Porilainen Noitasapatti julkaisi ensimmäisen demonsa ”Vaellamme Kuin Taivaankappaleet” huhtikuun alussa. Tunnelmallista melobläkkistä soittavan yhtyeen pelinavausrituaali on tuhti paketti, sillä levy kellottaa yli 47 minuuttia kahdeksan biisin voimin.
Bändillä on ollut materiaalia rakennellessaan kunnianhimoiset suunnitelmat, mutta toteutus ei mene maaliin asti. Mahtipontisiksi suunniteltuihin kappaleisiin on otettu mukaan mm. akustista kitaraa sekä munniharppua tuomaan syvyyttä, mutta tarvittava rentous uupuu ja monessa kohdassa väkinäinen puristaminen puskee läpi. Silloin tällöin esiin pomppaavat 1990-luvun Dimmu Borgir –vaikutteet. Eeppiset syntikat sekä folk-mausteet antavat hetkellisesti lohtua, mutta viimeistään kankea äänimaailma työntää kapuloita rattaisiin, eivätkä sävellykset pääse oikeuksiinsa.
Levyn parasta antia edustavat hienojen kitaramelodioiden ympärille rakennettu ”Läpi Portaalin” sekä viimeiseksi säästetty, lähes 10-minuuttinen albumin nimikappale. Molemmat sävellykset ovat ehjiä ja koko kestonsa kantavia eeppisempiä kokonaisuuksia, jollaisia bändiltä toivoisi jatkossa lisää.
”Vaellamme Kuin Taivaankappaleet” on keskeneräinen ja rikkonainen teos, eikä kompastuskiviä ei ole onnistuttu välttämään. Levyllä on liikaa pituutta, soundit ampuvat tuotantoa jalkaan pahemman kerran ja epätasaisen materiaalin kuuntelu on ajoittain työlästä. Levyltä löytyy hyviä hetkiä, mutta kokonaisuutena tämän rituaalin kutsu ei ole vielä riittävän voimakas.
2-/5
Miika Manninen
1.Läpi Portaalin
2.Olkoon Tämä Valani Sinulle
3.Olen Läsnä Viimeisellä Hetkelläsi
4.Ulos Ajasta Ja Ajatuksesta
5.Uuden Aikakauden Ruttotauti
6.Kohti Valoa
7.Läpikuultava
8.Vaellamme Kuin Taivaankappaleet
