Britteinsaaren äkäisimmät teenlipittäjät jaksavat edelleen keuhkota kypsässä viidenkympin setämiesiässä. Viimeksi kuuntelin Napalm Deathia aktiivisemmin kymmenisen vuotta sitten, jonka jälkeen uusimmat levyt on tullut aina tarkistettua, mutta ei niistä ole mitään ihmeempiä muistijälkiä jäänyt omaan sipuliin, vaikka laadukkaita tuotteita ovat olleet. Nyt uusi “Throes Of Joy In The Jaws Of Defeatism” rikkoo tätä kaavaa pysäyttämällä ihmettelemään kuinka monipuolinen äärimmäisen musiikin tekele tämä on.
Ensimmäisinä levyllä pistän merkille Mitch Harrisin tapettavalta kissalta kuulostavien rääkymisten vähäisyyden, lähestulkoon puuttumisen, sekä post-punk -kappaleiden vahvan läsnäolon. Erityisesti biisi “Amoral” on kuin laittaisi Killing Joke -platan soimaan, ollen täten yksi suosikkejani jo sen erottuvuuden vuoksi. Vaan ei Nappis ole lähtenyt soundiaan muuttamaan, ainoastaan entuudestaan lisäämään rohkean vapaasti eri mausteita omaan äärimmäiseen soppaansa.
Levyn avaava “Fuck The Factoid” antaa välittömästi turpaan grindcore-jurnauksellaan sekä meininkiriffeillään kuin lapsiturvattoman kireälle viritetty vieteriukko. Mark “Barney” Greenway osoittaa heti, että kurkku on kisakireässä kunnossa, kuulostaen edelleen jäljittelemättömästi uniikilta itseltään eli vesikauhuiselta Kerberokselta. Mies tekee myös uuden lyyrisen aluevaltauksen rääkymällä ranskaa kappaleessa “Joie De Ne Pas Vivre”, jonka post-punk -tunnelmat voitelevat pohjan maukkaaksi quiche-piiraaksi. Yhtyeen hoviäänittäjä ja -tuottaja Russ Russell on saanut levylle jälleen huikeat musiikkia palvelevat soundit, jotka potkivat niin kuulokkeilla kuin ämyreistä täysiä huudatettuna.
Sanat “tunnelma” ja “Napalm Death” eivät omassa kielessä usein kohtaa samassa virkkeessä, mutta juuri albumin monipuolisten kappaleiden sekä tuotannon vuoksi levylle on siunaantunut myös joitain korkeampia fiiliksiä. Hyvät hyssykät, levyn päätösteos “A Bellyful Of Salt And Spleen” on itse asiassa KAUNIS kappale! Jestamandeera, Napalmikuoleman yhteydessä vielä harvinaisempi sana.
Kaikki levyn karvalakkiversion 12 raitaa on laitettu hyvään järjestykseen, vaikka kaikki kappaleet eivät ole parasta A-luokkaa. Neljä ensimmäistä biisiä ovat väkivaltaista oksennusta sen monin vivahtein, ja sen jälkeen avautuu albumin monipuolisuus täydessä loistossaan lopun 2/3 materiaalin kanssa. Kaikissa biiseissä on hyviä kohtia, mutta ikävä kyllä sitten myös tylsempiä osuuksia. 43 minuuttiin mahtuu paljon tavaraa, ja harva yhtye saa ahdattua ajan täyteen täydellisyyttä hipovia sekunteja, erityisesti äärimetallin ja muun kolistelun saralla. Myös levyn kannen Photoshop-verellä läträtty pulunen on pieni kauneusvirhe suuressa kuvassa, mutta kauneusvirhe silti.
“Throes Of Joy In The Jaws Of Defeatism” on kenties vapautunein ja monipuolisin Napalm Death -albumi koskaan. Samaan hengenvetoon sanottakoon, etten ole kaikkea yhtyeen materiaalia kuullut, joten joku viisaampi voi olla toista mieltä. Oman diggailun puitteissa en ole mitään tällaista todistanut tältä retkueelta. Mahtavaa, että vanhat ukot pystyvät edelleen soittamaan nuorempiaan suohon ja tehden energistä sekä relevanttia uutta musiikkia!
9+/10
Janne Lesonen
1. Fuck The Factoid
2. Backlash Just Because
3. That Curse Of Being In Thrall
4. Contagion
5. Joie De Ne Pas Vivre
6. Invigorating Clutch
7. Zero Gravitas Chamber
8. Fluxing Of The Muscle
9. Amoral
10. Throes Of Joy In The Jaws If Defeatism
11. Acting In Gouged Faith
12. A Bellyful Of Salt And Spleen
Metalliluolan Napalm Death -haastattelun saa katseluun tästä.
Linkit:
https://napalmdeath.org/
https://napalmdeath.bandcamp.com/
https://www.facebook.com/officialnapalmdeath
https://www.instagram.com/theofficialnapalmdeath/