Kolme vuosikymmentä sitten kalifornialainen Neurosis aloitti uransa hardcore punk-yhtyeenä. Parin ensimmäisen julkaisun jälkeen yhtyeen tyyli on ollut lähinnä kokeellista sludge metalia. Sama linja jatkuu yhtyeen yhdennellätoista studioalbumilla, ”Fires Within Firesilla”. Musiikki levyllä on hyvin hidasta ja tunnelmallista. Yhtye ei lähde ravaamaan kaistapäisenä kohti pimeyttä, vaan antaa sen laskeutua päälleen hallitusti ja kauniisti.
Tylsyyden tunnetta levyä kuunnellessa ei tule rauhallisesta musiikillisesta linjasta huolimatta. Vaikkei yhtye ole varsinaisesti ole ollut hardcore punkia vuosikymmeniin, sen juuret tulevat silti esille, ja ehkä kaikkein parhaiten laulaja Scott Kellyn crustimaisesta laulutyylistä. 40 minuuttiin yhtye on saanut veistettyä viisi kappaletta joista vain kaksi on vähän alle seitsemänminuuttisia. Monesti näin pitkät kappaleet puuduttavat kuuntelijaa, varsinkin jos kaikki niistä ovat liian samanlaisia toistensa kanssa. Fires Within Firesin kappaleet ovat kyllä samankaltaisia, mutta muutamilla pikkukikoilla jokainen biisi on saatu kuulostamaan täysin omalta kokonaisuudeltaan.
Soittotaitojen osalta yhtyettä on vaikea arvioida levyllä kuultujen esitysten perusteella. Tämänkaltaista musiikkia tehdessä kun ei tilutusta tai rumpusooloja tarvitse osata. Laulajan ääni ei ole mitenkään erityinen, mutta hyvin rauhoittava. Bändin taito tulee esille parhaiten kappaleiden sävellyksissä ja runollisissa sanoituksissa. Parhaana esimerkkinä levyn viimeisen kappaleen, ”Reachin” keskivaiheilla soiva pitkä rento ja rauhallinen kitaranvenyttely antaa olettaa koko loppubiisin olevan samaa tunnelmointia, mutta muutaman minuutin jälkeen ilmoille kajahtaa raskas doom-riffi ja tämä olettamus häviää kuin tuhka tuuleen.
Fires Within Fires todistaa Neurosiksen olevan edelleen isoin ottein muovaamansa tyylilajin pioneeri. Pientä teknistä viilausta tämä yhtyeen uusin tuotos olisi kuitenkin mahdollisesti kaivannut, vaikka modernilta Black Sabbathilta kuulostava moneen suuntaan kääntyvä linja toimiikin. Muutamaan otteeseen kappaleet tuntuvat jäävän leijumaan hieman liian pitkäksi aikaa, eikä seuraava kappale pääse alkamaan silloin kun sitä eniten kaipaisi. Pikkuasioista huolimatta albumi on todella vahva ja tunteellinen teos, jonka kanssa viettäisi mielellään useammankin pimeän illan.
8/10
Aleksi Hurme
01. Bending Light
02. A Shadow Memory
03. Fire Is The End Lesson
04. Broken Ground
05. Reach[/one_fourth_last]