Tampereen Tullikamarin Pakkahuoneella koettiin runsas annos progressiivista ja tunteikasta ilmaisua, kun VOLA, Charlotte Wessels ja Feather Mountain yhdistivät voimansa tarjoten yleisölle mieleenpainuneet elämykset.
Feather Mountain
Tanskan Kööpenhaminasta ponnistava progressiivisen metallin yhtye Feather Mountain perustettiin vuonna 2017. Heidän musiikkinsa yhdistää metallin intensiteettiä alternative rockiin, ja kuten bändin nimi vihjaa, kontrasteja ja vivahteita, aivan kuten VOLAlla. Myös vaikutteet Toolista ovat hyvin kuultavissa.
Feather Mountain promotoi tuoretta albumia ”To Exit A Maelstrom”, jossa käsitellään läheisen perheenjäsenen menettämistä Alzheimer-sairauden vuoksi. Pitkäsoiton nimi viittaa siihen, että sairaus voidaan nähdä kuin pyörteenä, jossa ihminen joutuu väistämättömien, ulkoisten sekä hallitsemattomien olosuhteiden nielaisemaksi ja lopulta kaaoksen nielemäksi.
Albumi kertoo myös kamppailusta, jota omaiset käyvät selviytyäkseen ja noustakseen ylös pyörteestä, parantaakseen haavansa ja palatakseen elämään uusien näkökulmien kanssa.
Saavuin paikalle, kun bändi oli jo lavalla. Setissä kuultiin ainakin ”August Mantra”, ”Cloud-Headed” ja ”Pariah”. Aihioita on vaikka mihin, mutta valitettavasti tämä esitys ei jättänyt tarpeeksi terävää muistijälkeä. Yhtye on kuitenkin saanut hyvin jalansijaa progepiireissä juuri VOLAn jalanjäljissä. Täytyy toivoa, että ryhmä saisi jatkossa vielä enemmän tunnettavuutta ja näkyvyyttä.
Feather Mountain on:
Andreas Dahl-Blumenberg (basso)
Christian Dahl-Blumenberg (rummut)
Jens Baalkilde Andersen (kitara)
Mikkel Aaen Lohmann (laulu ja kosketinsoittimet)
Charlotte Wessels
Delainin entisenä vokalistina maailmanmaineeseen noussut ja vuonna 2021 soolouralle siirtynyt Charlotte Wessels oli tutumpi tapaus ja omalla kohdalla illan odotetuin artisti.
”Tales From Six Feet Under” (2021) ja ”Tales From Six Feet Under Vol II” (2022) keräsivät Wesselsille huomattavan määrän seuraajia, mutta ”The Obsession” (2024) nosti hänen soolouransa uudelle tasolle. Vuosien kovan työ on kantanut hedelmää ja lopputulos on mainio.
Siinä missä ”Tales From Six Feet Under” -julkaisut esittelivät Charlottea kokeilevammin, ”The Obsession” on juuri sitä mitä Delain-fanit olivat odottaneet – tyyliltään selvästi raskaammalla albumilla Wessels on enemmän omalla mukavuusalueellaan.
Uusi levy tarjoaa tutkimusmatkan pelon ja vapautumisen teemoihin sekä vangitsevan lumoavaa melankoliaa ja tummia, tarttuvia elementtejä, joissa yhdistyvät progressiivisemmat ja raskaammat äänimaisemat.
Kappaleiden tarinankerronta tuo monipuoliselle levylle vielä enemmän syvyyttä, mikä tekee ”The Obsessionista” jännittävän kuuntelukokemuksen ja Wesselsin kypsimmän soolojulkaisun tähän mennessä.
Esiintyessään yhdessä entisten Delain-yhtyetovereidensa, Timo Somersin, Otto Schimmelpenninck van der Oijen ja Joey de Boerin kanssa laulaja tuntee olevansa kuin kotonaan. Kappaleet kuten “Chasing Sunsets” ja “The Exorcism” ovat Wesselsiä voimakkaimmillaan, tuoden mukanaan jykeviä djent-kitaroita ja suuria progressiivisia kaaria, jotka muistuttavat VOLAa. Erityisesti Somers näytti ja kuulosti lavalla jykevältä kuusikielisen mörkökitaransa kanssa.
Käsitellen teemoja, kuten pelkoa, pakkomiellettä, todellisuuspakoa ja masennusta, “The Obsession” on mielenkiintoinen ja rohkea. Kappale “Dopamine” käsittelee SSRI-masennuslääkkeiden aiheuttamaa tunnottomuutta. Alkuperäisversiolla vierailee Simone Simons, mutta nyt häntä ei nähty lavalla.
Samoin “Ode To The West Windilla” laulaa Wesselsin lisäksi Alissa White-Gluz. Livevedot toteutettiin hienosti, eikä vierailevien laulajien läsnäolo ollut välttämätöntä. Lisäksi albumilta poimittiin henkilökohtainen esiintymiskammoa peilaava “The Crying Room”, “Vigor And Valor”, “Praise” ja uudelleen äänitetty soolokappale “Soft Revolution”.
Setin viimeiseksi jätetty ensimmäinen single “The Exorcism” on hämmästyttävä todiste Wesselsin vertaansa vailla olevasta lahjakkuudesta ja tyylilajeja rikkovasta sävellystaidosta, ja lisäksi se on hänen tähän mennessä raskain soolobiisinsä.
Hiljalleen kuulijan äänimaailmaan houkutteleva kappale puhkeaa pian raskaaksi rymistelyksi. ”The Exorcism” on samanaikaisesti rauhallinen ja äänekäs, pelkistetty ja mahtipontinen, herkkä ja itsevarma, ja esittelee kenties parhaalla tavalla Wesselsin vaikuttavan äänialan.
Wessels kommentoi “The Exorcism” –kappaletta:
“I’ve been thinking a lot about fears and behaviors I’ve had since I was a child, and how at certain moments in life I thought I’d overcome them for good, but they’d always rear their ugly heads again in time. I keep wondering why. Did I invite them back in? ‘The Exorcism’ is a call for these demons to stay away – but also a message to myself and others facing similar challenges, to hang on – even if they don’t.”
Wessels kommentoi albumia:
“On the one hand, this album tells a very personal story – through its unintended theme of fear, obsessive thoughts and the escapes from them – and at the same time it represents the joy of finding the song’s true forms with everyone involved in the making of this record. That’s why I chose The Obsession as a title. It refers to my personal challenges with OCD that inspired many of the songs – but I’ve also started referring to the band as The Obsession – because there were moments in the studio with them that truly reminded me of why I’m obsessed with making music in the first place.”
Wesselsin show oli melankolinen ja tummanpuhuva, mutta samalla äärimmäisen herttainen ja tunteikas, aidolla tarinankerronnalla. VOLAn keikan jälkeen faneilla oli mahdollisuus tavata Wessels bändeineen runsaan merchandise-pisteen luona ja tapaaminen oli lämminhenkinen. Charlotte esiintyy Suomessa seuraavan kerran ensi kesän Helsingin Tuska-festareilla.
Charlotte Wessels on:
Charlotte Wessels (laulu)
Timo Somers (kitara)
Otto Schimmelpenninck van der Oije (basso)
Joey de Boer (rummut)
Sophia Vernikov (piano/hammond)
VOLA
Provinssissa sekä Tuskassa viimeksi loistanut kööpenhaminalainen progressiivisen metallin ykkösnimi VOLA palasi Suomeen kahdelle keikalle. Marraskuun ensimmäisenä päivänä 2024 uuden “Friend Of A Phantom” –julkaissut ja samalla pitkän Euroopan kiertueensa aloittanut yhtye nähtiin Tampereen Pakkahuoneen lisäksi Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla 6. marraskuuta.
Metallikansaa hurmannut tanskalaisruotsalainen kvartetti on tehnyt edellislevyn jälkeen muun muassa valtaosan Euroopan oleellisimmista festivaaleista, omat klubikiertueensa sekä kaksi rundia Yhdysvalloissa, jossa osa paikoista jouduttiin siirtämään suurempiin paikkoihin – loppuunmyytyjä keikkoja unohtamatta.
”Olemme innoissamme päästessämme kiertämään Euroopassa kahden vuoden jälkeen. Eurooppa on paikka, jossa olemme kuitenkin rundanneet eniten, joten tuntuu siltä, kuin pääsisi taas tapaamaan vanhaa ystävää. Koko homman hienous on päästä palaamaan kotiin ja syleilemään niin vanhoja kuin uusiakin kuulijoita. Tätä kunnioittaaksemme ja osoituksena kiitollisuudestamme haluamme tuoda parhaan mahdollisen show’n”, VOLA kommentoi.
VOLAn vahvuus on aina ollut kyky yhdistää monia ideoita kappaleisiin, jotka voivat olla yhtä raivokkaita kuin herkkiä. Yhtye julkaisi jo viime vuonna ensimmäisen biisin ”Paper Wolf” juuri ilmestyneeltä uudelta albumiltaan. Nyt esityslistalla oli peräti seitsemän tuoretta sävellystä.
Pelin avannut tyylikäs ja hypnoottinen ”I Don’t Know How We Get Here” yhdistää tarinoita traagisista yhteiskunnallisista tapahtumista tarinaan hitaasti kuolevasta suhteesta.
VOLAlla on ollut aina mainio kyky uida musiikissaan syvempiin kerroksiin, eikä uusi single päästä teemoissaan kuulijaa helpolla:
”I Don’t Know How We Got Here yhdistää tarinoita traagisista yhteiskunnallisista tapahtumista tarinaan hitaasti kuolevasta suhteesta. Se pyrkii kuvaamaan sitä epäuskon tunnetta, joka seuraa, kun jotain arvokasta katoaa silmiesi edessä”, laulaja-kitaristi Asger Mygind kertoo.
”Meillä on ollut aikaa sisäistää edellinen albumi ja antaa sen jälkivaikutusten upota mieliimme, mikä on muokannut tapaamme lähestyä Friend Of A Phantomia, tapaamme lähestyä soittimiamme ja laulujen kirjoittamista. Elämämme ovat muuttuneet, aikaa on kulunut ja seikkailuja on ollut. Witnessin melankolia on kasvanut keskeiseksi osaksi uutta albumia, ja minusta tuntuu, että VOLA on kasvanut ja saavuttanut uuden hetken elämässään”, rumpali Adam Janzi kertoo ja lisää:
”Elämä on paljon nautinnollisempaa, kun ottaa muutoksen vastaan nähdäkseen mitä kaikkea mahtaakaan odottaa nurkan takana.”
Jykevää linjaa jatkoi ”We Will Not Disband” –single. Fanit pääsivät jo aiemmin herkuttelemaan myös ”Bleed Out” –yllätysvideolla, mikä esitettiin myös innokkaalle suomalaisyleisölle.
”Break My Lying Tongue” -single jatkaa kolme vuotta sitten kuullun ”Witness”-albumin (2021) tyylikästä ja labyrinttimaista linjaa. Raskas, hiljainen, tumma ja kevyt kulkevat saumattomasti samassa paketissa kokeellisen hienostunein ja murskaavin riffein höystettynä. Läsnä on myös tech-metalli, progressiivinen alt-rock sekä electronica.
”Break My Lying Tongue” esittelee VOLAlle tunnusomaista yhdistelmää, jossa osansa saavat sisäänpäin katsovat sanoitukset ja monimutkaiset äänimaisemat, jotka kietoutuvat erilaisiin haavoittuvuuden teemoihin.
Suuri osa VOLAn musiikillisesta DNA:sta on rakennettu In Flamesin vaikuttamana. VOLA ystävystyi In Flamesin kanssa, joten ei sinänsä ole yllätys, että Anders Fridén myös on mukana uudella, yhtyeen järjestyksessään neljännellä albumilla kappaleessa ”Cannibal”.
”VOLAn musiikki on hyvin melodisen death metalin raameihin muotoutunutta, joten legendaarisen In Flamesin Anders Fridénin saaminen mukaan Cannibalille oli unelmien täyttymys. Koemme olevamme todella onnekkaita ja olemme äärimmäisen ylpeitä lopputuloksesta”, bändi kertoo.
Studiosessioissa saatu ajatus biisin höystämisestä voimakkailla huuto-osuuksilla ja vastikään Andersiin tutustuminen teki idean toteuttamisesta vaivatonta. Livenä Pakkahuoneen lavalla nähtiin kotimaisen Atlas-yhtyeen Patrik Nuorteva, jonka suoritus ei niin sanotusti jättänyt kysyttävää. Väkevä veto, joka suorastaan varasti show’n.
Lavalla nähtiin bändin lisäksi holtiton määrä lamppuja ja esimerkiksi erilaiset laserit todella erottuivat edukseen. Lisäksi setissä kuultiin ”Witness”-pitkäsoiton parhaat palat, kuten suorastaan hypnotisoiva ”24 Light-Years” ja ”Straight Lines”. Materiaalia esitettiin kaikilta julkaisuilta, eikä unholaan jäänyt myöskään debyytti ”Inmazes” (2015) eikä ”Applause Of A Distant Crowd” (2018).
Rumpali Janzi toteaa kiertämisen olevan täynnä lyhyitä öitä ja intensiivistä työntekoa, mutta olevan kaiken sen arvoista:
”Musiikin soittaminen ja kivojen ihmisten tapaaminen ympäri maailman sekä kaikkien paikkojen näkeminen on hienoa. Kulttuuri on tärkeää!”
Kommentti on helppo allekirjoittaa. Vaikka ilta ei ollut musiikillisesti täydellinen, illasta oli yksinkertaisesti helppoa nauttia. Lisää vastaavia kokemuksia odotellessa!
VOLA on:
Asger Mygind (laulu/kitara)
Martin Werner (koskettimet)
Nicolai Mogensen (basso)
Adam Janzi (rummut)
Raportti: Riku Juutilainen
Kuvat: Hannu Juutilainen ©Metalliluola
