[three_fourth] Yhdysvaltalainen, tarkemmin Coloradosta lähtöisin oleva black metal – yhtye Nightbringer on jälleen asian ytimessä tuoreella albumillaan ”Terra Damnata”. Jos bändin ensimmäiset levytykset hakivat vielä suuntaansa, niin kolmas albumi ”Hierophany of the Open Grave (2011)” oli lajissaan jo hyvä julkaisu. Vuonna 2014 iskettiinkin pihalle jo niin kova levy, joka nosti Nightbringerin jenkkibläkkiksen kiinnostavimpien yhtyeiden joukkoon. ”Ego Dominus Tuus” tasapainoili pimeyden ja viiltävien melodioiden ristitulessa sen verran vahvasti, että tuoreen albumin odotukset olivat harvinaisen korkealla.
Jos Nightbringer lyö kohdallasi tyhjää, niin lyhyesti yhtyeen black metallia voisi kuvailla hyvinkin omalaatuiseksi. Vaikka mustan metallin peruslementit musiikista löytyvätkin, niin päällimmäisenä mielenterveyttä horjuttavat erittäin korkealta soitetut melodiat. Niiden helvetillinen kireys ja toistettavuus ei välttämättä kaikkia miellytä, mutta jollain sairaalla tavalla ne hypnoottisesti uivat mielensyövereihin ja saavat kuuntelijan vaipumaan transsinkaltaiseen olotilaan. Nightbringer ja ”Terra Damnata” ovatkin parhaimmillaan kuin suuri teatteri- / oopperanäytelmä. Mukana olevat koskettimet tasapainottavat hienosti kaaosmaista ilmapiiriä.
Valitettavasti Nightbringerin sävellykset eivät kestä tällä kertaa täyttä albumin mittaa. 52 –minuuttinen, kahdeksaan kappaleeseen jaettu levy alkaa hieman puuduttamaan loppua kohti lähestyttäessä. Ensimmäiset kappaleet ”As Wolves Amongst Ruins”, ”Misrule” sekä ”Midnight`s Crown” tarjoavat parasta sielunhoitoa erittäin synkkien melodioiden ja paikoin nopeampien osuuksien aikana. Vokaalit sulautuvat diskanttiseen äänimaailmaan erittäin hyvin. Useamman rääkyjän käyttö on perusteltua. Lopulta Nightbringer sortuu toistamaan samaa kaavaa liiankin tunnollisesti tehden albumista aavistuksen värittömän ja yllätyksettömän. Onko se sitten lopulta huono asia?
”Terra Damnata” on lievästä tasapaksuusesta huolimatta kuitenkin hyvä albumi. Tuotannollisesti musiikki jättää jälkeensä erittäin laadukkaan vaikutelman. Biisit eivät ole todellakaan mitään kertakäyttökamaa ja niiden avautuminen kestää oman aikansa. Nightbringer viekin kuuntelijan moniulotteisten ja vangitsevien sävellysten johdattelemana läpi pimeyden, aina kohti Kalliovuorten mystisiä sekä kauniita maisemia.
8 / 10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1. As Wolves Amongst Ruins
2. Misrule
3. Midnight’s Crown
4. Of the Key and Crossed Bones
5. Let Silence be His Sacred Name
6. Inheritor of a Dying World
7. The Lamp of Inverse Light
8. Serpent Sun[/one_fourth_last]