luomiseen ja nouseekin levyn parhaimmistoon. ”Land Of The Leal” käynnistyy, yllätys yllätys, hitaana lähes-balladina. Tämä onkin mielestäni bändin selkeä heikkous, ainakin näin ronskimman rokkauksen fanin näkökulmasta sanottuna. Pidän kovasti fiilistelymusiikista, mutta omaan makuuni nupit pitää välillä kääntää suomeksi sanottuna kaakkoon ja rokata. Red Kaukasus mielestäni ei oikein vain rokkaa, vaikka ratkaisu lienee tietoinen. Albumin viimeinen kappale ”Vestal” on sekunnin alle 7 minuuttia kestävä massiivinen tunnelmapala, josta löytyy myös hieman ronskimmalla kädellä rouhittua meininkiä. Biisi kuuluukin levyn kärkikolmikkoon.
”Reflectionsin” arvioiminen on varsin haastava suoritus, sillä levyllä on mielestäni upeita juttuja ja muutama biisi, joista pidin melkoisesti. Niiden vastapainoksi löytyy myös valitettavasti aika paljon sellaista, josta en pitänyt tippaakaan. Saman voisi sanoa myös levyllä laulavasta Ilmari Kalliosta; välillä mies kuulosti erittäin hyvältä, välillä taas laulu ei kuulostanut kovinkaan nautittavalta. Orkesterin nettisivuja tutkittuani havaitsin, että mies ei enää vaikuta yhtyeessä ja bändi näyttääkin etsivän uutta laulajaa. Eli ei muuta kuin kiinnostuneet ottakaapa Tampereen suuntaan yhteyttä.
6+/10
Ilkka Järvenpää
1. Purebred
2. Sylvan
3. Tightrope
4. Ghosts
5. The Wrecked
6. Room With No Corners
7. Desireless
8. Land Of The Leal
9. Vestal