Panteran ”The Great Southern Trendkill” julkaistiin 7.5.1996.
Panteran aikanaan neljäs laulaja Phil Anselmon kanssa julkaisema studioalbumi “The Great Southern Trendkill” täyttää tänään 20 vuotta. Levy nousi vuonna 1996 Billboardin listoilla jopa neljänneksi, mutta on väistämättä jäänyt sitä edeltäneen kovan suoran ”Cowboys From Hell,” ”Vulgar Display Of Power” sekä ”Far Beyond Driven” varjoon. Albumi edustaa kuitenkin vihaisen, synkän ja pahassa huumekoukussa olleen Anselmon sisäänpäin kääntyneen sanoitustyön lakipistettä ollen samalla monipuolisempi kokonaisuus verrattuna edeltäjiinsä. Traagisesti vuonna 2004 menehtyneen kitaristi Dimebag Darrellin riffit olivat koukuttavia ja raskaudessaan hypnoottisempia kuin koskaan aiemmin. Darrell soitti kaikki kitararaitansa tuplana, mikä loi Panteralle sen ainutlaatuisen groovaavan soundin. Rytmiosastolla basisti Rex Brown ja rumpali Vinnie Paul pitivät rytmin tiukkana ja loivat tunteen jatkuvasti raiteilta pois luisuvasta junasta, joka kuitenkin jollain ihmeellä pysyi kurssissa.
Levyltä on nyt 20 vuotta myöhemmin selkeästi kuultavissa yhtyeen valtaisa vaikutus koko sludge metallin genreen, Panteraa yritettiin lokeroida thrash metalliksi, mutta bändi ei koskaan istunut tuohon muottiin tehden alusta lähtien omaa musiikkiaan. ”The Great Southern Trendkill” astui jälleen askeleen pidemmälle ollen ahdistavan vihan ja raivon ilmentymä. Myöhemmin Phil Anselmon Down-projektissa selkeämmin esille tulleet etelävaltojen sludge-vaikutteet puskevat ”The Great Southern Trendkillin” pintaan, mutta perusilme on silti pelkistetyn tyly. Saman aikaisesti levy sisältää alasviritettyjä kitaroita, Anselmon tuskanhuutoa, balladeja, akustisia kitaroita ja jopa koskettimia. Lauluosastolla Anal Cuntin Seth Putnam tarjosi tulitukea ja Big Ross hoiteli koskettimet. Nelihenkinen bändi on silti pääroolissa läpi levykokonaisuuden.
Sessiot eivät olleet helpoimmasta päästä. Edeltäneellä kiertueella välit muun yhtyeen ja Anselmon välillä olivat kiristyneet sen verran dramaattisesti, että laulaja nauhoitti omat osuutensa eri studiossa New Orleansissa. Musiikki laitettiin purkkiin Dallasissa. Tuottajan toimi yhtyeen luottomies Terry Date, jolla oli haastava tehtävä saada sidoksistaan rakoillut bändi kuulostamaan levyllä yhtenäiseltä. Date teki mainiota työtä ja loppujen lopuksi Panterassa vallinnut ahdistus purkautui jännitteenä, joka toimi soundin sekä materiaalin eduksi.
Anselmon inspiraatio levylle kumpusi lähes pelkästään miehen pahasta huumekoukusta. Vokalistin sanoitukset kertovat elämästä negatiivisuuden haudassa, biisit kertovat itsemurhasta, epätoivosta, tuskasta ja masennuksesta. Levytysten aikana pahassa heroiini- ja lääkekoukussa painineen vokalistin ajatukset sylkeytyvät ulos kappaleista kuin teräsnaulat.
Pian ”The Great Southern Trendkillin” julkaisun jälkeen Anselmo otti yliannostuksen heroiinia ja oli menettää henkensä. Mies otti asian sen verran vakavasti, että aloitti vieroitushoidon. Phil on myöhemmin kuvannut levyn sisältöä:
”The Great Southern Trendkillin” sanoitukset tulivat todella negatiivisesta paikasta. Olin täynnä vihaa ja katkeruutta, eikä se välttämättä ollut viesti, jonka halusin Panteran välittävän. Mutta se oli rehellinen kuvaus siitä, mitä kävin läpi silloin.
53 minuutin levy on julmaa tykitystä alusta loppuun. Heti levyn avaava nimikappale alkaa Anselmon tuskanhuudolla ja repivällä riffittelyllä tuoden mieleen vesikauhuisen eläimen. ”War Nerve” kertoi Anselmon vihasta mediaa kohtaan ja miehen katkeruus kuuluu joka tavusta. ”Living Through Me (Hell’s Wrath)” sekä kahteen osaan jaettu ”Suicide Note pt 1&2” olivat raakoja addiktiotarinoita. Viimeksi mainittu kappalekaksikko aloittaa matkansa rauhallisesti hyvin kokeellisena ja yltyy lopussa hallitsemattomaan kaaokseen. Ykkösosa julkaistiin singlenä ja ylsi jopa sijalle 10 listoilla. Biisissä hyödynnettiin 12-kielistä kitaraa ja koskettimia, kakkososa puolestaan vakiintui yhdeksi Panteran livesettien vakioesityksistä. Osien välinen kontrasti jaksaa kiehtoa yhä tänä päivänä ja hienosti osoittaa yhtyeen monipuolisuuden myös säveltäjinä.
Levyltä lohkaistiin ainoastaan yksi musiikkivideo ehkä sen tarttuvimmasta kappaleesta ”Drag The Waters”. Anselmo kertoo raidan taustoista:
Biisi kertoo siitä, miten aluksi saatat tuntea jollain tavalla ja pari kuukautta myöhemmin alat nähdä tilanteen eri näkökulmasta, olkoon sitten kyse perheestäsi tai työstäsi. Kun menet pintaa syvemmälle, löydät juttuja. Katsot syvemmälle ja ruoho ei olekaan siellä niin vihreää.
”Floods” oli puolestaan albumin toinen singlejulkaisu ja seitsemän minuutin kestoltaan varsin epätavallinen valinta, vaikka biisi esittelikin yhtyeestä jälleen erilaisempaa puolta. Kappaleen mutkikas kitarasoolo on nostettu yhdeksi Dimebagin parhaista ja johti juurensa jo 1980-luvun lopulle. Se jaksaa edelleen säväyttää ja kannattaa kuunnella myös Rexin ja Vinnien soittoa soolon taustalla miesten antaessa hienon laukaisualustan Dimebagille kitaristin viedessä soittonsa toiseen maailmaan.
Levyn jälkeen bändi suuntasi kiertueella, jolta julkaistiin yhtyeen ensimmäinen livealbumi. 1990-luvun lopulla Panteran lanseeraama groove metal oli tyylilajina saavuttanut lakipisteensä ja fanit alkoivat seurata enemmän Machine Headin, Fear Factoryn ja Kornin kaltaisia soundia vielä voimakkaammin sekoittavia yhtyeitä. Lisäksi oma vaikutuksensa oli Phil Anselmon hallitsemattomalla käytöksellä ja ristiriidat muun bändin kanssa polttivat bändin kynttilän lopulta väistämättä loppuun. ”The Great Southern Trendkill” oli Panteran viimeinen merkittävä julkaisu. Bändi julkaisi vielä yhden studiolevyn ”Reinveting The Steel,” joka ei menestyksessä ja laadussaan enää yltänyt bändin huippuvuosien tasolle. Panteran taru oli ohi ja Darrellin murha löi lopullisen naulan yhtyeen arkkuun. Jäsenet eivät ole omien yhtyeidensä kanssa päässeet ymmärrettävästi koskaan samaan suosioon, ja Anselmo on nykyään otsikoissa useammin kohua herättävien lausuntojensa kuin yhdenkään lukuisan eri kokoonpanonsa musiikillisten saavutusten vuoksi.
Kriitikoiden toimesta yhtyeelle heitettiin haaste vuoden 1994 jälkeen pinnalle nousseiden äärimetalliyhtyeiden tasosta, mutta Panteran todettiin vastanneen siihen loistavasti. Yhtyeen soittotaito, eri tunnelmien välillä liikkuminen ja intensiteetti oli ehkä parhaiten esillä juuri tällä levyllä. Kuten Metal Hammer totesi arviossaan:
”The Great Southern Trendkill” on synkkä, myrskyinen ja teknisesti loistava levy. Samanaikaisesti se on ahdistava ja hämmentävä kokonaisuus. Tervetuloa takaisin Pantera.
Teksti: Ville Krannila
Katso alta kuvagalleria levyn kansista:
Alta katsottavissa ”Drag The Waters” musiikkivideo, livemateriaalia vuodelta 1997 sekä ”Floods”-kappaleen pidennetty versio:
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
