Käsittelyssä on nyt klassikko 40 vuoden takaa. Possessedin albumia ”Seven Churches” pidetään useissa piireissä kaikkien aikojen ensimmäisenä death metal -albumina, vaikka julkaisuvuosi on niin varhainen kuin 1985.
Levyn päätöskappale edellisen vuoden demolla ilmestyessään myös antoi koko genrelle sen nimen eli kyseessä on ”Death Metal”. Pitkäsoiton kannessa seisova risti väärinpäin ja sisältä löytyvät kuvat bändistä veren ja liekehtivien ristien kanssa ovat jo viittauksia siihen mitä on luvassa kun levyn sujauttaa soittimeen.
Hyytävän ”Tubular Bellsia” lainaavan intron jälkeen päästetään helvetti irti. Bändin soundi ja biisien sovitukset muistuttavat paljon Venomia, tosin hieman raaempana ja raskaampana. Samoin laulaja/basisti Jeff Becceran ääni on samankaltainen Cronosin kanssa, vain taas kerran astetta räkäisempi ja repivämpi. Lauluun on lisätty kaikua, mikä on vanhoilta Venomin levyiltä tuttu tehokeino. Tässä yhteydessä se ei valitettavasti toimi yhtä hyvin ja vaikutus on puuduttava.
Ensimmäiset biisit eivät vakuuta. Venom on aina ollut yksi vanhoista suosikkibändeistäni, joten tyylissä itsessään ei ole mitään vikaa. Nyt vain itse sävellykset ja sovitukselliset ratkaisut eivät Possessedilla yllä samalle tasolle. Neljä ensimmäistä vetoa ovat yksinkertaisesti heikkoja ja kuuntelija alkaa uhkaavasti menettää toivoaan levyn suhteen.
Onneksi loppua kohden meno parantuu selkeästi. Nimibiisi tarjoilee huomattavasti parempaa meininkiä ja kuudes kappale ”Satan’s Curse” esittelee sitten selkeästi death metal -tyylin riffittelyä sekä rytmitystä. Biisi nousee levyn parhaimmistoon. Lopun muutamassa kappaleessa on hyvällä tavalla pahaa tunnelmaa, ja kokonaisuuden taso nousee edelleen tätä kautta.
Seitsemää kirkkoa nyt kuunnellessa pitäisi luonnollisesti asettua julkaisuvuoden tilanteeseen, jolloin esimerkiksi Slayer oli julkaissut vasta yhden levyn. Siitä huolimatta Bathory oli tarjoillut legendaarisen debyyttinsä jo edellisen vuoden puolella. Ja totuuden nimissä esiin on tässä yhteydessä nostettava myös Sepulturan ensimmäinen levy ”Morbid Visions” (1986), joten death metal -puun juuret ovat syvät ja monihaaraiset.
Päätöksenä kuullaan ”Death Metal,” joka tekee genrelle kunniaa osuvasti. Kappale sisältää loistavat sanoitukset ja levyllä liikutaan jatkuvasti helvetin tulissa kuten pitää. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että päällimmäiseksi tunteeksi jää pettymys.
”Seven Churchesia” vaivaa sama vika kuin osassa vanhoja Venom-pitkäsoittoja eli levy on tuotannollisesti liian ohut. Possessedin kakkoslevy ”Beyond The Gates” sisältää selvästi vahvempaa materiaalia, vaikka samat soundiongelmat vaivaavat myös siinä. Yhtenä metallin kulmakivenä ”Seven Churches” kannattaa jokaisen silti napata soittoon ja ottaa samalla aikamatka 40 vuoden taakse äärimetallin syntysijoille.
7/10
Ville Krannila
1.The Exorcist
2.Pentagram
3.Burning In Hell
4.Evil Warriors
5.Seven Churches
6.Satan’s Curse
7.Holy Hell
8.Twisted Minds
9.Fallen Angel
10.Death Metal
