Syksyllä 1990 painelin jälleen kerran levykaupan uumeniin penkomaan uutuuksia ja silmiini osui uusi Queensrÿche-albumi ”Empire”. CD-soitin oli vielä hankkimatta, joten hieno tuplavinyyli sieltä mukaan lähti. Bändin edellinen albumi ”Operation: Mindcrime” oli tehnyt lähtemättömän vaikutuksen ja myös aiemmat levyt oli tullut sen innoittamana hommattua. Vuosi 1990 oli kova julkaisuvuosi, jolloin monet kovat nimet laittoivat lättyjä pihalle, mutta varmasti eniten pyörityksiä sai tämä albumi.
Queensrÿche oli tehnyt jälleen sen, mikä tuntui mahdottomalta eli lyönyt tiskiin yhtä kovan teoksen kuin edellinen tuotos oli ollut. Nyt kyseessä ei kuitenkaan ollut teemalevy, vaan 11 biisin mittainen reilun tunnin kellottava tiukka kokonaisuus, josta ei täytebiisejä löytynyt, vaikka pari sävellystä ei ensimmäisillä kuuntelukerroilla niin vakuuttanut. Aika on ollut niitä kohtaan armelias, sillä levy on saanut soittimessani satoja kuuntelukertoja vuosien varrella, eikä mikään raita tunnu enää muita heikommalta vaan jokaisella on tarkoitus. Tämä on todella mukaansatempaava levy, jonka menestys perustuu yksinkertaiseen reseptiin: loistaviin sävellyksiin ja huimaan osaamiseen kaikilla osa-alueilla tuotantoa myöten.
Albumilta lohkottiin kaikkiaan kuusi singleä, eikä se ole mikään ihme. Bändi teki Def Leppardit eli julkaisi levyn, jolta lohkottin saman verran singlejä kuin ”Hysterialta” vuonna 1987. ”Empire” oli myös Queensrÿchen kaupallisesti menestynein albumi kuten ”Hysteria” oli Leppardille. Valinnat singleraidoiksi lienevät olleen vaikeita, itse en osaisi päättää mitkä kappaleet jätetään rannalle tästä hittikavalkaadista.
”Best I Can”, ”Empire”, ”Silent Lucidity”, ”Jet City Woman”, ”Another Rainy Night Without You” ja ”Anybody Listening?” tulivat valikoiduiksi ja hajonta biisien tunnelmien suhteen osui kohdalleen. Menevät ja tarttuvat, hard rock -palat ”Best I Can” sekä ”Empire” ovat takuuvarmoja korvamatoja ja varmoja singlevalintoja. Tottakai niistä tehtiin myös videot MTV-rotaatioon.
Yleisön korvia kutkuteltiin myös hempeällä, akustisemmalla korvakarkilla, joka totteli nimeä ”Silent Lucidity”. Tämä single oli albumin myydyin sekä yhtyeen tähänastisen uran suurin hitti. Se toi bändille takuuvarmasti uusia faneja, niin kovassa nosteessa sen video oli. Single nousi jopa jenkkien Billboard-listan sijalle yhdeksän, joka oli todella kova saavutus kokoonpanolle, joka ei ollut metallia, mutta samalla ei pop-musiikkia. Tosin ”Silent Lucidity” alkoi olla lähellä ja biisistä tulee jostain syystä mieleen Pink Floydin ”Wish You Were Heren” akustiset sävyt.
”Jet City Woman” ja pari muuta sinkkubiisiä eivät ole niin itsestään selviä hittejä, mikä ei tietenkään tee niistä huonoja. Tällä levyllä kilpailu singlepaikasta vain oli äärettömän kovaa ja periaatteessa minkä vain vedon olisi voinut lyödä massoja kosiskelemaan.
”Della Brown” on mainio raita, jonka rauhallinen basson sekä rumpujen varassa keinuva melodia on upeaa kuultavaa nousten omissa korvissani levyn biisikavalkadissa todella korkealle. Saman tekee ”The Thin Line”, joka on unohdettu helmi. Se odottaa simpukan sisällä löytäjäänsä, tai kuulijaansa. Vokalisti Geoff Tate lataa sovitukseen sellaisen näytteen taidoistaan, että ihokarvat nousevat pystyyn. Ja se melodia? Kertosäe tarttuu korvaan heti ja kappale tekee mieli soittaa heti uudestaan.
Hieman samoilla vesillä soutaa ”Hand On Heart”, jonka äärimmäisen melodinen ja kaunis kertosäe pysäyttää kuulijan vastaanottamaan sanomaa, joka Tatella on kerrottavana. ”Resistance” sekä ”One And Only” ovat ne biisit, joita pitkään albumilla karsastin niiden ei niin tarttuvien kertosäkeiden vuoksi. Miksi? Koska tämä on hittilevy, jonka kertsit soivat päässä vuoron perään ja kun väliin osuu pari raitaa, jotka operoivat muilla osa-alueilla, erottuvat ne tietysti korvaan erilaisina. Nykyään nämä kappaleet toimivat mainiosti, eikä neulaa tarvitse nostaa niitä kuunnellessa. Hienoja biisejä molemmat.
Albumin päättävä lähes kahdeksanminuuttinen ”Anybody Listening?” on järkäle, jonka teho piilee biisin rakenteen nostatuksessa. Kauniista akustisesta introsta jatkuvaan kauniiseen vokaalimelodiaan, jonka myötä sovitusta kasvatetaan koko bändin mukaantulolla. Kertosäkeen päästessä irti ajassa 2:20, olet jo mennyttä tunnelman viedessä sinut mennessään. Komea melodinen kertosäe, perään mahtava ja pitkä kitarasoolo ennen kappaleen rauhoitusta. Upea rakenne ja tehokeino tunnelman kasvatukseen sekä intensiteettiin mikä sävellyksessä piilee. Tämä on ehdottomasti yksi ”Empiren” kärkibiisejä ja levy kuuluu lopettaa juuri tähän raitaan, ei mihinkään muuhun. LP:n loputtua on hengästynyt kaikesta kuulemastaan ja voi vain ihmetellä kuinka hieno albumi tämä on edelleen. Toki levystä on julkaistu uusintaversioita vuosien varrella ja se tarkoittaa bonusbiisejä ”Anybody Listeningin?” jälkeen. Neuvon satsaamaan rahat originaaliin albumimittaan, sillä tämä lätty ei bonusraitoja kaipaa fiilistä laskemaan.
Vaikka Queensryche löi tiskiin vuonna 1988 täyden kympin levyn, niin harva olisi uskaltanut veikata, että sen seuraaja olisi näin kova. Vaikka kyseessä on suuria massoja kosiskeleva, yltiömelodinen ja bändin progevivahteita kaihtava tuotos, on se edelleen lumoavaa kuultavaa. Bändin pääasiallisen säveltäjä Chris De Garmon sävelkynä oli tällä albumilla terävimmillään.
Ikävä kyllä mikään ei kestä ikuisesti. ”Empirea” seurannut, vuonna 1994 ilmestynyt ”Promised Land” oli jo heikompi tuotos, vaikka sillä oli vielä hetkensä, mutta tätä seurannut ”Hear In The Now Frontier” oli jo surullista kuultavaa. Bändin paletti oli niin pahasti sekaisin grungesta toipumisesta ja uuden hittimateriaalin kirjoittamisesta, että tuntuu kuin se olisi nostanut kädet pystyyn ja luovuttanut. Tässä mitta tuli myös De Garmolle täyteen. Hän jätti bändin eikä ole palannut miesvahvuuteen kuin kerran vuoden 2003 albumille ”Tribe”, joka oli todella heikko esitys. Tämän jälkeen hän totesi lopullisesti Queensrÿchen olevan hänen osaltansa historiaa.
Aika mennyt ei koskaan palaa vai miten se meni? Onneksi meillä on timanttisen kovat kasarilevyt ja ”Empire”, joihin ei tunnu kyllästyvän koskaan.
9/10
Tomi Nousiainen-Gunnar
1.Best I Can
2.The Thin Line
3.Jet City Woman
4.Della Brown
5.Another Rainy Night (Without You)
6.Empire
7.Resistance
8.Silent Lucidity
9.Hand On Heart
10.One And Only
11.Anybody Listening?
