Ruotsalaisveteraani Opeth on tuttu konserttivieras Suomessa ja integroitunut pysyväksi osaksi raskaamman musiikin maailmaa. Raskaaksi yhtyeen soundia ei enää nykypäivänä voi millään muotoa kutsua, mutta bändin tämän vuosikymmenen musiikkia eivät enää monet yhdistä tyylilajiin, joka hallitsi maisemaa 30 vuotta sitten ja jonka osana myös Opeth nousi suurempaan tietoisuuteen.
Debyytti-LP “Orchid” taltioitiin kevään 1994 aikana, mutta jäi hyllyyn odottamaan julkaisua vuoden ajaksi. Dan Swanön tuotanto keskellä peltoa kellarissa sijaineella vanhalla Unisound-studiolla hakee vertaistaan ja kyseessä on yksi aikakauden onnistuneimmista julkaisuista äänimaailmaltaan.
Levyn materiaali on kirjoitettu viiden vuoden ajanjaksolla, mutta sovituksiin lienee käytetty merkittävästi hiomisaikaa, sillä kokonaisuuden yhtenäisyys on ihailtavaa. Avauskappale, yli 14 minuuttia kellottava ja painajaismaailmoja luotaava “In Mist She Was Standing” on edelleen jäätävän kova klassikko, joka yhdistelee 1990-luvun parasta melodista death metallia, Iron Maiden -harmoniota sekä Mikael Åkerfeldtin loistavaa ärjyntää. Kontrasti vuoden 2025 Opethiin on valtava, mutta käytännössä kyse tuntuu olevan kokonaan eri kokoonpanosta.
Tämän täysosuman jälkeen bändin kirjavammat vaikutteet alkavat nousta esiin ja jo seuraava esitys ”Under The Weeping Moon” esittelee ensimmäistä kertaa vokalistin puhdasta laulua, joka kuulostaa tässä kohtaa ja vielä myöhemmin lyhyesti kuultuna hennolta. Tulkinnassa on oma viehätyksensä. Albumilta on parhaiten jäänyt elämään ”Forest Of October”, joka oli rakentunut vuosien varrella useiden eri kappaleiden osista. Yhtälailla lähes jokaisen pidemmistä viidestä sovituksesta voisi nostaa tähän asemaan.
Musiikki ei kolmen vuosikymmenen jälkeen aluksi tunnu erityisen vallankumoukselliselta, mutta 1990-luvun puolivälin kontekstissa ja nimenomaan muihin pinnalla vaikuttaneisiin death metal -nimiin suhteutettuna, ero on selvä. Biisit yhdistävät saumattomasti progressiivisia elementtejä folkiin, dark metalliin ja jopa jazziin. Tämä sekoitus runnotaan läpi todella raskaiden sovitusten ja Äkerfeldtin jykevän laulun saattelemana. Lyhyet pianoa ja akustista kitaraa hyödyntävät osuudet voivat joiltain kuuntelijoilta mennä tässä vyörytyksessä yksinkertaisesti ohi.
Myöhemmin markkinoille saaduilla uudelleenjulkaisuilla bonuskappaleena kuullaan varhainen demo “Into The Frost Of Winter”, bändi sai aikanaan näiden näytteiden avulla levytyssopimuksen Candlelightille. Tähän ei vaadittu edes täyden demon taltiointia, mutta syyn ymmärtää. Opeth oli valmiimpi kuin suurin osa vastaavassa vaiheessa uraansa etenevistä yrittäjistä.
Vaikka debyytin miehistöstä ei enää 2010-luvulle saavuttaessa ollut jäljellä kuin Åkerfeldt, muusikkojen lahjakkuus on kiistaton. Mikaelin rinnalla luottomies Peter Lindgren oli aiemmin vaikuttanut bassossa, mutta vaihtoi soittimensa tällä albumilla kitaraan. Johan De Farfalla, joka oli mukana kokoonpanossa jo aiemmin, soitti ”Orchidille” bassot ensin sessiopohjalta, mutta liittyi myöhemmin uudelleen virallisesti riveihin.
Anders Nordinin piano lyhyessä instrumentaalissa ”Silhouette” herätti ihailua, sillä harvassa death metal -yhtyeessä rumpali pystyi hoitamaan eksoottisempia instrumentteja. Toisessa vastaavassa välisoitossa ”Requiem”, Åkerfeldt puolestaan soitti espanjalaista akustista kitaraa.
Åkerfeldtin mukaan musiikki oli jo debyyttilevyllä kunnianhimoista, mutta sanoitukset liikkuivat lähinnä kliseisen okkultismin ja jopa black metal -vaikutteiden alueella, josta bändi kasvoi nopeasti ulos. Satunnaisia kompasteluja tällä osastolla kestää hyvin, lähinnä vokalistin genren mittapuulla moni-ilmeiseen tulkintaan keskittyen.
Kannen orvokki oli tilattu Hollannista ja valokuvaaja Torbjörn Ekebacke sai sen avulla hyvin vangittua hypnoottisen tunnelman. Takakannen auringonlaskua vasten otettu kuva yhtyeestä on silti vakuuttavampi ja olisi voinut hyvin toimia varsinaisena kantena erityisesti, jos levy olisi nimetty ”Forest Of Octoberin” mukaan.
Opethin uran kaari on sen verran laaja, ettei “Orchidia” voi suoraan julistaa yhtyeen parhaaksi teokseksi, mutta yksi ehdottomista suosikeista se tästä huolimatta on. Vuoden 1995 raskaan musiikin julkaisulistalla se on parhaassa kolmanneksessa.
9-/10
Ville Krannila
1.In Mist She Was Standing
2.Under The Weeping Moon
3.Silhouette
4.Forest Of October
5.The Twilight Is My Robe
6.Requiem
7.The Apostle In Triumph
