Quiet Riot –vokalisti Kevin DuBrown kuolemasta 10 vuotta

Quiet Riotin vokalistina tunnetun Kevin DuBrown kuolemasta tulee kuluneeksi 10 vuotta.

Quiet Riot nousi yhdeksi hard rockin menestyneimmistä yhtyeistä 1983 julkaistulla ”Metal Health”– albumillaan sekä tätä seuranneella ”Condition Criticalilla”. Suosio ei kestänyt ja DuBrow joutui monen muun kollegansa tavoin vaikean huumeongelman uhriksi.

DuBrow syntyi lokakuussa 1955 Hollywoodissa, Kaliforniassa. Hän teki hommia osa-aikaisena valokuvaajana perustaessaan Quiet Riotin yhdessä kitaristi Randy Rhoadsin kanssa vuonna 1975. Bändi julkaisi 1970-luvun lopulla kaksi vähälle huomiolle jäänyttä levyä Japanissa. Kyseessä oli käytännössä kokoelma demoja ja DuBrow myönsi myöhemmin, ettei pysynyt edes nuotissa tuolloin. Basisti Rudy Sarzo liittyi yhtyeeseen näiden levyjen välissä ja bändi taltioi singlen ”Slick Black Cadillac”, joka myi jopa 100 000 kappaletta Japanissa. Biisi levytettiin myöhemmin uusiksi ”Metal Healthille”.

Vaikka livenä Quiet Riot vakuutti, yhtye ei onnistunut lyömään itseään läpi Los Angelesin klubiympäristössä. Kevin DuBrow omasi kuitenkin kiistattoman karisman ja sai yleisön mukaansa. DuBrown vaikutteet tulivat 1970-luvun blues-laulajilta Rod Stewartilta sekä Humble Pien Steve Marriottilta. Kevin lisäsi mukaan oman tyylinsä vokaaliakrobatiaa, käyttäen ääntään kuten soolokitaraa. Toinen jossain väärin puutteelisen skaalan omannut hard rock –legenda David Lee Roth nojasi paljon samoihin tekniikoihin. Kuten Roth, DuBrow tukeutui vahvasti lavaesiintymiseen ja räikeään pukeutumiseen, joka herätti jopa 1980-luvun normaalissa sirkusmeiningissä ihmetystä.

Vuonna 1979 Quiet Riot törmäsi seinään kun ensin Randy Rhoads ja pian hänen jälkeensä Rudy Sarzo kaapattiin Black Sabbathista poistuneen Ozzy Osbournen yhtyeeseen. DuBrown mukaan Quit Riot muuttui tapahtuneen myötä Quiet Nothingiksi. Laulaja hajotti bändin ja perusti omaa nimeään kantaneen kokoonpanon, jossa olivat mukana rumpali Frankie Banali, basisti Chuck Wright sekä kitaristi Carlos Cavazo.

Randy Rhoads kuoli traagisessa lento-onnettomuudessa maaliskuussa 1982, ja Sarzo jätti Osbournen yhtyeen seuraavana syksynä. DuBrow oli kirjoittanut kappaleen ”Thunderbird” tribuutiksi edes menneelle kitaristille. Sarzo suostui vierailemaan biisissä ja päätyi nauhoittamaan bassoraidat yli puoleen DuBrown albumista yhden päivän aikana. DuBrow, Sarzo, Cavazo ja Banali päättivät uudelleen aktivoida Quiet Riotin tältä pohjalta ja ”Metal Health” saatiin kauppoihin maaliskuussa 1983. Sen johtavana singlenä oli cover-versio brittiläisen rock-yhtye Sladen 1970-luvun hitistä ”Cum On Feel The Noize”. Levy alkoi myydä tasaiseen tahtiin kiihdyttäen tahtia kesän 1983 aikana ja bändin esiinnyttyä US Festivaaleilla toukokuussa, albumi valtasi Amerikan listojen kärkipaikan. Virallisella debyyttilevyllään tämä oli historiallinen saavutus hard rock –yhtyeeltä. ”Metal Health” myi pelkästään Quiet Riotin kotimaassa neljä ja puoli miljoonaa kappaletta.

Vaikea seuraava levy osoittautui todeksi myös Quiet Riotin kohdalla ja vuoden 1984 ”Condition Critical” ei pystynyt vastaamaan ”Metal Healthin” menestykseen, vaikka toinen Slade-cover ”Mama Weer All Crazee Now” soi ahkeraan sekin radiossa. Yhtyeen päätöstä julkaista cover-vetoja singlenä kritisoitiin ja Quiet Riot sai jopa mainetta toisten keksimien temppujen kopioinnista. DuBrow puolustautui:

I think we do the same old thing. but we do it in a new way. We don’t write hit singles and these days you need them. There seems to be this rule in heavy metal you can’t smile on stage. That heavy metal is nothing but grinding teeth and a lot of sneers. I’m a professional prostitute; and that, after all, is what all performers are: prostitutes.

”Condition Criticalin” jälkeen suosio kääntyi nopeasti laskuun. Sarzo vaihtoi leiriä Whitesnakeen Chuck Wrightin palatessa kehiin. ”QRIII”-albumi vuonna 1986 oli paha pettymys. DuBrow laukoi kärkkäitä lausuntoja muista glam-kauden yhtyeistä ja usein suututti paitsi kollegansa myös fanit, joita Quiet Riotilla ei enää tässä vaiheessa ollut varaa menettää.

Vokalisti sai kenkää perustamastaan yhtyeestä alkuvuodesta 1987. Quiet Riot julkaisi Paul Shortinon kanssa ”Quiet Riot” -albumin hajoten pian sen jälkeen. Kevin vietti aikaansa parissa vaisun vastaanoton saaneessa yhtyeessä ja oikeudessa taistelemassa oikeuksista Quiet Riotin nimeen.

Voitettuaan oikeudet DuBrow kasasi yhtyeen uudestaan vuonna 1993. ”Metal Health” -levyllä soittanut kokoonpano teki paluun neljä vuotta myöhemmin ja julkaisi kaksi albumia 1999 sekä 2001. Yhtye oli telakalla vuoden ajan, jolloin Kevin sai julkaistua ensimmäisen soololevynsä ”In For The Kill”. Viimeiset vuodet DuBrow jatkoi Quiet Riotia Frankie Banalin kanssa muiden jäsenten tullessa ja mennessä. Bändi säilytti kulttisuosion klubitasolla, mutta suurta menestystä ei enää tullut. 1990-luvulla Quiet Riotin kaltaiset yhtyeet nähtiin muistomerkkeinä ja pois pyyhittävinä jäänteinä ajasta jolloin rock oli yhtä paljon imagoa kuin tarttuvia kertosäkeitä. Seuraavalla vuosikymmenellä musiikillinen ilmasto kääntyi suotuisammaksi, mutta tähtiluokkaan ei Quiet Riot enää yltänyt. DuBrow säilytti kuitenkin positiivisuutensa ja oli aina lavalla kotonaan, vaikka esiintymispaikat pienenivätkin selvästi yhtyeen kunnian päivistä.

Kevin DuBrow löydettiin kotoaan Las Vegasista kuolleena 25.11.2007. Häntä oli yritetty saada tuloksetta kiinni useiden päivien ajan ja ystävät huolestuivat, kun miestä ei näkynyt kiitospäivän juhlissa eikä laulaja Glenn Hughesin järjestämissä juhlissa. Hughes kertoi myöhemmin DuBrown suunnitelleen elämäntyylin muutosta, mutta viikatemies ehti ensin. Kuolinsyyksi määriteltiin kokaiinin yliannostus ja DuBrown arvioitiin menehtyneen kuusi päivää ennen löytymistään eli 19.11.2017. Hän oli kuollessaan vain 52-vuotias.

Synkän ironisesti hänen viimeiseksi työkseen ja Quiet Riotin vuoden 2006 albumi ”Rehab”. Rumpali Frankie Banali jatkoi yhtyettä muutaman välivuoden jälkeen ja bändi julkaisi äskettäin esnimmäisen studiolevynsä DuBrown kuoleman jälkeen nimeltään ”Road Rage”. Carlos Cavazo soittaa nykyään Rattissa ja Rudy Sarzo puolestaan toimi vuosien ajan Dion basistina.

DuBrow osasi omintakeisella äänellään ja huomiota herättävällä esiintymisellään niin lavalla kuin sen ulkopuolella vangita huomion. Usein ulkomusiikilliset tekijät veivät huomiota hänen lahjakkuudeltaan, joka oli näennäisesti yksinkertaisten kappalerakenteiden yhdistäminen tarttuvuuteen ja tätä kautta yleisön haltuun ottamiseen. DuBrown motto oli olla esiintyjänä tyhmä, mutta tehdä se älykkäästi.

We proved that you can be silly in a very intelligent way. I don’t think you have to be a moron to play heavy metal.

Teksti: Ville Krannila

R.I.P. Kevin DuBrow 29.10.1955 – 19.11.2007.

Alta katseluun laulajan parhaita hetkiä Quiet Riotin keulilla mukaan lukien yhtyeen lopulliseen läpimurtoon siivittänyt konsertti US Festivaleilta 29.5.1983.: