Aika tuntuu rynnivän eteenpäin julmettua vauhtia. Tästä yksi esimerkki on se, että Nevermoren perustajajäsenen Warrel George Bakerin, tutummin Warrel Danen, kuolemasta tulee joulukuussa kuluneeksi jo kolme vuotta. Samalla tavoin tuntuu älyttömältä, että yhtyeen ”Dead Heart In A Dead World” -albumin julkaisusta tulee kuluneeksi 20 vuotta.
Tämä kyseinen levy on ollut monille ensimmäinen kosketus yhtyeen musiikkiin ja monesti kuulee sen tulevan nostetuksi Nevermoren uran parhaaksi taidonnäytteeksi. Amerikkalaiset olivat olleet aiemmin levyn julkaisupuuhissa kolme kertaa. Kolmikosta erityisesti ”The Politics Of Ecstasy” (1996) sekä ”Dreaming Neon Black” (1999) olivat laadukkaita suorituksia, jotka loivat kovia odotuksia neljättä täyspitkää kohtaan. Dane, Jeff Loomis, Van Williams ja Jim Sheppard olivat siis uuden vuosituhannen alkumetreillä kovan näytön paikan edessä.
Bändin progressiivissävytteinen power/thrash metalli tuntui saavuttavan tietynlaisen kulminaatiopisteensä juuri tällä albumilla. Tuotantopuolesta lähtien oltiin hyvissä käsissä, sillä ensimmäistä kertaa tällä levyllä mukana häärinyt Andy Sneap sai lopputulokseen lisää hohdokkuutta lisäämällä lusikkansa soppaan.
Loomis/Dane-kaksikon sävellyskynä oli hienossa terässä, eikä kokonaisuudesta löydy nokan koputtamista. Tasokkaasta biisikattauksesta löytyy sellaisia helmiä kuten ”Narcosynthesis”, ”The River Dragon Has Come”, ”Insignificant” sekä samanaikaisesti kaunis ja raskas ”Believe In Nothing”.
Myös coverina mukaan napattu Simon & The Garfunkel-hitti ”The Sound Of Silence” vedetään niin täysillä Nevermore-mankelin läpi, ettei äkkinäinen edes tajua kuuntelevansa lainavetoa.
Albumin suurin huippuhetki on aiemmin mainituista ässistä huolimatta keskivaiheille sijoitettu ”The Heart Collector”, joka lienee bändin selkeästi tunnetuin sävellys. Kerrassaan hävyttömän hienolla ja alleen jyräävällä introlla sekä yksinkertaisesti huikealla kertosäkeellä varustettu biisi on kuin ohjekirjaesimerkki tämän genren hitistä.
”Dead Heart In A Dead World” on kestänyt aikaa hienosti ja sen kappaleet löytävät edelleen maaliinsa. Se oli hienoa nousujohteista jatkoa edeltäjiensä raivaamalle tielle, joka johdatti bändiä eteenpäin vielä 10 vuoden sekä kolmen albumin verran. Kyseessä on levy, joka jää usein täysin turhaan mainitsematta, kun muistellaan vuoden 2000 parhaita julkaisuja.
8½/10
Miika Manninen
1. Narcosynthesis
2. We Disintegrate
3. Inside Four Walls
4. Evolution 169
5. The River The Dragon Has Come
6. The Heart Collector
7. Engines Of Hate
8. The Sound Of Silence
9. Insignificant
10. Believe In Nothing
11. Dead Heart In A Dead World
