Tilburgin Ayreon-viikonloppuun mahtui paljon oheisohjelmaa, joista yksi mielenkiintoisimmista oli Plan Nine -yhtyeen konsertti lauantai-illan afterpartyssa.
Arjen Lucassen ja Robert Soeterboek olivat äänittäneet yhdessä kappaleita jo 1990-luvulla ja nämä tuolloin julkaisematta jääneet nauhat kaivettiin esiin vuonna 2022. Tästä syntyi viime vuonna julkaistu albumi nimeltä Lucassen & Soeterboek’s Plan Nine – “The Long-Lost Songs”.
Musiikillisesti levyn kappaleissa liikutaan perinteisessä hard rockissa ja southern rockissa, bluesvivahteiden kuuluessa myös taustalla. Vaikutteita on kuultavissa aina 1970-luvun Whitesnaken ja ZZ Topin kautta Beatlesiin, sekä 1980-luvun Van Haleniin. Mikäli näillä spekseillä tehty musiikki tuntuu kiinnostavalle, suosittelen tarttumaan tähän mainioon rocklevyyn.
Sitten illan keikkaan. Ayreon-shown päätyttyä klo 23 oli aika siirtyä suurelta 013-areenalta kohti pientä Hall of Fame -klubia. Puolen yön showtimet eivät ole millään lailla omalla mukavuusalueella, mutta tätä ei voinut jättää väliin, kun kaupungissa oltiin. Noin 400 katsojaa vetävä sali oli loppuunmyyty.
Plan Ninen “The Long-Lost Songs” on tehty studioprojektina lukuisten muusikoiden kanssa, joten yhtyeen konsertteihin miehitys on rakennettu uudelleen. Illan keikalla nokkamies Robert Soeterboekin rinnalla nähtiin kitaristit Storm van’t Westeinde ja Marcel Singor, rumpali Koen Herfst, kosketinsoittaja Willem Hoving, basisti Joris Lindner, sekä taustalaulaja Jane Goulding.
Yhtyeen toisena vakituisena taustalaulajana toimii Irene Jansen, joka urakoi läpi viikonlopun pitkät illat Ayreonin kanssa, joten ymmärrettävästi häntä ei nyt lavalla nähty. Lepohetki tässä kohtaa oli varmasti ansaittu.
Vuorokauden vaihtuessa sunnuntain puolelle bändi asteli lavalle ja käynnisti keikan albumin avauskappaleella “Doctor Robert’s Medicine Show”. Vahva bluesrockpoljento imaisi heti mukaansa ja yön rockjuhla oli vauhdissa. Myöhäinen kellonaika ja edellisen yön muutamaan tuntiin jääneet yöunet unohtuivat ja väsymys katosi tämän liki parituntisen esityksen ajaksi.
Illan aikana kuultiin yhtyeen debyyttialbumi kokonaisuudessaan pari levyn bonusbiisiä mukaan lukien. Levytetyt versiot saivat livenä uutta potkua, ja illan soundimaailma oli sopivan rouhea ja raskas. Kitarat murisivat, hammondit pauhasivat, basso ja rummut jytisivät jyhkeinä. Tätä on rock’n’roll.
Laulussa Soeterboekien vahva ääni sai kontrastia Gouldingin vokaaleista, jonka rooli kasvoi nousujohteisesti keikan edetessä. Vahvaa suorittamista siis joka rintamalla. Kohokohdiksi ja yhtyeen monipuolisuutta alleviivaamaan nousivat esimerkiksi mukaansatempaava “Drunker Than Whiskey”, hidas blues “Before The Morning Comes” ja vahvan kasarihenkinen, Van Halenin suuntaan kumartava “Ice On Fire”.
Plan Nine on myös työstämässä toista albumiaan ja ilahduttavasti uusia kappaleita oli sisällytetty illan settiin. ”Texas Size”, ”Where Do The Wild Things Sleep” ja ”Smoke Stack Lightning” lupaavat hyvää tulevaa julkaisua ajatellen!
Loppuun oli säästetty vielä maukas ässä, kun bändi paiskasi ilmoille herkullisen medleyn, jossa kuultiin varhaisia heavy rock -genren merkkiteoksia. Deep Purple ja Led Zeppelin löivät kättä päälle kun yhtye tarjosi yleisölle kimaran “Lazy” / “Space Truckin’” / “Whole Lotta Love”.
Plan Nine tarjosi Tilburgin illassa vahvan konserttielämyksen, joka taatusti tulee jäämään muistoihin. Tätä täytyy saada jossain vaiheessa lisää!
Väsymys, aamuyön pimeys, tihkusade ja koleus ei tässä vaiheessa haitannut, vaan paikallisten suosimaan tyyliin suoritettu muutaman kilometrin polkupyöräily hotelliin sujui hymyssä suin.
Musiikki on parasta livenä!
Raportti ja kuvat: Hannu Juutilainen © Metalliluola
