Opeth – Ghost Reveries (2005)

Progressiivisen rockin ja aikanaan myös metallin johtaviin nimiin kuuluva Opeth julkaisi yhden arvostetuimmista pitkäsoitoistaan 20 vuotta sitten. ”Ghost Reveries” on ”Blackwater Parkin” ohella usein eri listausten kärjessä genren kulmakiviteoksia listatessa.

Merkittäväksi levyn teki pitkäaikaisen kosketinsoittaja Per Wibergin nostaminen ensimmäistä kertaa vakinaiseksi jäseneksi. Albumi oli ensimmäinen uuden Roadrunnerin kanssa tehdyn sopimuksen myötä ja myös ensimmäinen julkaisu 1990-luvun jälkeen, jolla tuottajana ei toiminut Steven Wilson.

”Ghost Reveries” jäi samalla alkuperäiskitaristi Peter Lindgrenin viimeiseksi Opethin riveissä, samoin kuin rumpali Martin Lopez teki nyt viimeisen suorituksensa bändin studiorintamalla. Lopez kärsi motivaation puutteesta Opethin osalta ja vielä jonkin aikaa hänen sessioiden jälkeen tapahtuneen poistumisensa jälkeen, keulamies Mikael Åkerfeldt elätteli toivoa miehen paluusta.

Bändi suunnitteli lopputulokseksi teemalevyä, ja jonkinlainen yhdistävä tekijä Åkerfeldtin toimesta on saatu laulajan lempiaiheisiin alusta alkaen kuuluneen okkultismin, katumuksen ja väkivallan tarinoita luotaavista sävellyksistä. Päätöskappale ”Isolation Years” ei sopinut konseptiin, ja ohjasi ratkaisun toisaalle, mutta hyvin myös tämä tarina istuu muiden joukkoon.

Albumin keskeisenä esityksenä loistaa sen avausraita ”Ghost Of Perdition”, joka on vakiintunut yhtyeen livesettilistoihin. Myös singlenä ja videona ilmestynyt ”The Grand Conjuration” sekä ”The Baying Of The Hounds” ovat pitkiä ja polveilevia esityksiä bändin parasta osaamista esitellen. Nämä biisit viittavaat jonkinlaiseen paluuseen raskaampaan ulosantiin, mutta levyllä on siitä huolimatta vähintään yhtä paljon hiljaisempaa ja tunnelmoivampaa materiaalia edeltävien pitkäsoittojen tavoin.

20 vuotta myöhemmin mahdollisesti parhaaksi kappaleeksi nousee kaikkia näitä eri puolia saumattomasti yhdistelevä ”Harlequin Forest”, mutta kyseessä on laadukkaan tasainen kokonaisuus.

Myöhemmin ilmestyneellä rajoitetulla versiolla tulkitaan Deep Purplen tuolloin jo 30 vuotta vanha klassikkoballadi ”Soldier Of Fortune”. Kyseessä on hyvin uskollinen katsaus ja kovana fanipoikana tuntuu kuin Åkerfeldt lataisi hiukan extraa tunneosastolla tähän vetoon. Biisi taltioitiin kesällä 2006 nimenomaan tämä julkaisu silmällä pitäen ja tuolloin mukana oli jo yhtyeen uusi rumpali Martin Axenrot.

Saatesanoissa Åkerfeldt kehuu erityisesti Jens Bogrenin kanssa viimeisteltyä tuotantoa. Millään tavalla Wilsonin yleensä erinomaista soundia kritisoimatta, Bogrenin loihtima äänimaailma tuntuu istuvan paremmin Opethin tämän vuosituhannen menolle. Lukuisissa yhteyksissä tutuksi tullut laadukas yhdistelmä Bogren ja Fascination Studio on saanut erinomaisesti Opethin tavaramerkit kaikumaan. Samoin poikkeuksellisesti materiaali kirjoitettiin ennen nauhoituksia, ja harjoiteltiin useamman viikon aikana. Lopputulos sai tätä kautta mahdollisuuden hioutua paremmin muottiin.

Travis Smithin tyylikäs ja tunnelmallinen kansitaide viimeistelee Opethin uran kärkiviisikkoon nousevan julkaisun.

8+/10

Ville Krannila

1.Ghost Of Perdition
2.The Baying Of The Hounds
3.Beneath The Mire
4.Atonement
5.Reverie/Harlequin Forest
6.Hours Of Wealth
7.The Grand Conjuration
8.Isolation Years
9.Soldier Of Fortune (bonus track)