[three_fourth] Toistaiseksi viimeisimmän Rainbow-albumin ”Stranger In Us All” julkaisusta on kulunut 20 vuotta. Monet ovat levyn jo unohtaneet, mutta tosiasiassa kyseessä on yksi kitaristi Ritchie Blackmoren uran parhaista ja aliarvostetuimmista julkaisuista.
Blackmore oli jättänyt Deep Purplen lopullisesti vuoden 1993 marraskuussa. Uutinen Rainbown paluusta otettiin sen jälkeen ilolla vastaan. ”Stranger In Us All” ilmestyi elokuussa 1995 ja esitteli kokonaan uuden miehistön Blackmoren tukena. Monet kritisoivat tuntematonta kokoonpanoa, mutta kyllä taustasoittajista meriittejä löytyi. Albumilla lauloi Doogie White, joka aikanaan ei ollut hevimaailmalle kovin tunnettu, mutta on myöhemmin tehnyt lukuisia loistavia levyjä ja toiminut vokalistina mm. Michael Schenkerin ja Yngwie Malmsteenin yhtyeissä.
Avausraita ”Wolf To The Moon” pistää homman käyntiin vakuuttavasti tarttuvalla melodialla. White laulaa ”I’m a Slave to the Highway!” ja ollaan asian ytimessä, kylmät väreet selässä ja Blackmore lyö hienon kitarasoolon peliin. Taistelu on voitettu jo heti alkuun. Samalla kerrankin voi todeta, että levy ei mene tästä alaspäin vaan taso säilyy koko ajan erittäin kovana ja jopa paranee muutamaan kertaan. Mukana on klassisia hard rock-kappaleita kuten avaussingle ”Cold Hearted Woman,” mystistä tunnelmaa keskiaikaisilla vaikutteilla ”Arielin” tapaan, ja kaikki eri Rainbow-tyylit loistavasti yhdistävä “Black Masquerade,” joka yhtenä Rainbown kaikkien aikojen kovimmista esityksistä oli hetken ehdolla tämän levyn nimibiisiksi.
Levyn lopetuskaksikko on mainittava erikseen. ”Hall Of The Mountain King” perustuu Griegin Vuorenpeikko-melodiaan, joka on muokattu tässä hevimuotoon. Tänä päivänä kyseessä olisi ehkä kulunut ratkaisu, mutta vuonna 1995 tämä oli vaihtoehtomusiikkia. Loistava versio ja kitaraosuudet kuuluvat Ritchien parhaisiin. Timantti on sitten säästetty loppuun. ”Still I’m Sad” on coverversio vanhasta Yardbirdsin kappaleesta ja siitä oli kuultu aiemmin instrumentaali- ja lauluversioita. Nyt tämä laulettu versio ilmestyi ensi kertaa studioalbumilla. Alkuun on lisätty Blackmoren hienoa ja tunnelmallista kitaranäppäilyä ja reilun minuutin kohdalla klassikko lähtee toden teolla käyntiin. Bändi soittaa sen uskollisesti ja vakaalla intensiteetillä. Vaikea on tästä enää paremmaksi pistää.
Tuotannosta vastasi Pat Regan, joka oli jo aiemmin ollut mukana Purplen ”Come Hell Or High Water” livelevyllä. Äänimaailmasta ei ole pahaa sanottavaa, vaan koko paketti on äärimmäisen hyvin tasapainossa ja soundeissa on lämpöä. Tämä on täydellisyyttä hipova hard rock-levy, jossa aina tärkeä biisijärjestyskin on oikea eli vauhdikkaasta mennään keskitempoon ja hitaaseen juuri sopivassa suhteessa. Mielenkiinto säilyy jatkuvasti korkeana ja levyn loppu kruunaa kokonaisuuden majesteettisella otteella.
Levy on ikään kuin yhteenveto koko Rainbown aiemmasta urasta. Mukana on mystistä keskiaikaistunnelmaa Dion aikakaudelta ja yhtälailla kappaleita, jotka seuraavat myöhempää kaupallisempaa linjaa. Toisaalta biiseissä kuten ”Hunting Humans” mennään uusille urille. White osoitti hallitsevansa laulajana kaikki nämä tyylit ja biisinkirjoittajana mies on aina ollut loistava. Koko muu yhtye tekee mahtavaa työtä tukien Blackmoren kitaransoittoa. Ritchie onkin liekeissä läpi koko levyn ja esimerkiksi ”Black Masqueraden” soolo ei ole tästä maailmasta. Maailman kovin kitaristi niputti muut kilpailijat viimeisen kerran kasaan.
Valitettavasti levy ei vuonna 1995 heavy metallin mustana kautena kiinnostanut suurta yleisöä ja se jäi Rainbown viimeiseksi. Pitkän kiertueen jälkeen White kirjoitti innolla uutta materiaalia seuraavaa albumia varten, mutta kesällä 1997 koko bändi sai kenkää ja Blackmore siirtyi vaimonsa kanssa renessanssi-musiikkikuvioihin, jossa vaikuttaa edelleen. Blackmore palaa rock-lavoille ensi kesänä, mutta tätä kirjoittaessa kokoonpano ja paluun muoto ovat vielä arvoitus.
”Stranger In Us Allin” arvoa nostaa entisestään se, että se ilmestyi aikana jolloin hard rock ja perinteinen heavy metal olivat kirosanoja. Blackmore haistatti pitkät grungelle ja poistui hevinäyttämöltä yksi uransa kovimmista julkaisuista vanavedessään. Suosittelen kaikkia hard rock-faneja tarkistamaan tämän levyn, mikäli se on vielä kuulematta.
9+/10
Ville Krannila
[/three_fourth] [one_fourth_last]
1.Wolf To The Moon
2.Cold Hearted Woman
3.Hunting Humans
4.Stand And Fight
5.Ariel
6.Too Late For Tears
7.Black Masquerade
8.Silence
9.Hall Of The Mountain King
10.Still I’m Sad[/one_fourth_last]