10 vuoden ikään ehtinyt Oceanwake julkaisi neljännen albuminsa huhtikuun loppupuolella. Luvialta kotoisin oleva yhtye edustaa musiikillisesti monipuolista post metallin, doomin ja progressiivisen rockin kombinaatiota. Verrokkeina bändin uuteen materiaaliin mainittakoon esimerkiksi kotimainen Callisto ja amerikkalainen jo kuopattu Agalloch.
”If you are looking for fast access and smooth entertainment, you are in the wrong place, OCEANWAKE challenge listeners”. Näin lukee levyn kannessa sijaitsevassa tarrassa. Useasti nämä tekstit ovat yliampuvia, mutta tässä tapauksessa ollaan jollain tasolla samalla seinällä. ”Lights Flashing In Mute Scenery” ei ole helppo levy.
Bändin edellinen täyspitkä, reilut kaksi vuotta sitten ilmestynyt ”Earthen”, oli melkoinen järkäle. Kahdesta yli 20 minuuttisesta sävellyksestä koostunut teos oli massiivinen spektaakkeli sulateltavaksi ja tähän verrattuna silmäys uuden levyn sisältöön on lähtökohtaisesti positiivinen. Seitsemään raitaan ja tasan 45 minuutin pituuteen jaoteltuna albumi vaikuttaa huomattavasti helpommin lähestyttävältä, kuin edeltäjänsä. Tähän kolmen vartin matkaan mahtuu silti useampi mutka sekä haastavampi hetki, jotka kaipaavat kypsyttelyä auetakseen.
Albumin avaava ”Radiant Nightbreak” yllättää olemalla ryhmän mittakaavassa suoraviivainen ja helposti omaksuttava raita. Myös videobiisiksi valikoitunut, raskaalla kitaroiden jörötyksellä vahvistettu kappale on mitä parhain nappaamaan kuulijan mielenkiinnon Oceanwaken uusimpaan rakennelmaan. Kakkosbiisi ”The Occult” jatkaa onnistuneella linjalla ja tuo peliin lisää raskautta täydentäen vahvan aloituksen.
Voimakkaan alun jälkeen odotukset levyn loppuja biisejä kohtaan nousevat suuriksi, mutta jatkossa jälki on aavistuksen epätasaisempaa. Kappaleet ovat raskaita ja kunnianhimoisia, mutta sellainen viimeinen tarvittava terävyys jää osittain uupumaan. Parhaimmillaan levy tarjoaa tästä huolimatta viihdyttäviä ja vahvoja hetkiä, mutta kolikon kääntöpuolena osaa materiaalia vaivaa puuduttava junnaaminen. Esimerkiksi levyn päättävä ”Posthuma” jää 9-minuuttisena spektaakkelina elottomaksi jättiläiseksi, jonka kuuntelu on työlästä. Siinä missä Agalloch loihti yli 10-minuuttisia kappaleita, jotka saivat ajan katoamaan, mennään tässä miltei päinvastaiseen suuntaan. ”Titanomachia” puolestaan eroaa muusta materiaalista, eikä tunnu löytävän levyltä paikkaansa.
Kokonaisuutena ”Lights Flashing In Mute Scenery” jättää toivomisen varaa, mutta se sisältää myös vahvoja ja hyviä hetkiä. Parhaimmillaan Oceanwake tarjoaa murskaavan raskasta sekä melankolista tykitystä, jossa on rullaavaa draivia. Muutamat heikommat hetket horjuttavat kokonaisuutta, mutta kaiken kaikkiaan luvialaiset ovat saaneet aikaan varsin asiallisen levyn.
7½/10
Miika Manninen
1.Radiant Nightbreak
2.The Occult
3.Seasons Of The Rain
4.Travelogue
5.Titanomachia
6.Currents
7.Posthuma
