Yhden vuoden 2016 parhaista minijulkaisuista äskettäin kauppoihin saattanut pääkaupunkiseudun Rämlord yhdistää soundissaan nautittavasti useita eri hevigenren vaikutteita.
Metalliluolan arviossa ”We Are The Night” mini-LP:n kerrottiin: ”Ylilyövän luovuuden usein mukanaan tuomalta kaaosmaiselta lopputulokselta vältytään ja kaikesta huokuu suomalainen soundimaailma.” Metalliluola jututti bändin rumpalia Janne Mannosta omintakeisen soundin taustoista sekä Rämlordin kesäsuunnitelmista ja kysyi myös koko yhtyeen tämän hetkiset levylautasen suosikit.
Tervehdys! Mitä kuuluu Rämlordin kesään?
Kiitoksia hyvää kuuluu. Uusi Mini-LP on ulkona. Synnytys oli melko kivuton ja lapsi on terve. Ainakin omasta mielestämme. Kesä kuluu aika pitkälti uuden pienokaisen työstössä, jonka pitäisi syntyä joskus syksyllä. Kyseessä on ns. välityö, josta infoamme aikanaan.
Uusi julkaisunne ”We Are The Night ”ilmestyi tosiaan poikkeuksellisesti mini LP:nä. Mikä oli taustalla tähän ratkaisuun?
Ei mitään sen ihmeempää. Mieluummin kuuden biisin toimiva kokonaisuus kuin kahdentoista biisin ei niin toimiva.
Miten vertaisitte uutta levyä edelliseen julkaisuunne, muuttuiko mikään lähestymistavassa tai luovassa prosessissa?
Lähestymistavassa ei ollut merkittäviä muutoksia. Kokonaisuuden toimivuutta tuli tietenkin mietittyä tarkemmin, koska biisejä oli enemmän. Edellinen julkaisuhan oli single.
Bändinne soundi on todella monipuolinen ja uudelta mini LP:ltä löytyy hyvin erilaisia kappaleita, syntyikö tämä luonnollisesti eri jäsenten musiikillisista taustoista?
Rämlordin pääasiallisena säveltäjänä työstin suurimman osan mini-LP:n biiseistä kokonaan itse ja tapani säveltää on TÄYSIN genre-vapaa ja holtiton. Oma musiikillinen taustani saattaa vaikuttaa asiaan. Osan sävelsimme Anttilan kanssa kahdestaan. Jos hevarin ja popparin kemiat kohtaavat, monipuolisuus on tosiasia. Mitä taas tulee bändin omaan soundiin, siihen vaikuttaa luonnollisesti kaikkien jäsenten eri musiikilliset taustat ja miten niitä hyödyntää. Ja tässä tapauksessa kaikki sujui hyvinkin mutkattomasti.
Huolimatta monipuolisuudesta, levy kuulostaa yhtenäiseltä. Paljonko kiinnititte huomiota studiossa esimerkiksi sovituksiin?
Sovitukset ovat sävellysten kerma. Tässä(kin) tapauksessa sovituksiin uhrattiin aikaa ihan helvetisti jo paljon ennen studioon menemistä. Niin kuin pitääkin.
Levyn kansitaide muokkaa tuttua pukkiteemaa varsin onnistuneesti, mistä idea syntyi?
Basistimme Karppinen (Niko) kertoi, että matkallaan Prahassa, St.Vituksen katedraalissa, hän sai ajatuksen kirkon hienoista lasimaalauksista, joista hän sitten mainitsi kannen tekijälle Niko Bauerille. Siitä idea lähti kehittymään.
Onko Rämlordilta jossain vaiheessa luvassa täyspitkää tuotosta?
Kyllä täyspitkästä on ollut puhetta ja tarkoituksena on myös sellainen tehdä jossain vaiheessa.
Mitkä ovat yhtyeen jatkosuunnitelmat keikkojen osalta, nähdäänkö yhtye vuoden aikana kotimaisilla lavoilla?
Ulkomaan keikka virityksiä ei ole tiedossa, ainakaan lähitulevaisuudessa, mutta kotimaassa pyrimme esiintymään niin paljon kuin järkeväksi koemme.
Millainen musiikki tällä hetkellä teille muuten kolahtaa, mitkä levyt pyörivät Rämlordin soittajien lautasella?
Janne Mannonen (rummut): Duran Duran, Midnight Oil, Def Leppard, Radiopuhelimet – Saastan kaipuu
Niko Karppinen (basso): Paradise Lost- The Plaque Within, Toto-XIV, Behemoth- Evangelion
Jarno Anttila (kitara): Destroyer 666, Alice Cooper, Gruesome, 1980-luvun heavy/hardrock
Tommi Kanerva (kitara): Alphonse Mouzon-Mind Transplant, Fleetwood Mac-Then Play On
Mikko “Mojo” Ojala: Type O Negative -The Least Worst Of
Terveiset Metalliluolan lukijoille?
Pitäkää grillit kuumina ja nauttikaa kesästä/musiikista. Nähdään keikoilla. UGH!
Haastattelu: Ville Krannila
Kuvat: Yhtyeen promokuvat
