Reverend Bizarresta sekä Spiritus Mortisista tunnetuksi tullut Sami Hynninen on hyvin erikoinen tekijä suomalaisessa musiikkikentässä. Opium Warlords on Hynnisen yhden miehen yhtye, joka keskittyy doom metallin drone-alagenreen, jonka ominaispiirteitä on hankalaa suoraan määritellä, mutta äärimmilleen viety kokeilullisuus on ainakin yksi yhdistävä piirre eri drone-bändeillä. Projektin uusin albumi onkin aseteltu osuvasti ”Droner”-nimen alle. Jo kansitaidetta sekä esitietoja silmäillessä tuli väkisin ajateltua, tästä ei tule missään nimessä mikään kevyt kokemus. Se kertonee albumin luonteesta jo aika paljon, että tunnin mittainen levy koostuu kolmesta noin 20-minuuttisesta osiosta.
Albumi ensimmäinen kappale ”Year of 584 Days” kasvaa edetessään raskaasta, mutta yksinkertaisesta bassokuviosta suuremmaksi kokonaisuudeksi. Sanat on ilmeisesti käännetty suomesta englanniksi niinkin yllättävästä lähteestä kuin Jouko Turkan ”Selvitys oikeuskanslerille” -romaanista. Jälki on hyvin poikkitaiteellista, mutta ainakin tähän asti levy pitää kuulijan hyvin otteessaan. Viime vuonna menehtynyt Turkka oli lievästi ilmaistuna vaikea pala monelle ja tällainen musiikki tiivistää yllättvän onnistuneesti hänen persoonansa. Vähän niin kuin Turkan näytelmät, kappale asettelee mieleen kysymyksen: ”Mitä tässä seuraavaksi tapahtuukaan?”.
Levyn keskivaiheen lähestyessä loppuaan ”Samael Lilith” -nimisen osion tahdissa alkaa jo hieman puuduttavuus iskeä kehiin. Taidetrippailua tämä on sanan varsinaisessa merkityksessä ja puhdasta avantgardea, mutta ainakin itselläni mielenkiinto tipahtaa nopeasti näin monotonista musiikkia kuunnellessa. ”Droner” toimisi ehkä paremmin jonkinlaisen lavataideperformanssin taustalla, koska tässä muodossa albumista ei tahdo saada oleellisinta irti, mitä ikinä se onkaan.
Levyn päätösosio ”Closure” on jo tolkullisempaa sisältöä. Siinä uppoudutaan keskiaikaiselta balladilta kalskahtavaan akustiseen tarinankerrontaan. Kappale voisi olla esimerkiksi Velvet Undergroundin kokeellisempaa tuotantoa, joka ei ole ollenkaan huono asia. Se on myönnettävä, että ei tällaista materiaalia varsinkaan metallimuusikoilta juurikaan tule ja Hynnisen tapaa julkaista rehellisesti omanlaistaan materiaalia on ihailtava. Onko tässä kuitenkaan potentiaalia useampaan kuuntelukertaan? Enpä usko. Opium Warlordsin aiempi levy ”Taste My Sword of Understanding” oli paljon helpommin lähestyttävä ja muusikillisesti kestävämmällä pohjalla. ”Droner” on kuin nykytaideteos, jonka kokee kerran, mutta yhtä nopeasti se mielestä myös unohtuu.
Jotta vältettäisiin nepotistiset epäilykset, on todettava, että Sami Hynninen ei ole allekirjoittaneelle sukunimestään huolimatta sukua.
6/10
Joonas Hynninen
1. Year of 584 Days
2. Samael Lilith
3. Closure