[three_fourth]Ei käy kieltäminen, etteikö Napalm Death olisi vaikuttanut pitkällä urallaan monien yhtyeiden kehitykseen. Lähes jokainen hevari tietää minkälaista kamaa Napalm Death on puskenut yli 30 vuotisen uransa aikana ulos. Vaikka yhtyeen musiikki ei juuri sinua puhuttelisi, niin kunnioitus yhtyettä kohtaan on vähin ele mitä voi heidän pitkälle uralle osoittaa. 15 studioalbumia on äärimmäisen kova suoritus. Vaikka albumien tasot ovatkin vuosien aikana notkahdelleet, niin hyviä albumeita löytyy enemmän kuin suoria hutilaukauksia. Omat suosikkini ovat alkupäästä Harmony Corruption (1990), Utopia Banished (1992) sekä Order Of The Leech (2002). Edellinen levy Utilitarian (2012) meni hiukan ohi eikä oikeastaan saanut väristyksiä aikaan. Tieto tulevasta albumista alkuun ei kauheasti innostanut, mutta parin kuuntelukerran jälkeen oli jälleen kerran aika todeta, että jumalauta minkä levyn ovat tehneet.
Uuden albumin ensimmäinen isompi muutos on erittäin selkeä ja laadukas tuotanto, mikä alkuun voi kuulostaa oudolta ratkaisulta grindcore-pohjaiseen mättämiseen. Barney Greenwayn laulu on miksattu tuttuun tapaan pinnalle. Levyä kuunnellessa tulee väkisinkin mieleen, että miten yhtye saa vieläkin aikaan niin kovia ja tarttuvia riffejä. Livetilanteessa uudet biisit tulevat pistämään yleisöön semmoista virtaa mitä ei ole vuosiin nähty. Ennakkoon julkaistu kappale ”Cesspits” on hyvä esimerkki veret seisauttavasta kitaratyöskentelystä ja kaaoksesta. Levystä huokuu Napalm Deathin itsevarmuus ja kunnianhimo kirkkaammin kuin vuosiin ja albumi tulee varmasti nousemaan monilla yhtyeen kärkiviisikkoon.
Levy käynnistyy karmivan hitaalla introlla, joka johdattelee kuuntelijan tulevaan. Tämän jälkeen isketäänkin sitten levyn kannessa olevalla lihapaketilla naamaan ja laitetaan pyörremyrsky päälle. Rumpali Danny Herrera vetää kuin nuoruuden voimilla blast- sekä d-beatit ja muutenkin pitää hallittua kaaosta järjestyksessä tarkalla soitollaan. Mitä Napalm Death olisikaan ilman loistavaa bassonkäskijää Shane Emburya? Tähän kun isketään lisäksi Mitch Harrisin loistavat riffit ja Barneyn jäätävät laulusuoritukset, niin 40 minuutin albumikokonaisuus on vahvoissa kantimissa.
Levyltä voisi nostaa esiin melodisen ja hidastempoisen ”Dear Slum Landlordin”, joka poikkeaa albumin yleisestä linjasta. Vaikka biisiä voisi kuvailla Napalm Deathin ”balladiksi” niin raskautta siitä ei puutu. Kovempaa tykitystä edustaa esimerkiksi murskaava ”Smash A Single Digit”, riffivoittoinen ”Metaphorically Screw You” sekä hardcore punk-veto ”Bloodless Coup”. ”Hierarchies” on taas yhtyeeltä rohkea veto, jossa yhdistyy raivokkuus, puhtaat laulut ja melodiat. 14 biisin kokonaisuus on erittäin vahvaa ja laadukasta tekoa, josta ei fillereitä löydy. Vaikka yleisilme onkin tasaista paahtoa, niin albumia voi kutsua monipuoliseksi ja hiukan yllättäväksikin. Loppukaneettina voisi sanoa, että yhtye yhdistelee taidokkaasti uransa eri vaiheita tuoden kumminkin sävellyksiin tuoretta näkökulmaa. Napalm Death teki sen jälleen ja albumi tulee lunastamaan fanien odotukset. Toivottavasti yhtye nähdään suomessakin kiertueen merkeissä.
9-/10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1.Apex Predator – Easy Meat
2.Smash A Single Digit
3.Metaphorically Screw You
4.How The Years Condemn
5.Stubborn Stains
6.Timeless Flogging
7.Dear Slum Landlord…
8.Cesspits
9.Bloodless Coup
10.Beyond The Pale
11.Stunt Your Growth
12.Hierarchies
13.One-Eyed
14.Adversarial / Copulating Snakes[/one_fourth_last]